Puuttuva palanen

Puuttuva palanen

45 vuotta

Andrew Haigh

☆☆



Hehkutettu menestyelokuva jättää tyhjän olon. Mistä oikein oli kyse?


Jos elokuva rakentuu kahden upean seniorinäyttelijän varaan, maailmankuulut kriitikot eivät näköjään voi olla hehkuttamatta lopputulosta. Kun uurteinen ja todennäköisesti lapsettomuuttaan huokaileva Kate vaeltelee nummilla korvikekoiransa kanssa, yleisön olisi tarkoitus kai kokea jotain suurta. Katen äijämäinen puoliso Geoff on pariskunnan hömelömpi osapuoli, mutta niinhän ne miehet aina, niin niin hohhoijaa.

Pariskunnan seesteiseen eli aivokuolemaa lähentelevän tylsähköön yhdessäoloon on tulossa Suuri Käänne: he järjestävät kylälle isot juhlat 45-vuotisen avioliittonsa kunniaksi. Järjestelyt vievät kosolti eläkeläisrouvan aikaa. Kaikki sujuisi hyvin, mutta elämä onkin järjestänyt valtaisan yllätyksen sotkemaan bileiden organisointia.

Geoffin nuoruudenrakastetun ruumis löytyy. Tämä on noin 50 vuotta sitten pudonnut kiipeilyreissulla ja jäänyt Alppien jäätikön vangiksi.

Onko Geoff murhannut tytön? Yrittääkö hän murhata nykyisen vaimonsa? Onko tyttö zombi? Ei, leffassa kyse ei ole mistään tällaisesta. Nyt ollaan syvällä muka-taiteessa.

Silti, ilman että leffaan kaipaisi verisiä lisämausteita, edes jostakin olennaisesta pitäisi olla kyse. Nyt draama keskittyy Katen omituiseen Kauniit ja rohkeat -sarjasta lainattuun tunne-elämään: miksei Geoff ollut kertonut 45 vuoden takaisesta seurustelusuhteestaan kaikkea?

Samaan tyyliin kuin Cosmopolitan-hupilehdestä elämänfilosofiansa ammentavat teinitytöt opettavat toinen toisilleen, tietenkään nainen ei ota uskoakseen, kun mies vakuuttaa vakuuttamistaan rakastavansa Katea vielä 45 yhteisen vuoden jälkeen yhtä paljon kuin ensi tapaamisen onnenhuumassa.

Leffan syvin ongelma on se, ettei loppuratkaisua voi johtaa mistään aiemmin tapahtuneesta. Eläkkeellä oleva rakastettu opettaja ei kerta kaikkiaan kilahtaisi noin helposti. Eikä haukkuisi väärää puuta.

Näyttelijäntyö on hienoa, ja kivahan komeita perienglantilaisia nummimaisemia oli katsella. Juonesta tuntui puuttuvan jokin keskeinen palanen. Tai ehkä nukuin siinä kohdassa, jossa se palanen vilahti. Ehkä käsikirjoittajan olisi kannattanut harkita sitä zombia?

Ohjaus  Andrew Haigh. Pääosissa Charlotte Rampling, Tom Courtenay ja Geraldine Somerville

Kommentoi Facebookissa