Derya Tekin

Derya Tekinin laukusta löytyy kynä, muistivihko ja nykyään myös kamera. Hän eksyy usein Istanbulin kaduilla ja löytää itsensä keräämässä tarinoita.

Turkki ei suostu auttamaan Kobanen taistelijoita

Teksti Derya Tekin

Syyrian sota heijastuu myös Turkkiin.

Isis jatkaa hyökkäystään Kobanessa. Kobane on Syyrian alueella oleva kaupunki aivan Turkin rajalla ja kuuluu tällä hetkellä kurdien hallitsemaan Rojavaan. Kobanessa Isisiä vastaan ovat taistelleet 26 päivän ajan kurditaistelijat eli YPG (Kurdikansan suojeluyksikkö).

Aikaisemmin Turkissa uutisoitiin Kobanen kaatuvan ihan näinä hetkinä, mutta tämän blogin kirjoittamishetkellä kurditaistelijoiden sanotaan päässeen niskan päälle. Tähän asti hyvin pärjänneet kurditaistelijat aikovatkin puolustaa kaupunkia loppuun saakka.

Kobane Turkin puolelta. Kuvat: Kazım Kızıl.

Kurdien ongelmana on kuitenkin aseiden kuljettaminen Kobaneen. Kaupunkiin on mahdollista kuljettaa lisää aseita ainoastaan Turkin kautta. Turkki taas ei ole sallinnut aseiden viemistä rajan yli. Isis ei vielä ole vallannut kaupunkia, mutta sitä Turkin valtio näköjään toivoo, kun se ei suostu auttamaan kurditaistelijoita.

Sota rajalla heijastuu myös Turkkiin. Monessa Turkin kaupungissa on järjestetty Isisin vastaisia mielenosoituksia. Mielenosoitukset julistavat solidaarisuutta Kobanen taistelijoille ja vaativat turvallisuusväylää Turkista Kobaneen.

Aina kun mainitaan sanat Turkki ja mielenosoitus, seuraavassa lauseessa kerrotaan mielenosoituksissa menehtyneistä. Niin valitettavasti tälläkin kertaa. Isisin vastaisten mielenosoitusten aikana menehtyi 35 ihmistä. Osa heistä sai surmansa äärinationalististen tai ääriuskonnollisten ryhmien kuten Turkin Hizbullahin hyökkäyksessä. Lisäksi mielenosoittajia on kuollut poliisien ampumina tai kyynelkaasukanisterin osumiin.

Monissa haavoittumistapauksissa uhrit kertovat poliisien seuranneen äärinationalistien/ääriuskonnollisten ryhmien hyökkäystä sivusta. Viidessä Itä-Turkin kaupungissa on julistettu ulkonaliikkumiskielto, jonka tarkoitus on estää ennemmin mielenosoituksia kuin ääri-islamilaisia.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoganin mukaan Kobanen ei pitäisi kiinnostaa Turkkia. Lausunnossaan Erdogan halusi lisätä Turkin poliisin valtuuksia mielenosoitusten estämiseksi. Useaan otteeseen on väitetty Turkin valtion myös tukevan Isis-ryhmää. Sen voidaan ainakin sanoa katsovan Isisin toimintaa Turkissa läpi sormien. Tuorein väittämä esiintyy WND Politics:in uutisessa.

Turkin valtiota ei kiinnosta sen rajalla käynnissä oleva sota. Sotaa paenneita auttavat pääosin rajalla olevat kyläläiset ja ympäri maata tulleet vapaaehtoiset. Turkki sen sijaan keskittyy murskaamaan Isisin vastaisia mielenosoittajia, mikä on johtanut 35 ihmisen kuolemaan muutamassa päivässä. Isisin kannattajat ja muut ääri-islamilaiset ryhmät taas ovat vapaita hyökkäämään kurdeja ja aleviittoja vastaan.

Vapaaehtoiset pystyttävät telttaa sodasta paenneille.

Isisin tehokkain ase on pelko

Teksti Derya Tekin

Kurdit ovat kuitenkin tulleet immuuniksi pelolle jo ajat sitten.

Isis-järjestön terrori jatkuu edelleen Lähi-idässä. Viime aikoina sen kohteena on ollut Pohjois-Syyriassa sijaitseva kurdikaupunki Kobane. Koko viikon ajan Isisin ja kurdien väliset yhteenotot ovat näkyneet Turkin rajalle asti. Sunnuntaina kranaattiheittimet osuivat myös Turkin puolella sijaitsevaan taloon.

