punainen-viiva-3210-2-tero-ahonen

Kulttuuriseinä on Voiman verkkolehden tarjoama vapaa kulttuurikritiikkien julkaisupaikka. Sivulla julkaistaan pääasiassa muuta kuin Voiman toimituksellista materiaalia. Seinällä voi julkaista myös omia, aiemmin muualla julkaistuja kirjoituksia. Kulttuuriseinän päätavoitteena on saada huomiota teoksille, jotka muuten saattaisivat jäädä mediakatveeseen.

Voit julkaista Kulttuuriseinällä oman arviosi itseäsi elähdyttäneestä elokuvasta, teatteriesityksestä, konsertista, äänitallenteesta, kirjasta tai muusta kulttuuriteoksesta klikkaamalla tästä.

Karhu vetää viivan

Karhu vetää viivan

Punainen viiva

Red Nose Company

Teatteri Avoimet Ovet

☆☆☆☆



Kun klovnit Mike (Tuukka Vasama) ja Zin (Timo Ruuskanen) samoilevat Ilmari Kiannon jalanjäljissä Kainuun korpimailla, kokee kanssakulkija löytämisen riemua. Punanenien seurassa kirjallisuutemme klassikkoteos Punainen viiva saa uutta makua. On kuin poimisi matkalleen sammalmättäässä pilkistäviä karpaloita, tuoreita, kirpeitä ja makeita.


Vuonna 2005 perustettu, Suomen ainoa teatteriklovneriaan erikoistunut teatteriryhmä Red Nose Company on tarttunut vahvaan aiheeseen. Eletään kevättä 1907 maamme ensimmäisten eduskuntavaalien alla. Topi ja Riika asuvat erämaamökissä kurjuuden keskellä. Ja sitten: kuin ennusmerkkinä kantautuu tieto, että vetämällä äänestyslipukkeeseen punaisen viivan voisivat köyhälistön olot kohentua.

Vilpittömästi ja vetoavasti yleisön eteen asettuvat klovnit kommentoivat sekä tarinan henkilöhahmoja että Iki-Kiannon ristiriitaista persoonaa. Mitä Kianto on mahtanut tarkoittaa tällä kuvalla, he heittävät?

Suomussalmen sulttaaniksikin sanottu kirjailija herätti aikanaan hämmennystä muun muassa lapsilleen antamilla oudoilla nimillä ja tunnustautumalla moniavioisuuden kannattajaksi. Yleisössä istuvalta nuorisolta pellet kysyvät lähestyvään festarikesään vedoten, löytyykö Kiannon näkemyksille kannatusta. Katsomossa tunnelma lämpenee, ja pian yleisö osaa jo ottaa oman roolinsa sihistäen lavalle lisää löylyä klovnien viittoilun tahdissa. Samaan tahtiin heitellään täkyjä päivänpolitiikasta ja some-elämästä. Topi ja Riika kuvataan aikansa hipstereiksi. Ollaan suomalaisen kulttuuriperinnön ytimessä, johon kateus, kursailu ja vihapuhe kuuluvat yhtä tiukasti kuin karjalanpiirakat.

Mike ja Zin vetävät Topin ja Riikan viivat koko kehollaan, nenillään. Jälki koetaan kuitenkin Jumalan pilkaksi, joka saa kostonsa, kun perheen viidestä lapsesta kolme menehtyy sairauteen. Luonto voittaa myös Topin, sillä uniltaan heräävä karhu raatelee kirveen kanssa eläintä vastustavan talon isännän. Jäljelle jää vain verinen viiva.

Mutta kuten usein, ilo ja suru kulkevat käsi kädessä. Karun tarinan loppu ei ole lohduton, vaikka klovnien maskin alla pilkistääkin haikeus. Surumielisyys syvenee tunnelmoinniksi, kun loistaviksi muusikoiksi osoittautuvat Vasama ja Ruuskanen esittävät lauluosuuksia sähkökitaran ja haitarin kanssa. Ollaan rajalla, jossa ikikuusten huminassa sata vuotta sitten kärsineiden Topin ja Riikan kohtalo alkaakin tuntua kummallisen ajankohtaiselta ja ikiaikaiselta.

Klovnit kääntävät intensiivisen katseensa yleisöön ja kehottavat haaveilemaan; ennen pitkää haave toteutuu, vaikka siihen menisi sata vuotta. Jokainen voi vetää oman viivansa, he uskovat.

 

Teksti: Ilmari Kianto ja työryhmä
Näyttämöllä: Mike (Tuukka Vasama) ja Zin (Timo Ruuskanen)
Ohjaus: Otso Kautto / Teatteri Quo Vadis
Pukusuunnittelu: Tuomas Lampinen / Turun kaupunginteatteri
Valosuunnittelu: Antti Kujala / Teatteri Avoimet Ovet ja työryhmä
Tuotanto: Niina Bergius ja Tuukka Vasama / Red Nose Company