Elina Venesmäki

Elina Venesmäki on vapaa toimittaja ja pienen lapsen äiti, joka asuu Helsingin Kumpulassa. Venesmäki tarkkailee mediamaailman ja arkielämän outouksia ja huvittuu niistä, usein myös tuohtuu.

Suomi odottaa muiden siirtoja

Teksti Elina Venesmäki

YK:n ilmastoneuvottelut takkuavat ja aikaa on enää vähän. Mitä Suomi Kööpenhaminassa tavoittelee ja miksi? Ympäristöministeri Paula Lehtomäki vastasi Fifin kysymyksiin aiheesta Kööpenhaminassa neuvottelujen lomassa.

Miksi Suomi kannattaa EU:n 30 prosentin päästövähennystavoitetta vuoteen 2020 mennessä, vaikka tämä ei riitä ilmastoneuvoitteluissa mukana oleville haavoittuvimmille maille? Esimerkiksi pienten saarivaltioiden ryhmä AOSIS vaatii teollistuneilta mailta 45 prosentin päästövähennyksiä ja lämpenemisen pysäyttämistä 1,5 asteeseen, etteivät nämä saaret uppoaisi.

”Minusta tilanne ei ole se, että EU-maiden tavoitteet olisivat riittämättömiä”, Lehtomäki sanoo. ”Muut teollisuusmaat eivät ole valmiita edes tähän. Jotta EU:n tavoitteita voitaisiin nostaa, tarvitaan tuntuvasti tämänhetkistä tukevampia tarjouksia toiselta puolelta.”

YK:n ilmastokokouksen ensimmäisenä päivänä Suomi sai yhdessä Itävallan ja Ruotsin kanssa ympäristöjärjestöjen päivän fossiilipalkinnon. Nämä maat olivat kannattaneet sellaisia tapoja laskea metsäsektorin päästöjä, joissa metsien todelliset hakkuut tulevat näkyviin. Ympäristöjärjestöt kannattavat mallia, jossa metsien määrä lasketaan muutamasta historiallisesta vertailuvuodesta.

Mitä Suomi aikoo? Aikooko Suomi vastustaa tulevaisuuteen perustuvaa arviointia eli projektiota? Laskentamallihan on täynnä teknisiä ongelmia.

”Tämä malli ei ole missään tapauksessa se, mitä olemme ajamassa tässä. Tässä mallissa tulevaisuussuunnitelmat ovat niin epävarmalla pohjalla. Ääritapauksessa meidän on mahdollista hyväksyä tämä malli, mutta silloinkin vaadimme, että luonnontieteellinen nielu ei voi muuttua päästöksi tai luonnontieteellinen malli nieluksi.”

Neuvottelut Kööpenhaminassa jatkuvat.

Naomi Klein kutsui varjokonferenssin väkeä kaduille

Teksti Elina Venesmäki

Kööpenhaminan ilmastokokous sulki kansalaisjärjestöt ulos ja poliisi pidätti Tadzio Müllerin. Kärjistyykö tilanne nyt?

Kööpenhaminassa on suunniteltu jo kauan keskiviikoksi suurmielenosoitusta Bella Centerille. Mielenilmausta on pidetty osana niiden protestien putkea, joita Climate Justice Action -verkosto on järjestänyt ja joihin poliisi on puuttunut väkivaltaisesti. Näistä protesteista useimmat viralliseen YK-kokoukseen hyväksytyt järjestöt ovat halunneet pysytellä erossa.

Klima Forum on kansalaisjärjestöjen vaihtoehtoinen ja avoin foorumi kaupungin keskustassa. Sen seminaareissa on tiistaina kiertänyt tulevan keskiviikon mielenosoituksen järjestäjiä. Järjestäjien mukaan mielenilmauksen on tarkoitus olla väkivallaton, ja he ovat pyytäneet kaikkia järjestöjä ja ihmisiä aamukymmeneksi Bella Centerin nurkille protestoimaan kansalaisyhteiskunnan äänen vaientamista vastaan YK-kokouksessa.