Kuvat ovat Turkin puolelta, jonne Kobanen taistelut näkyvät. Ihmiset ovat muodostaneet ketjun kerätäkseen huomiota Kobanen tapahtumiin. Kuvat: Kazım Kızıl

Isis (eli Irakin ja Suur-Syyrian Islamilainen valtio) -nimisessä haamuvaltiossa ei ole kirjastoja, museoita, kouluja, tehtaita tai taidetta. Järjestön Islamilainen valtio on kuin partioleiri, jossa jopa alle 15-vuotiaat oppivat kiduttamaan ja tappamaan. Jihadistit uskovat, että murhaamalla ihmisiä pääsy taivaaseen on taattu. Tämän hirviölauman tavoitteena ei tietenkään ole ainoastaan taivaaseen pääsy. Esimerkiksi heidän vartioimistaan öljylähteistä pursuaa yhden päivän aikana viiden miljoonan dollarin arvosta öljyä.

Isis luo imagonsa median avulla. Rajut kidutus- ja murhametodit ovat osa sen propagandaa. Siviilien tappamisen lisäksi kuolleen ruumiin pilkkominen ja taltioiminen nähtäväksi videolle on selvästi harkittua. Hirviömäinen imago vahvistaa Isiksen tehokkainta asetta, pelkoa. Pelon voi tuntea jopa Istanbulissa asti. Ihmiset puhuvat ja kehittelevät kauhuteorioita siitä, miten Isis on kohta myös Turkissa.

Kobanesta tulleita pakolaisia majoitumassa kulttuurikeskukseen.

Isiksen reitistä en osaakaan sanoa juuri mitään. En tiedä, onko sen seuraavana kohteena Turkki vai ei. Olen kuitenkin varma siitä, että Kobane ei ole helppo kohde vallata. Kurdit ovat taistelleet siellä vapautensa ja identiteettiensä puolesta jo vuosikymmenien ajan ja tulleet immuuniksi pelolle jo ajat sitten. Heillä ei ole mitään muuta menetettävää kuin Kobane, jota he vaikuttavat puolustavan kynsin ja hampain.

Tällä hetkellä Kobanea puolustavat kurdisissit, ja heitä tukevat paikalliset siviilit. Kobanen vastarintaan osallistuu myös huomattava määrä naisia. Nuorimmat siivilinaiset avustavat kaupungilla ja iäkkäämmät huolehtivat kurditaistelijoiden ruokailusta. Monessa yhteenotossa on kuitenkin kokeneita naistaistelijoita. YPG:n (Kurdien kansan puolustusyksiköt) komentajan Meysa Abdon mukaan naississit ovat useaan otteeseen tunkeutuneet yksin Isisin tiloihin raskaasti aseistautuneina. Naisten joutuessa Isisin hyökkäyksen kohteeksi heidän kohtelunsa on ehkä epäinhimillisempää kuin miesten, sillä muun väkivallan lisäksi naisia uhkaavat raiskaukset ja naiskauppa. Siitä huolimatta lukuisia naisia on tullut vapaaehtoisesti taistelemaan Kobanen rintamalle eri kurdialueilta.

Mielestäni pelon levittäminen palvelee ainoastaan Isisiä. Sen sijaan kannattaa kehittää taistelua Isistä vastaan. Isis on kauhistuttava huolenaihe. Toisaalta on hyvä huomata myös ne, jotka panevat sille vastaan.

Pilvenpiirtäjä nousee työntekijöiden hengen kaupalla

Teksti Derya Tekin

Kymmenen työntekijää menehtyi Istanbulissa rakennettavan residenssin työmaalla.

Turkissa pidetään korkeita rakennuksia rikkauden ja sivistyksen merkkinä. Mitä enemmän pilvenviiltäjiä, sitä sivistyneempi on kaupunki. Mitä korkeammalla asunto on, sitä rikkaampia ovat sen asukkaat. Näin ollen Istanbulin joka nurkkaan on ujutettu toinen toisistaan uhkaavampia rakennuksia, jotka näyttävät omistavan koko taivaan.

