Miehen kosketus

Eino Saari

☆☆☆☆

Esitys alkaa karjalaismummoista. Näyttelijät Panu Huotari, Janne Kinnunen, Kimmo Penttilä, Mikko Orpana ja Heikki Törmi ovat kietoutuneet kotitakkeihin ja huiveihin ja höpöttelevät kuolleista aviomiehistään tai tarjottavista. Mummot likistelevät toisiaan, hierovat kaverin jalkoja ja halivat.

Karjalaismummon likistely, joka opetti yhden pojan läheisyyteen, on aito muisto. Kajaanilaisen Vaara-­kollektiivin ja Kajaanin kaupunginteatterin yhteistyössä toteuttama esitys Miehen kosketus pohjaa 45 kokemusasiantuntijan sekä 25 asiantuntijan haastattelulle. Eino Saaren kokoamaan, käsikirjoittamaan ja ohjaamaan teokseen on käsiohjelman mukaan päätynyt noin prosentti kaikesta haastattelumateriaalista. 

Ja sekin on paljon. Esityksen kahdeksassa osassa käydään läpi niin lapsuus, isyys, seksi, homous kuin kuolemakin. Näkökulmia miehen kokemaan kosketukseen on paljon, mutta kaikesta kaikuu läpi kulttuuri, jossa hellä kosketus mielletään luontevammaksi naiselle. 

Yhtä lailla esityksestä tihkuu kuitenkin yleisinhimillinen tarve kosketukselle: pienen pojan kaipuu isän syliin, lapsen saunapuhdas iho omalla rinnalla ja kuolevan kumppanin käsi kädessä. 

Lavastus on minimaalista mutta toimivaa: mustia laatikoita pitkin näyttämöä. Näyttelijät kirjoittavat laatikoihin esityksen osien ja muistelijoiden nimiä. Kokemusasiantuntijoita esitetään etunimillä ja väkivaltatyön, sukupuolentutkimuksen ja muiden alojen asiantuntijat nimetään sukunimeä myöten.

Näkökulmat ja muistot vaihtuvat jouhevasti toisiin. Vyörytyksen sijaan esitys antaa kuitenkin tilaa monisyiselle kosketushistorialle. Se ei ole väkivaltaista kipupisteakupunktiota vaan hellää jumien aukomista.

Miehen kosketus istuu hyvin myös teatterikentällä laajemmin tapahtuvaan sukupuoliluotaamisen. Se purkaa ansiokkaasti myyttiä jylhästä miehekkyydestä, johon kuuluvat sota ja väkivalta, ja esittelee miehen osana ihmiskuntaa. Kosketus on ihmis­yhteisöjen elinehto, eikä se tunne sukupuolilinjoja.

Lopussa lavalla heiluu lumiukkoja. Koomiset hahmot muuttuvat kaiken kuullun jälkeen surullisiksi, toisilleen etäisiksi kylmäkalleiksi. Näitä meillä rakennellaan niin kauan kuin poikalasten ei anneta itkeä vanhemman sylissä ja niin kauan kuin miesten välinen kosketus tarkoittaa ainoastaan homostelua, joka taas tarkoittaa turpiinvetoa.

Kauneimman vastapainon nämä pelot saavat lavalla. Viiden näyttelijän keskinäinen oleminen on lem­peää ja toisten tarinoiden jakaminen kunnioit­tavaa. Miehen kosketus tekee oman osansa vanhentuneen sukupuolijärjestelmän päivittämisessä.