Näyttökuva 2016-12-07 kello 17.20.30

Kulttuuriseinä on Voiman verkkolehden tarjoama vapaa kulttuurikritiikkien julkaisupaikka. Sivulla julkaistaan pääasiassa muuta kuin Voiman toimituksellista materiaalia. Seinällä voi julkaista myös omia, aiemmin muualla julkaistuja kirjoituksia. Kulttuuriseinän päätavoitteena on saada huomiota teoksille, jotka muuten saattaisivat jäädä mediakatveeseen.

Voit julkaista Kulttuuriseinällä oman arviosi itseäsi elähdyttäneestä elokuvasta, teatteriesityksestä, konsertista, äänitallenteesta, kirjasta tai muusta kulttuuriteoksesta klikkaamalla tästä.

Miehen kuolema ja ihmisen syntymä

Miehen kuolema ja ihmisen syntymä

Musiikkia näytelmästä Miehen kuolema

Kuolio (Miko Kivinen), Joteskii Groteskii 2016

☆☆☆




Miehen kuolema on Miko Kivisen kirjoittama ja Leea Klemolan ohjaama näytelmä, jonka ensi-ilta oli Teatteri Korjaamolla syyskuussa 2013. Siinä etsiittiin mieheyden ydintä niin sydänverisen tarmokkaasti, että paljastui paljon naisestakin ja vielä enemmän ihmisestä yleensä.

 

Näytelmään liittyvän levyn tähtenä esiintyy Kivisen teatterilavan ulkopuolellakin seikkaileva sivupersoona, jota Leea Klemola kuvaa levyn takakannessa: ”Kuolio on tiukkaan kokovartalotrikooseen pukeutunut liikkunnallinen sankarifilosofi, esiintyjä ja muusikko. Esiintyessään hän synnyttää katsojassa myötähäpeää, kauhua, naurua ja liikutusta.”

 

Musiikillisesti hahmossa yhdistyvät kotikutoisella tavalla Rocky Horror Picture Show, David Bowie ja Gösta Sundqvist.

 

Queer-teeman ohella levyn aiheita ovat kapitalismikritiikki, kiireen ja yksinäisyyden vastakkainasettelu, kulutusyhteiskunnan välinpitämättömyys, globaali epäoikeudenmukaisuus,  luonnon riisto, kaikille kuuluvan rakkauden kaipuu, kehoa muokkaavat unelmatehtaat sekä se, miten Disco Europan jytkeeseen eivät paperittomat mahdu mukaan.

 

Levyn manifestaatio tiivistyy ehkä parhaiten säkeisiin Maapallo huojuu radallaan/kaikki on tavallaan ok/vaikka housuissamme on iso paska ja Kaupunki on miehen muotoinen/ vaikka suonissamme virtaa nainen.

 

Kuolio ei ole parodiaa, vaan ensivaikutelmaa syvällisempää itse- ja kulttuuritutkiskelua. Levyä kuunnellessa koko ajan tuntuu, että täyteen kukkaan puhjetakseen se kaipaisi ympärilleen minkä tahansa esiintymislavan. Toivottavasti Kuoliosta kuullaan pian lisää.