Yhä edelleen pystytetään ostoskeskuksia tai muulta väestöltä eristettyjä residenssejä. Näitä rakennuksia voi verrata pyramideihin. Molempien lähtökohtana on mahtavuuden ilmaus. Residensseissä on myös ylelliset kammiot, kuten pyramideissa, ja niitä myydään asuntoina.

Viime viikolla yhden Istanbulin residenssin rakentamisen yhteydessä menehtyi kymmenen työntekijää. Kuolemien syynä oli työntekijöiden käyttämän hissin romahtaminen 32. kerroksesta alas. Työntekijöiden mukaan hissi oli ollut viallinen jo kuukauden ajan, mutta sitä käytettiin romahtamiseen saakka.

Torun Centerin omistamassa rakennuksessa työskentelee 1500 henkilöä, jotka myös nukkuvat rakennuksessa. Heille on varattu alue rakennuksen parkkihallista, jossa ei ole kunnollista ilmastointia. Hallia käytetään myös rakennustarvikkeiden säilytystilana. Istanbulin kuvernööri on antanut erityistyöluvan Torun Centerin residenssille ja sallii siellä ympärivuorokautiset rakennustyöt.

Tässä kohtaa on myös muistutettava, että Istanbul sijaitsee alueella, jossa on korkea maanjäristysriski. Maanjäristysten sattuessa ihmisiä neuvotaan kokoontumaan aukiolle tai alueelle, joka sijaitsee kaukana rakennuksista. Ennen Torun Centerin residenssin nousemista tuollainen paikka oli Galatasarayn stadioni, alueen lähes ainoa paikka, jonne ihmiset olisivat voineet paeta maanjäristystä.

Torun Centerin hissionnettomuudessa menehtyi kymmenen rakennustyöntekijää.

Suurin osa rakennusalan yhtiöistä palkkaa työntekijänsä alihankkijafirmojen kautta. Rakennuttajat eivät ota tapaturmista suoraa vastuuta, vaan syyttävät niistä seuraavaa alihankkijatasoa. Työsuojelutoimenpiteitä on ainoastaan 20 turkin liiran (seitsemän euron) kypärän verran, ei sen enempää. Alan ammattiliitot ovat liian passiivisia ja heikkoja, eivätkä halua liikkua mukavuusalueiltaan. Työntekijöiden kannalta liittoon liittymisen uhkana on työpaikan menettäminen.

Rakentaminen on yksi Turkin kasvavista aloista ja pitää talouden vilkkaana. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan haluaa nähdä taivaaseen ulottuvia betoni- ja lasikammioita ja tietenkin myös tienaa siitä. Vaikka rakennusala on ollut tuottava, työntekijöiden työolot ovat kurjimmista päästä. Suurin osa kuolemaan johtaneista työtapaturmista sattuu rakennusalalla. Koska kuolemat ovat yleensä yksittäisiä, niihin ei juuri kiinnitetä huomiota.

Istanbulissa kuolee neljäsataa hevosta vuodessa

Teksti Derya Tekin

Hevosia kohdellaan raa’asti Istanbulin idyllisillä turistisaarilla.

Istanbulin saaret ovat lähin paikka, jonne kaupungin arkea voi paeta. Saariryhmä on noin puolen tunnin laivamatkan päästä metropolin hälinästä. Sen lisäksi, että saarten rannoilla voi uida, elämä saarissa on luonnonläheistä: polltoaineilla toimivat kulkuneuvot ovat kiellettyjä. Saarilla voi ajaa pyörällä ja rullaluistimilla mutta ei autoilla.

Paikalliset valuvat saarille erityisesti viikonloppuisin. Suurin osa saarten rakennuksista on aiemmilta vuosikymmeniltä ja edustaa kreikkalaista arkkitehtuuria. Nostalginen linja jatkuu hevosvaunuissa, jotka kierrättävät turisteja romanttisesti saarten ympäri.

Pienen, nostalgisen hevosvaunukierroksen hinta on kuitenkin kallis. Istanbulin saarilla kuolee noin neljäsataa hevosta vuodessa. Hevosia käytetään ainoastaan turistivaunujen kuljettamiseen. Talvikaudella sesongin jälkeen niitä jätetään oman onnensa nojaan saarten ylängöille.

Kun itse vierailin saarilla vuosia sitten, huomasin hirveän hajun aina vaunujen ohittaessa. Tajusin hajun olevan peräisin hevosten perään viritetystä kankaasta, johon hevoset ulostavat. Ihmettelin kankaan tarkoitusta. Vaunujen pitäjien väitettiin keräävän ulosteita, jotta ne voitaisiiin syöttää hevosille.

