24861356214_333689c3a8_z

Matkakertomuksia hyvyyteen

Matkakertomuksia hyvyyteen

Kaksi matkaa Israeliin

Ritva Siikala

Suomen Kansallisteatteri

☆☆☆



Kun ihminen etsii menneisyytensä askelmerkkejä sotahistorioitsijan tarkkuudella, on niiden täytynyt painua syvälle tajuntaan. Näin tehdään Kansallisteatterin Willensaunassa Ritva Siikalan kokemuksiin perustuvassa näytelmässä Kaksi matkaa Israeliin.


Siikala on teatteriohjaaja ja monikulttuurisen taidetyön pioneeri, kulttuurin ammattilainen, jonka sydämeen Kemin kaupunginteatterissa nähty Anne Frankin päiväkirja 1960-luvulla jätti syvän haavan. Nuoruuden palavalla innolla näytelmän Tuulikki, Siikalan alter ego, matkustaa Israeliin 1960-luvulla. Kibbutzi kutsuu aikana, jolloin kännykät olivat utopiaa ja laivamatka perille kesti kuukauden.

Tuulikin henkilöhahmossa kietoutuvat yhteen lapsuus pohjoisessa, saksalaisten kanssa työskennelleen hammaslääkäri-isän saama allekirjoitus itse Hitleriltä, juutalaisvainot ja natsien hirmuteot. Hyvä ja paha punoutuvat samaan lankaan eikä niitä voi erottaa toisistaan. Välillä ollaan meikäläisiä, välillä niikäläisiä, näkökulman mukaan. Identiteetin etsinnässä on apuna päiväkirjojensa kautta puhuva Anne, jolta Tuulikki kysyy apua.

Sota on kasvanut kiinni Tuulikkiin, toteaa yksi lavan naisista, jotka vaihtavat roolia ja hahmoa sujuvasti kuin hattuja. Jonna Järnefelt, Cecile Orblin ja Seela Sella ovat yhtä aikaa Tuulikki eri ikäkausina, hänen äitinsä, isänsä ja sisarensa, ystävät Israelissa ja Palestiinassa. He liikkuvat näyttämöllä Katri Renton niukan ja karunkauniin lavastuksen keskellä ja kääntävät keveästi katseet suomalaisesta sodanjälkeisestä maaseutumaisemasta Tel Avivin katuvilinään ja Haifan toreille. Jussi Tuurnan musiikki ja Esa Mattilan äänisuunnittelu auttavat siinä oivallisesti.

Nuori Tuulikki jättää paratiisinsa ja suuren rakkautensa, mutta palaa Israeliin teatterintekijän roolissa 51 vuotta myöhemmin. Kiinnostus juutalaispolitiikan, tasa-arvon ja monikulttuurisuuden kysymyksiin on vahva. Mutta onko Galileassa mikään muuttunut? Pettymys on suuri, koska mielikuvat sopuisasta yhteiselosta perustuvatkin evankeliumiin. Vielä 60-luvulla saattoi tyttökin pelkäämättä kävellä appelsiinilehdoissa.

Ihminen näkee sen mitä haluaa, ja viimein silmät avautuvat teatterilaisten vankilatuomioille, maahanmuutto-ongelmille, väkivallalle. Siikalan henkilökohtainen ristiretki sortuu liikaan saarnaamiseen ja infotulvaan, ansiokas käsiohjelma tekee sen tehokkaasti taustoja avaten.

ROOLEISSA Jonna Järnefelt, Cécile Orblin ja Seela Sella
OHJAUS Ritva Siikala
MUSIIKKI Jussi Tuurna
LAVASTUS Katri Rentto
PUKUSUUNNITTELU Anna Sinkkonen
VALOSUUNNITTELU Harri Kejonen
ÄÄNISUUNNITTELU Esa Mattila
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Pauliina Manninen
DRAMATURGI Michael Baran

Kommentoi Facebookissa