Näyttökuva 2016-01-04 kello 14.23.18

Nainen roolissa ja roolin alla

Nainen roolissa ja roolin alla

Play Rape

Anna Paavilainen

Klockriketeatern

☆☆☆☆



Anna Paavilaisen Play Rape tutkii teatterin tekemisessä vaikuttavia sukupuolisen vallan rakenteita



Näyttelijä Anna Paavilainen kättelee Klockriketeaternin salin ovella kaikki saliin saapuvat katsojat. Alkamassa on marraskuisen Baltic Circle -teatteritapahtuman odotettu monologiesitys. Paavilainen on myös itse kirjoittanut ja ohjannut näytelmän.
Esitys käsittelee naisnäyttelijän kokemuksia seksuaalisen väkivallan esittämisestä näyttämöllä. Paavilainen istuu ja liikkuu tavalliseksi asunnoksi lavastetulla näyttämöllä ja kertoo näennäisesti häivytettyjä omakohtaisia kokemuksia siitä, miltä etenkin nuorta näyttelijästä tuntuu kerta toisensa jälkeen eri näytelmissä raiskatuksi tulevaa naista.
Paavilainen puhuttelee yleisöä suoraan ja kommentoi omaa tekstiään ja kritisoi oman näytelmänsä asetelmallisuutta. Tarina kulkee yhtä aikaa pinnassa ja pinnan alla. Sarkastinen huumori ja aito draama lomittuvat.
Loppua kohden esityksen tahti kiivastuu ja draaman kaari kirkastuu Paavilaisen ryhtyessä villin pidäkkeettömästi fantasioimaan sukupuoliroolien nurinkeikauttamisella.
Vaikka aiheen traumaattisuus on avoimesti pinnassa, teeman yleinen taso on koko ajan läsnä. Esityksen eetos on korostuneen feministinen, mutta näkökulma on barrikadin pystyttämisen sijaan nimenomaan arkisten vallan mekanismien paljastamisessa.

Harva esitys avaa yleisölle yhtä konkreettisesti sitä, miten moninaisia asioita näyttelijätyön pinnan alla tapahtuu. Näyttelijä on aina roolinsa alla myös omana itsenään. Seksuaalisen alistamisen siivellä esityksessä käsitellyksi tulee myös se, miten kohtausten rakentaminen ohjaajan ja ensemblen kanssa ylipäänsä jäsentyy.
Käy ilmi, että naisen raiskaus lavalla voi usein tulla perustelluksi vain näytelmän miehen mielentilan tai elämäntilanteen tiivistymänä – jopa ilman, että sen merkitystä naisroolihahmon tai näytelmän kokonaisuuden kannalta edes tarkemmin pohditaan. Vain miehisen angstin ilmentymänä esitettävä raiskaus voi kuitenkin olla turhan rankka metafora yleisön kannalta. Jo siksikin, että katsojien omat kokemukset antavat antavat aina tulkinnalle lisävärinsä.

Paavilaisen näytelmä vierailee Kansallisteatterin suurella näyttämöllä maaliskuussa. Teatterialan ammattilaisten koulutusohjelmissa sen katsomisesta kannattaisi antaa opintopisteitä.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin hieman toisessa muodossa Voimassa 10/2015.

Kommentoi Facebookissa