Moni kertoo törmänneensä hevosiin, jotka romahtavat sijoilleen kesän kuumudessa. Paikallisten mukaan muutama hevonen romahtaa aina päivittäin. Vaunujen kuljettajat kuitenkin piiskaavat hevoset takaisin ylös ja töihin.

Saarilla on noin 1 500 hevosta, jotka tekevät töitä aamukuudesta keskiyöhön saakka joka päivä. Suurin osa reiteistä on ylämäkeä, mikä kuluttaa hevosten energiaa tuplasti enemmän. Vaikka alueella on iso määrä hevosia, saarilla ei ole kunnollista eläinlääkärin palvelua.

Saarten asukkaat ovat valittaneet hevosten kohtelusta pitkään. Hevosten pitäjien sanotaan olevan jonkinlainen mafia, joka uhkailee ihmisiä ja organisaatioita, jotka yrittävät parantaa hevosten oloja.

Tällä hetkellä on käynnistetty kampanja, joka kehottaa boikotoimaan hevosvaunuja. Hevosten työolojen parantaminen ei kuitenkaan ole riittävä ratkaisu. Vaunujen käyttö pitää lopettaa kokonaan. Kuljetusvaihtoehtona voi olla mikä tahansa ilman polttoainetta toimiva kulkuneuvo. Romanttinen kierros toisen eläimen hengen nojalla on yksinkertaisesti omantunnon vastaista.

Turkin asenne jesidi-pakolaisia ja Isis-ryhmää kohtaan hämmentää

Teksti Derya Tekin

Kansanmurhaa paenneilta jesideiltä vaaditaan passia Turkin rajalla.

Turkin kaakkoisraja avautuu pitkänä linjana Lähi-idän levottomuuksille. Viime vuosina Isis-järjestön (Irakin ja Suur-Syyrian islamilainen valtio) taistelijoiden väitetään ylittäneen Turkin rajaa melko helposti. Monien loukkaantuneiden Isis-sotilaiden sanotaan saaneen hoitoa Turkin sairaaloissa, ja paikalliset ovat valittaneet pitkään alueella olevista sotilaista, jotka kuljeskelevat rajakaupungeissa univormuissaan sekä aseistettuina. Väittämistä pahin on se, että Isis on kuljettanut aseensa Turkin kautta. Washington Postin haastattelun mukaan tilanne on edelleen sama, vaikka rajan vahtiminen onkin tiukentunut.

Näinä päivinä kuitenkin Isisin hyökkäystä paenneilta jesideiltä kysytään passia. Turkin rajalla odottaa edelleen monia vauvoja ja lapsia päästääkseen rajan yli, koska heillä ei ole passia.

Jesidit ovat Isisin viimeisimpiä uhreja. Tähän asti tiedetään yli 500 jesidimiehen saaneen surmansa. Isis-sotilaat ovat myös siepanneet satoja jesidinaisia ja uhkaa muita jesidejä tappamalla, elleivät he käänny islamin uskontoon. Uhkauksien myötä noin 32 000 jesidiä pakenivat vuorille, jossa useampi lapsi menehtyi janoon ja kuumuuteen.

Jesidit ovat pääosin Sincar-vuoristossa asuvia kurdeja. Jesidismi on etninen uskonto, jolla on pitkä historia Mesopotamiassa. He rukoilevat kolme kertaa päivässä kohti aurinkoa toivoen aluksi 72:lle kansalle kaikkea hyvää, jonka jälkeen toivovat myös itselleen siunausta. Jesidit ovat Isisin kohteena ensinnäkin sen takia, koska eivät ole muslimeja. Lisäksi heidän pyhänä pitämä hahmo, Melek Ta’us eli riikinkukko on saatanan symboli islamin uskonnossa. Jesidejä on vainottu yli 70 kertaa läpi historian.

Turkin valtio siis tuki Isistä pitkään, kun he taistelivat Syyriassa Esadin joukkoja vastaan. Nyt tilanne näyttää olevan uhkaava myös Turkkia kohtaan. Esimerkiksi panttivankikriisi huolestutti monia, vaikka senkin ajoitusta ennen presidenttivaaleja pidetään epäilyttävänä.

