badfeminist

Huonon feministin käsikirja

Huonon feministin käsikirja

Bad Feminist

Roxane Gay




Erilaiset aatteet ja ismit törmäävät aina jossain vaiheessa vaatimukseen oikeaoppisuudesta. Feminismi ei ole poikkeus. Harvassa lienee se feministi, joka ei olisi joskus potenut huonoa omaatuntoa siitä, etteivät kaikki hänen mielipiteensä, mielenkiinnon kohteensa tai valintansa sovi tasa-
arvoa ajavan liikkeen teeseihin.

Roxane Gay, haitilais-amerikkalainen kirjailija ja professori, perkaa esseekokoelmassaan Bad Feminist armottomasti vallalla olevia rotuun, sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja identiteettiin liittyviä näkemyksiä. Hän toteaa olevansa feministi, joka kuuntelee toisinaan naisia halventavaa rap-musiikkia, rakastaa pinkkiä ja pitää seksistä – kärjistetysti siis huono feministi. 

Bad Feminist on virkistävä kokoelma esseitä, joiden aiheet vaihtelevat terävästä populaarikulttuurin tuotteiden analyysistä päivänpolttavaan politiikkaan sekä kipeisiin omakohtaisiin kokemuksiin. Ponnahduslautana toimii Gayn käsitys feminismistä epätäydellisenä mutta tarpeellisena liikkeenä. ”Feminismin epätäydellisyys johtuu siitä, että se on ihmisten vetämä liike, ja ihmiset ovat luonnostaan epätäydellisiä”, Gay kuittaa. Kun feminismi ei onnistu vastaamaan kaikkiin odotuksiimme, päättelemme vian olevan aatteessa – emme sitä harjoittavissa ristiriitaisissa ihmisissä.  

Gay sanoittaa niitä häiritseviä kokemuksia, jotka vaivaavat usein myös itseään tiedostavana pitävää ihmistä. Miksi muutamia vuosia sitten kumouk­selliseksi suitsutettu HBO:n hittisarja Girls jättää epämääräisen kylmäksi? Kuinka pitäisi suhtautua sellaisiin
Oscar-palkittuihin rodulla mässäilyihin kuin 12 Years a Slave tai Piiat? Gayn kirjoittamisessa yhdistyvät aiheiden tunnistettavuus ja ilmiöiden arvioiminen uudesta näkökulmasta.

Bad Feminist tulisi jakaa kaikille ihmisille heidän iästään, sukupuolestaan, etnisestä taustastaan tai poliittisesta suuntautumisestaan huolimatta. Gay itse sanoo: ”Vastustin feminismiä, koska minulla ei ollut siitä rationaalista käsitystä. Kun muistelen, miten minulla oli ennen tapana vastustaa feminismiä, häpeän tietämättömyyttäni. Häpeän pelkoani, johon torjuminen pohjimmiltaan perustui: pelkoon, että minut suljettaisiin ulos, että minua pidettäisiin häirikkönä, ettei valtavirta koskaan hyväksyisi minua.” 

Bad Feministin suljettuaan lukija voi tyynen rauhallisesti ajella säärensä ja panna Kanye Westiä soimaan ja olla silti feministi – kenties huono sellainen, mutta ennen kaikkea inhimillinen.

Jenni Lindvall

Kommentoi Facebookissa