Poliisin väkivaltaisuus on lisännyt kansalaisyhteiskunnan kiukkua, ja mielenosoituksen arvioitiin etukäteen kasvavan suureksikin. Tiistai-iltana kirjailija Naomi Klein jakoi ”Angry Mermaid”-palkinnon Monsantolle Klima Forumissa ja kutsui samalla salissa olevia kadulle.

Hän aloitti puheenvuoronsa kertomalla olevansa hyvin vihainen, koska poliisi oli juuri ottanut kiinni keskiviikon mielenosoitusta järjestämässä olleen Tadzio Müllerin.

”Minä aion olla kadulla ja toivon, että näen mahdollisimman monta teistä siellä.”

Kaaos kasvaa myös virallisessa YK-ilmastokokouksessa. Järjestäjät ovat nyt ymmärtäneet, että 15 000 ihmiselle mitoitettu kokouskeskus Bella Center täyttyy ääriään myöten. Kokoukseen on akkreditoitu yli puolet liikaa väkeä. Väenpaljoudesta syytetään erityisesti valtionpäämiehien seurueita, jotka ovat usein monisatapäisiä.

Nyt järjestäjät yrittävät ratkaista ongelman rajoittamalla kansalaisjärjestöjen sisäänpääsyä voimakkaasti. Tiistaina ja keskiviikkona sisään pääsee 7000, torstaina tuhat ja perjantaina enää 90 NGO-edustajaa.

Koska samalla järjestöiltä on viety kohtauspaikat, he ovat pyytäneet apua Klima Forumilta.

Järjestöille löytyy toki tilaa, mutta Klima Forumiin on ahtautumassa tuhansia ihmisiä lisää. Kaaos ja jonot ovat mittavia jo nyt. Tapahtuman järjestäjät värväävät koko ajan lisää vapaaehtoisia huolehtimaan käytännön järjestelyistä.

Lue myös Henri Purjeen juttu Monsanto vei pahin ilmastolobbari -palkinnon.

Unikuvia

Teksti Elina Venesmäki

Eteläespoolaisella kartanoalueella nököttää pieni galleria. Sen seinillä kaivataan lapsuuteen ja vaelletaan unissa. Taru Leinosen ja Satu Pirisen valokuvanäyttely Kerrossänky kertoo kasvamisesta ja väistelee liian pikaista aikuistumista.

Vaalea tyttö katsoo tuimana kameraan haulikko olallaan. Toisessa kuvassa nuori uimarinainen nousee laiturille ja katsoo silmiin laiturilla nököttävää pöllöä.

Galleria Pikku-Sökössä Espoon Soukassa on esillä Taru Leinosen ja Satu Pirisen valokuvanäyttely. Kumpikin opiskelee Taideteollisessa korkeakoulussa, ja tämä näyttely on enimmäkseen valikoitu heidän kanditöidensä kuvista.

Pirisen kuvasarja Moonwalk esittää hänen uniaan. Pirinen kärsi pitkään unettomuudesta ja näki outoja unia, jotka jäivät vaivaamaan mieltä. Hän alkoi kirjata uniaan ylös ymmärtääkseen jotakin uutta itsestään.

”Unet ovat tiedostamaton maailma. Niiden kautta pohdin ihmissuhteita, kasvamista ja ihmisen muuttumista”, Pirinen sanoo.

Laituriunessa hän oli uimassa syksyisessä järvessä. Takaa tuli vartija, ja syytti häntä maksamattomasta uintimaksusta. Laiturilla häntä tuijottivat pöllö, hilleri ja hiiri.

”Hilleriä ja hiirtä en kuvaan löytänyt, ja tosi monta kertaa piti käydä kylmässä vedessä.”

Leinosen teemana on lähteminen. Hän pohtii äidin ja lapsen välistä suhdetta, samoin sisarusten välistä. Teemana on myös kasvaminen, tarkemmin yritys olla kasvamatta aikuiseksi liian nopeasti.