Muistutan vielä vuoden 2013 Isisin pommi-iskun Turkin rajakaupungissa Hatayissa, jossa menehtyi kymmeniä. Iskun jälkeen mediaan ja nettiin levinneiden tiedostojen mukaan Turkin tiedustelupalvelu tiesi iskuista jo etukäteen. Asiaa ei kuitenkaan tutkittu tai selvitetty sen enempää vaan tietoa levittänyt sotilas Utku Kali pidätettiin. Pelkästään se, että valtio tietää maan suurimmasta terrori-iskusta etukäteen, muttei tee asialle mitään, herättää kysymyksiä.

Tällä hetkellä ainoana Isisin vastarintana on kurdijoukot, jotka koostuvat eri maiden kurdipuolueista. Kurditaistelujoukot ovat kamppailleet vapautensa puolesta Mesopotamian alueella vuosikymmeniä. Sissien taktiikat antavat vapauden liikkua paremmin kuin armeijajoukot, joka kääntyy eduksi taisteluissa Isistä vastaan. Isisin uhka kuitenkin leviää moneen Lähi-idän maahan, sillä Isisin kontrolloima alue on noin Belgian kokoinen.

Mielenosoitukset eivät hiljene Turkissa

Teksti Derya Tekin

Vaikka riski tulla ammutuksi on olemassa, esimerkiksi Kurdijen alueella vastustetaan sotilaallisen vartiotuvan rakentamista.

Turkin kesä alkoi kahdella kauhistuttavalla kaivosturmalla. Toinen oli Soman kaivosturma, jossa menehtyi satoja ihmisiä. Toinen kaivosturma oli Sirnakissa. Tämänkin turman jälkeen kaivoksen järkyttävät työolot paljastuivat. Selvisi esimerkiksi, että kaivostyöläiset lasketaan alas kaivokseen tynnyrin sisällä.

Valitettavasti uutiset kotimaastani eivät tästä parane. Toukokuun loppupuolella poliisi ampui keskellä päivää Ugur Kurt -nimisen miehen hänen osallistuessaan kyläläisensä hautajaisiin Istanbulin Okmeydanissa. Poliisin oli kai tarkoitus ampua pientä mielenosoittajaryhmää.

Tilanne on nyt se, että kuka tahansa voi löytää yhtäkkiä itsensä kyynelkaasujen keskeltä tehdessään arjen touhuja. Esimerkiksi eilen juuri samalla paikkakunnalla hääpariskunta jumittui mielenosoittajien ja poliisin väliin.

Hallituksen kovat otteet mielenosoittajia kohtaan kärjistyvät päivä toisensa jälkeen. Viime lauantaina Itä-Turkissa, Diyarbakirin Lice-nimisessä maakunnassa vastustettiin sotilaallisen vartiotuvan rakennusta. Paikalliset ovat jo kuukausia sinnitelleet vartiotuvan rakennusta vastaan. Rauhanomaiset mielenosoitukset päätyvät aina sotilaiden ja paikallisten yhteenottoihin. Lauantain mielenosoituksessa sotilaat ampuivat taas useita laukauksia väkijoukkoa kohti. Kuolonuhreja oli kaksi: 24-vuotias Ramazan Baran ja 50-vuotias Abdulbaki Akdemir.

Miksi Licessä vastustetaan sotilaallista vartiotupaa? Ensinnäkin alue on kurdien asuttama ja tällä hetkellä rauhanneuvottelut ovat edelleen meneillään. Rauhaa suunnittelevan valtion on kummallista rakentaa samaan aikaan kuitenkin sotilaallinen asema. Toiseksi nämä sotilaalliset vartiotuvat tarkoittavat paikallisille käytännössä ainoastaan lisää kuolonuhreja ja kidutuksia. Kyseessä ei todellakaan ole mikä tahansa rakennus tai virasto.

Mielenilmaisulla tai edes työssä käymisellä on hintansa Turkissa. Se ei kuitenkaan näytä lannistavan ihmisiä. Vastarinnan ääni kaikuu eri työtaisteluissa ja muun muassa Pohjois-Turkkiin suunniteltua voimalaa vastaan: Paikalliset ihmiset muodostivat neljän kilometrin ihmisketjun.

