Näyttökuva 2016-02-05 kello 13.26.49

Kulttuuriseinä on Voiman verkkolehden tarjoama vapaa kulttuurikritiikkien julkaisupaikka. Sivulla julkaistaan pääasiassa muuta kuin Voiman toimituksellista materiaalia. Seinällä voi julkaista myös omia, aiemmin muualla julkaistuja kirjoituksia. Kulttuuriseinän päätavoitteena on saada huomiota teoksille, jotka muuten saattaisivat jäädä mediakatveeseen.

Voit julkaista Kulttuuriseinällä oman arviosi itseäsi elähdyttäneestä elokuvasta, teatteriesityksestä, konsertista, äänitallenteesta, kirjasta tai muusta kulttuuriteoksesta klikkaamalla tästä.

Klovnit köyhien puolesta

Klovnit köyhien puolesta

Punainen viiva

Ilmari Kianto (alkuperäisteos), Otso Kautto (ohjaus), Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama (näyttelijät)

Avoimet ovet

☆☆☆☆




Red Nose Clubin sovitus Ilmari Kiannon vuonna 1909 ilmestyneestä Punaisesta viivasta koukkaa historian kautta tähän aikaan. Tässä suomalaisen demokratian syntykuvauksessa kerrotaan takakylillä äärimmäisessä köyhyydessä lapsikatraansa kanssa elävistä Topista ja Riikasta. He eläytyvät ajatukseen siitä, että äänioikeutta laajentaneen uuden vaalilain myötä vuoden 1906 eduskuntavaalit voisivat muuttaa kaiken paremmaksi heidänkin elämässään.

 

Esityksessä alkuteoksen naturalistinen kärsimys on muokattu taiten ja tyylitajulla klovnerian, improvisaation ja mimiikan kautta aukeavaksi tragikomediaksi.

 

Punanenäiset pellet Zin (Timo Ruuskanen) ja Mike (Tuukka Vasama) eläytyvät surumielisen empaattisesti teoksen henkilöihin ja kohtauksiin. Väillä viitataan Kiannon henkilöhistoriaan ja tehdään viiltäviä rinnastuksia tähän päivään.  Taitavat näyttelijät pitävät intensiteetin vahvana myös keskenään ja suhteessa yleisöön rakennetuissa improvisoiduissa tilanteissa.   Klovnien saumaton yhteistyö korostuu musiikkiesityksissä: Iggy Popin, Lou Reedin ja Sheryl Crowin yhteys Kiantoon ei ole ilmeinen, mutta hämmentävän toimiva kuitenkin.

 

Vain punaisen verhon käsittävän lavasteen ja vähäisen rekvisiitan myötä produktio sopii hyvin kiertäväksi vierailuesitykseksi. Sen on ohjannut Otso Kautto. Sama työryhmä vastasi myös aiemmin tehdystä Kari Hotakaisen Juoksuhaudantien vastaavasta sovituksesta.  Samoin kuin Juoksuhaudantien kohdalla, nytkään klovnerinen luenta ei hukkaa alkuteoksen viiltävää draamaa, vaan tukee sitä. 

 

Klovnien johdattelemana Kiannon teksti taipuu ajankohtaisiinkin poliittisiin tulkintoihin.  Rivien välissä elää varoitus siitä, kuinka koko viime vuosisadan rakennettu hyvinvointivaltio on murtumassa ympäriltämme. Toisaalta köyhyyden kärjistyessä myös herraviha nostaa jälleen päätään.  Se ei ole naurun asia, eikä sitä sellaisena esitetäkään. 

 

Hieno esitys on loistava esimerkki siitä, miten kaapin päälle pölyttymään unohtuneen klassikon sisäinen vahvuus kykenee ylittämään ajan haasteet, kun siihen tartutaan uusin ja luovin ottein ja ideoin.