Saarikoskikin hoiperteli munkkilan poluilla

Saarikoskikin hoiperteli munkkilan poluilla

Uuden henki

Karvion teatteri

Karvio Heinävesi

☆☆☆☆



Heinäveden Karvion kanavalla pyörii Valamo-trilogian viimeinen osa heinäkuun ajan. Luostarin tulevaisuus on ollut vaakalaudalla, mutta nyt turismi on tuloillaan, ja turismin tuloilla varmistuu munkkilan jatkuminen.


Kaikesta muustahan se kertoo enemmän, Saarikoskesta vähemmän, mutta kyllä Pentti jämeröittää näytelmän kun kommunismin, sosialismin, humanismin humalan koettuaan kokeilee vielä, tärppäisikö, löytyisikö elämän idis uskonnosta, jota ei vielä ole rohjennut kokea.

No sinne kuolee runoilija Heinävedelle entisen vaimon ja sen vallesmanni Variksen huomassa ja on nyt turistien ’kynittävissä’ Uuden Valamon hautausmaalla.

Pentistä tulee näytelmän kantava voima ja Penttiä näyttelevästä Vesa Kervisestä aito Pentti, jolla riittää lumovoimaa paitsi näytelmän naisiin myös yleisöön.

Pentti otti tauolla pyörän ja lähti kai nais... paukuillepas?
Pentti otti tauolla pyörän ja lähti kai nais… paukuillepas?

Uuden henki on päätösjakson nimi, ohjaus ja käsikirjoitus edelleen Lauri Jäniksen, kuten Valamo-trilogian edellisten osien.
Olemme nykyajoissa.
Ajanhenkeen kuuluva markkinatalous on rynninyt kanavalle ja luostarin vetovoima kasvaa. Hilkulla ollut luostarin lakkaaminen on selätetty.
Verestä voimaa munkkivahvuuteen tuo nuori tyttöystävästään irti rimpuileva Rauno, jonka levottomuuden Jesse Kinnunen tulkitsee ’ihan niin kuin se on’, hennosti, nappiin siis.

Mainioita osasuorituksia on vallan monta: Yleisön valloittavat, ainakin meidän seurueen, lomakylän isäntä Einon takana seisova Aulis Raitaluoto, ilmetty Tapio Hämäläinen. Entäpä räväkkä vaimo Marjo! Siinä ei nokka tuhise eikä ukko nenille hypi kun Riina Dahl näyttää kaapille paikkaa, vaikka sulaa vahaakin osaa Pentille olla, ihan lirkku. Entä keittiön Hilikka, luostarin köökerska, Päivi Svahn! Valmis vaikka Suomi-Filmiin. Kuin myös munkki Akaki, Hannu Räisänen, kiukku, joka on uudelleen lapseksi pullahtamassa …

Uuden henki lopettaa trilogian, jonka edelliset osat näyteltiin Karviossa menneinä kesinä.
Isän varjo sekä Poika munkkilan polulla olivat vakavahenkisempiä; nyt voi jo irrotella kun hyvin pyyhkii
– vielä sentään ei niin hyvin että munkkilan whiskytuotanto olisi käynnistetty.

Menkääs nyt helekatissa katsomaan, lomakin kun monella on!
Ei tää nyt niin vakavaa oo – ikävää ei ainaskaan!

*******

Kirjoitettaessa soi Liisankadulla – https://www.youtube.com/watch?v=0niN7ofSaWU

Juttu myös: https://www.city.fi/blogit/hikkaj

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *