Tytöt kuin pikkumakrillit

Tytöt kuin pikkumakrillit

Siskokset

Kore-eda Hirokazu

☆☆☆



Tyttöenergia on pitkästä aikaa muotia valkokankaallakin!


Siskosten maailma on järkkynyt aikoinaan, kun isä on jättänyt tytöt äidin hoiviin rakastuttuaan toiseen naiseen. Äiti onkin ollut menevä itsenäinen nainen, joten vanhimman hoivaajasiskon on täytynyt omaksua vanhemman rooli.  Jatkumoon kuuluu, että toiseksi vanhin sisko, söpö bilettäjä, on alati kapinatuulella. Nuorin on suloinen höpsö, joka katsoo isosiskojen kinastelua huvittuneena.

 

Vaan heitä onkin vielä neljäs! Kun isä yllättäin kuolee toisella paikkakunnalla, siskokset nappaavat hautajaisista mukaansa teini-ikäisen koulutyttösiskonsa. Tämän kohtalo on kaikkein karuin. Pienimmän siskon äiti on kuollut jo aikaisemmin, ja isän kuoltua hänen kohtalokseen olisi jäänyt elää etäisen äitipuolen kanssa.

 

Pienin sisko ottaa Aku Ankasta tutun merimiespukunsa verhoamille harteilleen raskaan taakan: syyllisyyden. ”Äitini oli huono ihminen”, hän sopertaa, ja saa isosiskoilta onneksi anteeksi. Pienin sisko osoittautuu reippaaksi voimapesäksi. Hän pelaa futista sekajoukkueessa paremmin kuin koulun tähtipojat, eikä aikaakaan kun tälläkin on poikaystävä.

 

Siskoksissa matkataan junalla pitkin Kamakurun seutuja. Välillä juna vie tytöt menneisyyteen, isän luo. Päivittäin juna ylittää kuilun, joka erottaa tyttöjen peppitalomaisen linnoituksen ja pienen kaupungin sykkeen.

 

Tämä japanilainen uutuuselokuva on varmasti suosittu myöhemmin myös DVD-versiona: siinä näytettävät ruuat ovat niin herkullisia, että niitä pitäisi opetella kokkaamaan. Testiryhmämme säntäsikin teatterin hämystä suoraan syömään. Leffassa evääksi otetaan sushia, suositussa kahvilassa nautiskellaan pikkumakrilleja ja kotona herkutellaan kaikkein hienoimmin. Palan painikkeeksi juodaan itsetehtyä luumuviiniä.

 

Ruoka symboloi välittämistä. Pikkumakrillit muistuttavat lapsuuden aterioista. Kahvilaa pitävä rouva on kuin siskosten sijaisäiti, koko köörin rakas ystävä. Tietysti hänenkin hellyyteensä kuuluvat salaiset reseptit ja huolenpito yli höyryävän ateriakulhon. Kun äiti tulee käymään siskosten luona (lähteäkseen pian taas pois), hän saa mukaansa luumuviiniä – niin vanhaa vuosikertaa, että sen on tehnyt hänen äitinsä. Kaunis lasipurkki tuoksahtaa menneisyydeltä, ja kun vanhin sisko antaa viinin äidille, kyseessä ei ole pelkkä juoman jakamisen ele, vaan anteeksianto.

 

Siskokset ei ole varsinaisesti syvällinen elokuva, mutta se on esteettisesti hyvin kaunis ja saa yleisönsä hyvälle tuulelle. Se sopii myös lapsille – ja kaikille isoille ja pienille, joiden pitää kerrata miten kohdellaan toista ihmistä kunnioittavasti ja rakastavasti.

 

Erityisesti tytöille sitä voin suositella. Valtavirtaviihde tuntuu perustuvan amerikkalaisen pojan väkivaltaa kaipaaviin mieltymyksiin, joissa naisen rooli on olla koriste tai ruumis. Siksi varsinkin pienille tytöille on hyvin voimaannuttavaa nähdä valkokankaan täydeltä naisia. Ja vielä sellaisia naisia, jotka päättävät itse elämänsä suunnasta.

Kommentoi Facebookissa