Turkin kaivosturman jälkipyykkiä setvitään vielä

Teksti Derya Tekin

Työntekijöitä menehtyy kaivosturmassa, ja hallitus pahoinpitelee eloonjääneitä.

Turkissa tapahtui maan suurin kaivosturma 13. toukokuuta. Tuho oli katastrofaalinen. Kaivosturma jo itsessään on järkyttävää, mutta niin olivat myös sen syyt ja sen jälkeiset tapahtumat.

Pari päivää turman jälkeen pääministeri Erdogan saapui paikkakunnalle mukanaan tuhansia poliisivoimia. Kaivoksessa vierailun aikana pelastustyöt keskeytettiin, minkä jälkeen hän antoi ensimmäistä kertaa lausunnon turman jälkeen. Lausunnossaan Erdogan väitti kuoleman kuuluvan kaivostyön luonteeseen. Väitteensä hän yritti todistaa antamalla esimerkkejä länsimaista tapahtuneista kaivosturmista. Suurin osa esimerkeistä olivat kuitenkin yli sata vuotta sitten tapahtuneita.

Tämä lausunto suututti kuolonuhrien omaiset, ja he reagoivat protestoimalla pääministeriä kaduilla. Seurauksena poliisivoimien lisäksi Erdogan itse ja hänen avustajansa pahoinpitelivät omaisia. On todella järkyttävää nähdä, että yhden miehen vuoksi tehdään tuhansien poliisien turvajärjestelyt, ja sitten sama mies osoittaa onnettomuuden syyksi kohtaloa, vaikka menehtymisten syy oli puutteelliset työturvatoimet. Vielä järkyttävämpää on nähdä pääministerin avustajaa potkimassa menehtyneiden omaisia. Tässä kirjoituksessa aion kertoa faktoja ja väittämiä Soman kaivosturmaan liittyen.

Agence Le Journalin kuvaaja pidätettiin näiden kuvien ottamisen jälkeen. Hän pääsi kuitenkin pian vapaaksi. Kuvat on otettu sinä päivänä, kun ihmiset protestoivat pääministeriä. Tässä kuvassa on pääministerin kasvot, ja tekstissä lukee vapaasti käännettynä ”valtio selviytyy, kun ihminen selviytyy”. Kuvat: Agence Le Journal/Nazım Serhat Fırat.

Heti alkuun haluan selvittää, ettei kyseessä todellakaan ollut onnettomuus. Syy on yksinkertainen. Onnettomuus tarkoittaa ennalta arvaamatonta tapahtumaa, joka aiheuttaa vahinkoa. Turkin Soma-kaivoksen tapaturma oli taas ennalta arvattavissa. Tässä kaivoksessa on tapahtunut monta samankaltaisia turmaa viime vuoden aikana. Siksi oppositio pyysikin hallitusta selvittämään Soma-kaivoksen turvallisuutta pari viikkoa ennen turmaa. Hallitus kuitenkin tyrmäsi sen.

Soma-kaivoksen väitettiin olevan huipputurvallinen ja se saikin hyviä pisteitä turvatarkastuksista. Mediassa kehuttiin kaivokseen rakennettuja pelastuskammioita. Jopa turman jälkeenkin yhtiö väitti turvajärjestelmän olleen kohdillaan. Lopulta selvisikin, että se ainoa pelastuskammio 6 500 työntekijän kaivoksessa on vain viisi neliömetriä. Yhtiön turvajärjestelyt ovat niin surkeita, että yhtiön edustajat eivät pystyneet edes kertomaan työntekijöiden määrää kaivosturman hetkellä. Sen sijaan kaivostyöläisten mukaan turvatarkastukset ovat kulissia. Yhtiö saa tietää viikkoja etukäteen turvallisuustarkastuksista, jolloin se siistii työympäristöä vaatimusten mukaiseksi. Tarkastuksien aikana esitetyt tilat eivät kuitenkaan vastaa oikeita työoloja.

Kaivosyrittäjä Alp Gürkan kehuskeli yhdessä haastattelussa, miten he saivat alennettua hiilen kustannuksia Soman kaivoksessa. Hänen mukaan valtion kustannukset tonni hiiltä kohden olivat noin 130–140 dollaria, kun taas yritys laski kustannukset noin 24 dollariin. Nyt tiedämme, mistä kustannuksista on luovuttu voiton kohottamiseksi: kustannukset työntekijöiden turvallisuuden takaamiseksi ja kustannukset, jotka olisi tarvittu ylipäätään inhimillisten työolojen takaamiseksi.