Hän on käyttänyt mallina omaa äitiään ja 11-vuotiasta tytärtään, jotka ovat molemmat tottuneita malleja ja osaavat olla kuvissa juuri niin kuin Taru haluaa.

”Heitä kuvatessa tuntuu kuin kuvaisin itseäni”, Leinonen sanoo.

Yhteisen näyttelyn nimi on Kerrossänky: sana kokoaa yhteen paljon unista ja kasvamisesta.

Galleria Pikku-Sökö sijaitsee suloisessa pikkutalossa Soukanpohjan kartanon kyljessä Etelä-Espoossa. Ympärillä on lähinnä eri-ikäisiä uusia asutusalueita, mutta tämä talo on 1800-luvulta ja kartanoalue sen ympärillä Etelä-Espoon ainoa vanha kylämaisema.

Kartanon pihapiirissä on pidetty viisi vuotta ympäristötaidepolkua, ja kartanon omistajalla Merva Mikkolalla on paljon periaatteita. Hän kiiruhtaa kertomaan olevansa feministi ja pasifisti. Mikkola haluaisi rakentaa kartanon yläkertaan hissin esteettömyyden takaamiseksi ja avata galleriaan ekokahvilan.

”Hullunahan tätä suunnitelmaa pidetään, mutta katsotaan”, hän sanoo.

Leinosen ja Pirisen valokuvanäyttely ei ole gallerian ensimmäinen, mutta melkein.

”Se oli ehdoton sääntö, että kertakäyttöastioita emme saaneet käyttää”, Satu Pirinen sanoo hymyillen.

Kerrossänky-näyttely 7–28.2.2009, ti–pe 16–20 la–su 8–17. Galleria Pikku-Sökö, Soukanpohjan kartanon pihapiiri, Espoonlahtentie 14B.

Naisten äänet esiin, Afganistan!

Teksti Elina Venesmäki

Sayeda Mojgan Mostafavi opiskeli toimittajaksi maanpaossa kotimaastaan Afganistanista – talibanien hallitsemassa maassa nainen ei mahtunut mediaan. Nyt Mostafavi on journalistiikan professori ja apulaisministeri. Lukutaidottomien naisten Afganistanissa tiedotusvälineet ovat yhä miesten leikkikenttä.

”Vain harvat naiset opiskelevat journalismia Afganistanissa. Naisia on kyllä paljon muilla laitoksilla, esimerkiksi kirjallisuutta ja lakia lukemassa”, sanoo Sayeda Mojgan Mostafavi.

Mostafavi on Afganistanin naisasiain apulaisministeri, Kabulin yliopiston journalistiikan professori ja toimittaja.

Journalismi on Afganistanin naisille vaarallinen valinta, eivätkä afganistanilaiset ole tottuneet näkemään naisia mediassa. Useimmat naiset lukevat uutisia tai esiintyvät viihdeohjelmissa – juttukeikalle lähteminen voi olla turvallisuusriski.

Monet afganistanilaiset ajattelevat, että naisten toimiminen mediassa häpäisee perheen ja yhteisön. Lisäksi naisten pitää huolehtia kodista, mikä on vaativaa.

”Valitettavasti useimmat perheet maassani ajattelevat edelleen, että naisen paikka on kotona. Julkisissa tiloissa näyttäytyvien naisten moraalia epäillään helposti”, Mostafavi sanoo.

Perheet välttelevät julkista nolaamista ja mieluummin rajoittavat naisten liikkumista. Myöskään ne naiset, joita perheet tukevat, eivät voi työskennellä öisin tai mennä kaikkialle uutisten perässä.

Miehet ovat aina hallineet Afganistanin mediaa ja hallitsevat edelleen.

”He omistavat mediayhtiöt, johtavat niitä ja tekevät sisältöä ennen kaikkea miehiä ajatellen”, Mostafavi kertoo.

