Nukkekotiosa2_5-1600x1067

Tahtonaisia selittämässä

Tahtonaisia selittämässä

Nukkekoti, osa 2

ROOLEISSA Elina Hietala, Santeri Kinnunen, Susanna Mikkonen, Ursula Salo

Helsingin Kaupunginteatteri



Ajatus on kyllä kutkuttava: kuinka monesti me yritämmekään ennakkoon pohtia asioiden kulkua ja tapahtumien käänteitä? Entä jos tietäisimme missä olemme vuosien kuluttua, ja mitä meille tapahtuu? Henrik Ibsenin perhedraamassa Nukkekoti (1879) päähenkilö Nora lähti kotoaan ovet paukkuen ja palaa nyt samasta ovesta takaisin viidentoista vuoden jälkeen.


Yhdysvaltalainen Lucas Hnath on kirjoittanut Noran tarinalle jatkoa näytelmässään Nukkekoti, osa 2 (A Doll’s House, Part 2), jota viime vuonna esitettiin Broadwayllä. Näytelmä nähdään nyt siis varsin tuoreena suomennoksena Helsingin Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä.

Nora törmää luutuneisiin asenteisiin heti kotiovensa kynnyksellä. Riitahan siitä syntyy. Anne Marie (Ursula Salo) on juureva vanhan ajan taloudenhoitaja, joka ei voi ymmärtää että naisellakin on oma ääni ja tahto. Maailmalla menestynyt Nora (Susanna Mikkonen) on kirjoittanut kirjan elämästään ja saanut feministisillä teoillaan myös vihamiehiä. Nyt eräs tuomari uhkaa paljastaa, että Nora on yhä naimisissa, jollei Nora peru puheitaan. Siksi onkin paikallaan tavata aviomies Torvald (Santeri Kinnunen).

Käsitykset siitä, mitä naimisissa oleva nainen sai tehdä eivät 1800-luvun lopussa muuttuneet hetkessä – ei edes 15 vuodessa. Norakin unelmoi ajasta kaksi-kolmekymmentä vuotta eteenpäin, jolloin ehkä koittaisi liberaalimpi aikakausi. Toisin kävi, ja ehkä siksi lavalle luodaan nyt jyrkempää kontrastia. Epookkipuvustus antaa viitteitä menneestä maailmasta, mutta dialogia käydään kovin tutunkuuloisella puhekielellä. Halutaan osoittaa, kuinka ongelmat ovat edelleen olemassa, ja sovinnaisuusajattelusta on nyky-yhteiskunnassakin vaikea irrottautua. Naisen tahto tuntuu edelleen olevan miehen taskussa, ja klassisen naisellisesti Norakin sortuu lavalla sievään saivarteluun ja ironiaan.

Kyse on silti vakavista asioista vallasta, vastuusta ja vapaudesta, ja siinä samalla myös rakastamisen vaikeudesta. Harmillisesti näytelmän jännite kärsii liiasta selittelystä, vahvat naishahmot kun puhuvat Torvaldin suohon. Katsomossa ollaan kuin avioliittodraaman salakuuntelijoita, ja se vaivaannuttaa. Siinä melskeessä tuolejakin rikotaan niin, että säpäleet lentävät. Juonitteluun osallistuu myös Noran ja Torvaldin aikuinen tytär Emmy (Elina Hietala), jonka rakkaudensokea usko sulhaseensa on jo melko kiusallista kuultavaa.

Kiinnostavaa on, että erilaisia Nora-tulkintoja voi tänä talvena Helsingissä nähdä kaksin kappalein. Ne kannattaa katsoa molemmat. Teatteri Jurkan ohjelmistossa on Alma Lehmuskallion ohjaus, jossa naiseuden ja sovinnaisuuden rajoja rikotaan ja ristiriitoja ratkotaan kahden Noran avulla. Kirjoitukseni Jurkan Norasta täällä.

Ihmiset, niin naiset kuin miehetkin, ovat usein aikakautensa ajattelun vankeja, ja vain harva uskaltaa olla toisinajattelija ja -tekijä.

Suomennos Reita Lounatvuori
Ohjaus Liisa Mustonen
Lavastus ja puvut Antti Mattila
Valosuunnittelu William Iles
Äänisuunnittelu Eradj Nazimov

Kommentoi Facebookissa