billy2

Kaivostyöläisten ja tyllihameiden taistelu

Kaivostyöläisten ja tyllihameiden taistelu

Billy Elliot

Tampereen Työväen Teatteri




Yksitoistavuotiaan Billyn haave opiskella tanssia kasvaa varkain. Hän harrastaa nyrkkeilyä salilla, jossa aggressiivista maskuliinisuutta opetetaan pojille vaikka väkisin. 

Kun salille pelmahtavat kirkuvat tytöt tylliunelmissaan, Billy alkaa yllättäen kiinnostua baletista. Ja hän taitaa olla aika hyvä siinä! 

Eletään vuotta 1984 Pohjois-Englannin kaupungissa, joka elää kaivoksesta. Billy alkaa maksaa isän antamia nyrkkeilyrahoja balettitunneista – salaa. Hän etenee tanssiharrastuksessaan, koska aikuiset ovat liian kiireisiä taisteluissaan. Vain Michael (ensi-illassa loistava Ilmari Kujansuu), ikätoveri naapurista, ymmärtää Billyn haavetta.

 

Kaivostyöläiset menevät lakkoon. Pääministeri Margaret Thatcher ei anna armoa vaan vaatii kaivosten jatkavan tuotantoaan. Paikalle hommataan bussilasteittain rikkureita. 

Billyn isältä, veljeltä ja koko naapurustolta loppuu ruoka, eikä enää ole hiiltä lämmittää koteja. Yhteisen vihollisen pilkkaaminen lämmittää hieman, kuten toisen näytöksen aloittava riemastuttava jouluilottelu näyttää. 

Viluisten ja nälkäisten kaivostyöläisten ainoa vahvuus on yhteishenki. Poliisiin voisi teoriassa turvautua, mutta koppalakit takaavat vain rikkureiden ja rahamassien rauhan, lakkolaisia he pahoinpitelevät ja solvaavat. Monet esityksen hienoimmista tanssi­kohtauksista ovatkin lainvalvojien ja työläisten yhteenottoja.

Englantilaisten kaivosmiesten taistelut olivat 1980-luvulla vahvoja merkkejä teollistuneiden länsimaiden epätoivoisesta kamppailusta globalisaation rakennemuutoksen kourissa.

Vaikka Billy Elliot sijoittuu yli 30 vuoden taakse, sen konfliktit ovat vieläkin tuttuja ja vertauskuvat vahvoja. 

Suurena kertomuksena köyhien hiili­kaivostyöläisten ahdinko on hiljattain kelvannut äärikonservatiiveillekin: vuonna 2016 Yhdysvaltain presidenttiehdokas Donald Trump rakensi vaalikampanjansa tarinalle kaivosmiesten kunnian palauttamisesta.

 

Billyltä puuttuu lapsen tärkein tuki: äiti. Isästä ei ole turvaksi, puolison menehtyminen on aiheuttanut syvät haavat. Isoäiti on liian hauras, hänen muistinsa on karannut vuosikymmenten taakse. 

Äidistä on jäljellä kaunis kirje, eikä Billy osaisi uskoa kykyihinsä ja taiteen voimaan ilman muistojaan hänestä. 

Esityksen parhaimmassa biisissä äiti, Eriikka Väliahde, yhtyy mukaan lauluun. Ennen tulevaisuuden avaavaa uutta kirjettä ja tarinan finaalia äidin on nimittäin palattava elämään.

Sen tekevät mahdolliseksi Billyn mielikuvitus ja vahvatahtoinen balettiopettaja Mrs Wilkinson, upea Petra Karjalainen. 

Nerokas lavastus vaatii lopulta yleisöä katsomaan peiliin. 

”Olisiko teillä tällaista rohkeutta?” kysyy kuvastin.

 

Kommentoi Facebookissa