Mostafavi itse vietti talibanien vallassaoloajan maanpaossa Iranissa ja palasi sieltä Afganistaniin viisi vuotta sitten. Hän aloitti mediauransa 19-vuotiaana Mashadin radio- ja tv-asemalla – Iranissa. Hän myös työskenteli journalistiikan laitoksella. Afganistanissa tällainen ei olisi ollut mahdollista.

”Saattoi olla epäisänmaallista lähteä maanpakoon, mutta muuten minulla ei olisi mitään annettavaa maalleni nyt.”

Taleban-hallinnon perintönä enemmistö Afganistanin naisista on edelleen lukutaidottomia, minkä vuoksi median on vaikea tavoittaa heitä. Televisio ei toimi kaikkialla, koska maassa on paljon sähkökatkoja. Radio on siksi tärkeä media.

”Käytämme radiota naisten kouluttamiseen. Kerromme heidän oikeuksistaan ja esimerkiksi terveyskysymyksistä.”

Afganistanissa on hallituksen omistamia tv- ja kanavia, mutta myös useita yksityisiä. Mostafavin mukaan kansan kouluttaminen on hallituksen kanavien vastuulla, koska yksityiset kanavat keskittyvät näyttämään viihdettä ja tekemään rahaa.

Hallituksen hyväksymän Afganistanin kansallisen kehitysohjelman yhtenä tavoitteena on edistää naisten osallistumista mediaan.

Edistystä maassa myös tapahtuu. Tärkeä tässä on ranskalaisjärjestö AINA, joka esimerkiksi kouluttaa naistoimittajia. Maaseudulle on perustettu naisten yhteisöradioasemia, ja maassa on myös naisten pyörittämä elokuvakeskus.

Asiat etenevät kuitenkin hyvin hitaasti. Esimerkiksi AINA:n kahta naisten tilanteesta tekemää dokumenttia ei koskaan esitetty, koska yleisön pelättiin suuttuvan niistä.

”Mediassa toimivat ystäväni myöntävät, että saadakseen sanomansa perille, heidän kannattaa valikoida sanojaan ja tuoda naisasiaa mediaan varovasti ja pieninä paloina”, Mostafavi sanoo.

Sayeda Mojgan Mostafavi kävi Suomessa Unifemin vieraana. Lue tänään Fifistä myös Le Monde diplomatiquen juttu globaalista feminismistä.

Bye bye, Fonecta!

Teksti Elina Venesmäki

Puhelinluettelon jakamisen voi estää netissä.

Hieno linkki, käykääpä katsomassa. Fonecta on päättänyt lopettaa luetteloidensa pakkojakelun Helsingin seudulla ja Pirkanmaalla. Viimein! Ovat ehkä saaneet liikaa palautetta ihmisiltä, jotka ovat unohtaneet laittaa oveensa ”ei puhelinluetteloita, kiitos” -lapun. Ei kai kukaan enää etsi numeroita luetteloista?

Yrityksen pääsivulta en löydä linkkiä jakelunestosivulle, eikä mahdollisuutta mainosteta. En myöskään tiedä, onko toisen helsinkiläisiä samalla jakelulla kiusaavan, siis Eniron, luetteloille tarjolla sama mahdollisuus. Kieltolappu siis pysyköön ovessa edelleen.

Vielä kun kääntäisivät tämän toisin päin. Siis niin, että luettelon haluavien pitäisi etsiä tämän mahdollistava linkki netistä.

Vinkki vegevanhemmille

Teksti Elina Venesmäki

Aurinkomaa-kirjasta vaihtelua juureskeitoille.

Tänään julkaistaan kirja Aurinkomaa, jota on odotettu. Se on koko perheen kasviskeittokirja, jossa on ravintotietoa ja reseptejä raskausajasta lasten murroikään. Kaupan purkkikasvisruoat vauvoille ovat lähinnä pastaa tomaattikastikkeella, ja kasvisruokaohjeitakin lapsille on vain vähän. Tämä kirja on melkoinen pelastus, jos juureskeitot – ja se pasta tomaattikastikkeella – kyllästyttävät.

