Näyttökuva 2016-03-15 kello 16.49.59

Suomalaiset Natsi-Saksan Ukrainan rintamalla

Suomalaiset Natsi-Saksan Ukrainan rintamalla

Suomalaisena SS-miehenä itärintamalla. Herkko Kosonen aseveljineen Wiking-divisioonassa.

Jukka Kyösti, Synnöve From

☆☆




Keväällä 1941 Suomessa ryhdyttiin värväämään miehiä Saksassa koulutettaviin SS-joukkoihin. Taustalla vaikuttivat  jääkäriliikkeen perintö, talvisodan synnyttämä revanssihenki ja välirauhan aikana vahvistuneet käytännölliset ja ideologiset siteet kansallissosialistisen Saksan kanssa.

 

Värväyksen pääorganisaattorina hääri entinen Etsivän keskuspoliisin päällikkö Esko Riekki. Vaikka hankkeella oli Suomen ulkopoliittisen johdon siunaus, diplomaattisista syistä johtuen toiminnan organisaatiokeskuksena toimi helsinkiläinen peiteyritys Oy Insinööritoimisto Ratas.

 

Suomalainen SS-vaapeehtoispataljoon muodostettiin noin 800:n miehen joukosta, jotka laivattiin Saksaan viidessä erässä. Nämä tekivät kahden vuoden sopimuksen ja vannoivat uskollisuusvalan Adolf Hitlerille. Pataljoona osallistui Saksan Neuvostoliittoon suuntaamaan hyökkäyssotaan Ukrainan rintamalla.

 

Jukka Kyöstin ja Synnöve Fromin kirjoittama uusi kirja perustuu Herkko Kososen, Osmo Kauppisen ja Tapio Gröndahlin päiväkirjoihin ja valokuviin. Näistä Kauppinen kaatui jo Ukrainassa heinäkuussa 1941, Gröndahl Talin Portinhoikassa kesäkuussa 1944 ja Kosonen Vuosalmella saman vuoden heinäkuussa.

 

Päiväkirja-aineisto on sinänsä kinnostavaa ajankuvausta, mutta se ei sisällä mitään erikoista tai uutta tietoa tarjoavaa. Muista lähteistä tiedetään, on että Ukrainan rintamalla nimenomaan siviilien kohtelu oli Saksan SS-joukkojen toimesta julmaa, mutta kirjan referoimassa aineistossa viitteet tällaisesta ovat vähäisiä.  Lähinnä yhdessä kohdassa kerrotaan, miten sala-ampujan uhriksi joutuneen saksalaisen upseerin kuolema kostettiin polttamalla koko kylä maan tasalle.

 

Aineistosta syntyy kuva, että joko kirjoittajat ovat olleet merkinnöissään varovaisia tai sitten paljon kiinnostavaa on jäänyt ensi sijassa suomalaisten sotilaiden muistoa vaalivan kirjan ulkopuolelle. Suomalaisten kerrotaan myös kohdanneen koulutusvaiheessa henkilökohtaisesti Heinrich Himmlerin ja Joseph Göbbelsin, jälkimmäisestä tapaamisesta löytyy näyttävä valokuvakin, mutta tarkempia kuvauksia näiden tilanteiden sisällöstä tai tunnelmista ei löydy. Päiväkirjan kirjoittajien ideologista pohdintaa esiintyy lähinnä teoreettisen Suur-Suomi haaveilun ja yleisellä tasolla ilmaistun ryssävihan muodossa.

 

Kaikkiaan kirjan aineiston käsittely on kömpelöä ja historiallinen taustoitus on syytä tehdä kirjan lukemisen rinnalla muista lähteistä. Kirjan kuva-ainesto ei ole kovinkaan korkeatasoista ja kuvankäsittelyssäkin näyttää olleen teknisiä ongelmia.

 

Suomalaisten SS-vapaaehtoisten kohtaloista itärintamalla lukisi mielellään tarkemmin tehtyä historiallista tutkimusta. Pätevämmässä käsittelyssä päiväkirjamerkinnöistä syntyisi elävämpi kuva itärintaman ankarista olosuhteista ja suomalaisten henkisestä ja aatteellisesta ilmapiiristä.. Samalla valottuisi kiinnostavammin se suomalaisen radikaalin kansallismielisyyden ja saksalaisen natsi-ideologian monitasoinen leikkaussauma, jonka käsittelyä on monesta syystä varottu alusta asti.

Kommentoi Facebookissa