Tuija Ruuskan Aurinkomaa julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1995 (SKS). Nuo kirjat ovat olleet lopussa vaikka kuinka kauan. Tämän uuden on julkaissut Multikustannus, ja Ruuska on uusinut sisällön. Mainio ulkoasu on Matleena Saarningin luoma.

Sain kirjan vasta käsiini, mutta kaikenlaista haluan kokeilla.

Muista mantelit!

Teksti Elina Venesmäki

Joku voisi kampanjoida myös maidon tarpeettomuudesta.

Törmäsin Espoon-bussissa hämmentävään mainoskampanjaan. Bussin penkkeihin liimatuissa tarroissa luki Muista maito! Maidon ahkeraa juomista perusteltiin luuston ja muun elimistön hyvinvoinnilla. Maidostahan saa kalsiumia, sen me kaikki tiedämme.

No, tällä kertaa asiasta muistutettiin EU:n ja Suomen valtion tuella. Kampanjasivulla voi muun muassa testata, saako tarpeeksi kalsiumia, ja lukea, miten hyvää lehmänmaidon juominen ihmiselle tekee. Mistään ei löydy tietoa kampanjoijasta, mutta onneksi Google löytää. Kyseessä on Maito ja terveys -järjestö, jolla on laaja skaala jäseniä 4H-kerhosta Eviraan ja kannatusjäseninä läjä meijereitä, kuten Arla ja Valio. Järjestön tehtävänä on omien nettisivujensa mukaan ”välittää tietoa maitovalmisteista, terveydestä ja ravitsemuksesta niin, että maitovalmisteiden asema ravitsemuksessa edelleen vahvistuu”.

EU:n ja valtion tukemissa kampanjoissa meille ei sen sijaan kerrota, että lehmänmaito ei ole lainkaan tarpeen ihmiselle vaan kalsiumia saa vaikka mistä muualtakin: muun muassa manteleista, tahinista, tofusta, muista palkokasveista, vihreistä lehtivihanneksista, pähkinöistä, kaaleista ja kuivatuista hedelmistä, monista paremmin kuin lehmänmaidosta. Niin, ja kampanjoissa voisi kertoa myös lehmien elämästä tehotuotannossa ja nautakarjan vaikutuksista ilmastonmuutokseen. Mutta ei.

Sen sijaan lehmänmaitomainontaan törmää hyvinkin yllättävissä paikoissa. Katso esimerkiksi, minne Karl Fazer Café linkkaa esitellessään maidotonta kakkua, jota se mainostaa erityisruokavaliota noudattaville.

Meitä kuunnellaan sittenkin

Teksti Elina Venesmäki

Edes joskus kansalaisten mielipiteellä on väliä.

Posti lähetti meille kirjeen aiemmin syksyllä. Siinä kysyttiin, haittaisiko meitä, jos postinumeromme muuttuisi ja postikonttorimme vaihtuisi toiseksi. Mukana oli lomake, johon pystyi valitsemaan vaihtoehdon ei haittaa tai olisi hankalaa.

Emme tajunneet kyselyä: totta kai olisi ärsyttävää, jos joutuisimme ilmoittamaan kaikille, että osoitteemme on muuttunut ja hakemaan postipakettimme vähän kauempaa. Eniten ihmettelimme sitä, miksi kysely oli tehty. Kai Posti tekisi joka tapauksessa niin kuin tahtoo. Oliko tarkoitus saada meidät ajattelemaan, että saamme valita? Muutosta ei kirjeessä markkinoitu meille Postin asiakkaille mitenkään, sen vain kerrottiin olevan tarpeen jonkin epämääräisen sujuvuuden takia. Unohdimme vastata kyselyyn.

Tällä viikolla Posti lähetti uuden kirjeen. Siinä sanottiin yllätykseksemme, että postinumeromme pysyy samana kuin ennen, koska ”kyselyn tulos ei puoltanut suunnitelmaa”.

Kyselyn tarkoitusta en ymmärrä vieläkään: luuliko joku, että kukaan ylipäätään vastaa tuollaiseen kyselyyn sanoakseen ”ihan sama”? Vai oliko tarkoitus alun perinkin saada asiakkailta vain tukea jo virkailijoidenkin huonona pitämälle suunnitelmalle?

Joka tapauksessa, episodista tuli hyvä mieli.

”Ympäristöusko” vastatuulessa

Teksti Elina Venesmäki

Kun ekoajattelu saa pieniä voittoja, nousee kapina.

Olen viime päivinä törmännyt pariin todella masentavaan nettikeskusteluun. Toinen käsitteli Maan ystävien kimppuun hyökänneitä kännisiä varusmiehiä ja toinen Kelan suunnitelmia jättää vauvatarvikepakkauksestaan pois kertakäyttövaipat (Kaleva, Hesari).

Nämä – saman kirjoittajan – sitaatit Hesarin keskustelusta jälkimmäisestä aiheesta kiteyttävät olennaisen:

”Elämäntapamme kuluttaa luonnonvaroja, eikä planeettamme kestä sitä, että merkittävä osa ihmiskunnasta eläisi kuten me. Edellinen väite lienee totta, mutta siitä vedettävät johtopäätökset ovat Suomessa luonnottomia. Emme me voi, halua tai kykene laskemaan elintasoamme niin alas, että emme kuormittaisi ympäristöä mittavasti. Eikä pidäkään.”

”Ympäristöuskonto ja ympäristöuskovaiset ovat saaneet jo liian suuren vaikutusvallan yhteisössämme. Tämä kehitys on pysäytettävä ennen kuin on liian myöhäistä. Vaarassa ovat elinkeinomme, elintasomme ja elämäntapamme.”

Keskusteluissa moni uhoaa ajavansa citymaasturilla ja käyttävänsä kertakäyttövaippoja ihan kiusallaankin.

Pikkuhiljaa jotkut ovat alkaneetkin ajatella, että ehkä voisi vaihtaa kotiin energiansäästölamput. Monia kuitenkin tuntuu todella kiusaavan ajatus, että maailma alkaa olla siinä kunnossa, että tämä ei riitä.

On ihan ymmärrettävää, että kaikkien surkeiden ympäristöuutisten keskellä ihminen tuntee olonsa voimattomaksi ja haluaa elää vain onnellisena ja ajattelematta asiaa liikaa.

Mutta se, että jotkut haluavat tuhota ympäristöä ihan kiusatakseen kaiken maailman ”viherpipertäjiä”, ei ole hyvä perustelu. Se on surullista.

Isät kotiin

Teksti Elina Venesmäki

Vanhempainvapaiden jakaminen muuttaa sukupuolirooleja kotona.

Lähes kaikkien vanhemmuutta käsittelevien tekstien sanoma on tämä: sinä äitinä ymmärrät parhaiten lastasi, mutta kannattaa ottaa isäkin mukaan kokeilemaan hoivaamista.

Siksi on ollut hienoa seurata, mitä itselleni ja äitiydelleni tapahtuu, kun olen töissä ja lapsen isä kotona. Vajaan parin kuukauden jälkeen kysyn mieheltä jatkuvasti neuvoja lapsen hoitoon liittyvissä asioissa. Mitä hän on yleensä syönyt lounaaksi? Missä hänen tietty, rakas lelunsa mahtaa olla? Miten arki pyörii?

Lapsena muistan kysyneeni aina äidiltä, jos en löytänyt jotakin esinettä. Ehkä jossakin vaiheessa kuvittelin, että taito on kromosomeissa. Ei se ole. Se tietää, joka on ollut kotona ja nähnyt viimeksi lapsen leikkivän lelullaan. Tämä pätee, rakkaat vauvaoppaiden kirjoittajat, kaikkeen muuhunkin elämään lasten kanssa.

Viimeksi viikonloppuna luin Elizabeth Pantleyn kirjaa Pehmeä matka höyhensaarille, joka on kirjoitettu äideille. Kirjan mukaan isä voi olla avuksi lapsen nukuttamisessa, mutta vastuu on äidin, jolla on, sentään, jotain sellaista kuin äidinvaisto. Äidinvaisto estää Pantleyn mukaan muun muassa kierähtämästä lapsen päälle yöllä. Hohhoijaa.

Ei ole ihme, että niin moni kuvittelee naisilla olevan erityistä kromosomiperäistä ymmärrystä lastenhoidosta. Suomessa vain kymmenen prosenttia isistä pitää edes osan vanhempainvapaastaan, ja hoitovapaista isät pitävät ainoastaan kolme prosenttia.

Turkisten paluu

Teksti Elina Venesmäki

Mitä tapahtui tarhauksen huonolle maineelle?

Hämeentien UFF:n ikkuna Helsingissä yllättää. Mallinuket on puettu turkiksiiin! Toki kierrätettyihin, mutta jotenkin oletin, että kirpputori ei voisi mainostaa itseään näin. Onhan asiakaskunta tavallista valveutuneempaa, kai.

Mutta ei, kuluttajan muisti on lyhyt, ja kuvat ketuista häkeissään ovat kai unohtuneet. Talvet ovat yhä lämpimämpiä ja turkisten käytölle yhä vähemmän järjellisiä perusteluja. Tehotuotantokohun ja ilmastonmuutosjulkisuuden jälkeen yhä useampi miettii, voiko lihaa tai juustoa syödä. Sen sijaan se porukka on ehkä pienentynyt, joka olisi hyvin häpeissään, jos joutuisi kulkemaan kaupungin läpi turkissa.

Ilta-Sanomien Plus-liitteessä oli juuri juttu siitä, miten noloja citymaastureista on tullut ja miten ihmiset jo myyvät niitä, kun heitä hävettää ajaa turhan isoilla autoilla. Vähän aiemmin turkikset olivat vielä vähän samantyylinen turhake, joka kertoi käyttäjänsä piittaamattomuudesta eläimiä kohtaan. Sitten jossain vaiheessa niistä tuli muotia, ja nyt siis myös UFF uskaltaa nostaa niitä näytteille.

Jatkuvasti kritisoidun Halosen näyteikkunassa oli juuri juhlavaatteita, joiden hihoissa oli koristeena karvaa, joka ainakin muistutti kovasti turkista.

Tuulimyllyjen puolesta

Teksti Elina Venesmäki

Eduskuntatalo kutsuu taas ydinvoiman vastustajia.

Hallitus julkisti ilmasto- ja energiastrategiansa torstaina, ja se ei todellakaan anna aihetta juhlaan. Strategia pyrkii vain vaatimattomiin hiilidioksidipäästöjen vähennyksiin (20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä). Tähänkin päästäisiin rakentamalla lisää ydinvoimaa.

Greenpeacen Lauri Myllyvirta kirjoittaa järjestön blogissa, että hallitus ei ollut kuullut elinkeinoelämän edustajista kuin lähinnä raskasta teollisuutta, ei lainkaan uusiutuviin tai energiansäästöön keskittyviä tai vastaavia firmoja. Onko sitten ihme, että hallitus uskoo teollisuuden energiankulutuksen kasvavan kai ikuisesti, vaikka paperitehtaat ja muukin raskas teollisuus jatkavat siirtymistään etelään.

Säästöä hallitus aikoo taikoa lähinnä kuluttajilta: asumisesta, rakentamisesta ja liikenteestä (ks. HS:n uutinen).

Greenpeace järjestää asiasta mielenosoituksen eduskuntatalon edustalla keskiviikkoaamuna kello yhdeksästä kymmeneen. Strategian käsittely eduskunnassa alkaa silloin. Järjestäjät neuvovat osallistujia pukeutumaan mielellään tummiin vaatteisiin.