Kaivoksen hiilen sanotaan olevan tavallista erityisemmin alttiina kemialliseen paloon. Viimeisen vuoden aikana kaivoksessa on tapahtunut useita tulipaloja. Lisäksi kaivoksissa on muutenkin aina vaarana metaanipäästöt. Yhtiö ei kuitenkaan välittänyt poikkeuksellisen useista hiilipaloista vaan se halusi jatkaa tuotantoa hukkaamatta aikaa.

Syy siihen lienee heidän kauppasopimuksissa. Kaivoksen yrittäjät ovat saaneet royalty-oikeudet Soman kaivokseen. Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että he maksavat tietyn prosenttimäärän tuotetusta hiilestä valtiolle. Lisäksi valtio on taannut ostavansa kaiken hiilen, joka tuotetaan Soma-kaivoksesta. Soma-kaivos ei siis toimi kysynnän ja tarjonnan ehdoin. Kysyntää on niin paljon kuin he pystyvät tarjoamaan. Tämä tekijä saa ahneet mielet liikkeelle. Työntekijöille aikataulutetaan mahdollisimman paljon vuoroja, ja työaikaa venytetään niin pitkäksi kuin mahdollista.

Tietenkin yrittäjä on syyllinen ihmisten kuolemista. Samalla lailla on kuitenkin hallituskin, koska on katsonut tahallaan läpi sormien turvallisuusratkaisuja. En tiedä, kumpi on surullisempaa: se, että ihmiselämä on arvottomampi kuin hiili vai se, että eloonjääneitä pahoinpidellään.

Tähän asti suurimmat kysymykset ovat koskeneet kuolonuhria. Kuolonuhrien määrä on edelleen kyseenalainen. Virallisten lukujen mukaan menehtyneitä on 301, mutta uhrien määrää arvellaan olevan kaksinkertainen. Pelastustyöt on jo lopetettu, ja omaiset väittävät, että kaivoksessa on edelleen ruumiita. Lisäksi väitteiden mukaan kaivoksessa on ollut työssä myös alaikäisiä nuoria.

Soman kaivosturman syynä on siis raaka ahneus. Rahan ja vallan ahneus. Sama katastrofi voi tapahtua missä tahansa Turkin kaivoksessa, jossa on samanlaista tuotantoa.

Kuvat: Agence Le Journal/ Emin Özmen

Vapauttakaa Joel!

Teksti Derya Tekin

Pitääkö antifasistin aina kuolla?

Kesän mielenosoituksien jälkeen Turkissa menehtyi kahdeksan nuorukaista. Yksi heistä oli 19-vuotias Ali Ismail Korkmaz. Ali Ismail oli osallistunut rauhanomaisiin mielenosoituksiin Eskisehir-kaupungissa ja paluumatkalla hänet oli hakattu sairaalakuntoon. Väkivallan tekijöinä olivat poliisit ja heidän kanssaan fasistiset siviilit. He odottivat ihmisiä pienen kadun varrella ja hyökkäsivät mielenosoituksen jälkeen ohimenevien ihmisten kimppuun. Muut uhrit selvisivät hengissä, paitsi Ali Ismail. Kameratallennusten mukaan kukaan uhreista ei pystynyt edes puolustamaan itseään.

Mitä olisi käynyt Ali Ismailille, jos hänellä olisi ollut mahdollisuus itsepuolustukseen? Puolustanut itseään tai ei, Ali Ismail olisi joka tapauksessa pidätetty ja passitettu vankilaan, jos hän olisi selvinnyt hengissä. Nimittäin jos olet antifasisti Turkissa ja lisäksi vielä vastustat hallitusta, sinun on joko kuoltava tai kuulut telkien taakse.

Tilanne ei näköjään ole hirveästi erilainen modernin Euroopan Pohjoismaisessa demokratiassakaan. Antifasistin on kuoltava tai ainakin haavoittuva. Jos hän ei tähän suostu niin telkien taakse vaan. Ruotsalaisen antifasistin Joelin äskettäin saama tuomio on väitteeni lähtökohta. Joel tuomittiin tapon yrityksestä ja mellakoinnista 6,5 vuodeksi vankeuteen Tukholman Kärrtropissa järjestetyn mielenosoituksen tapahtumista.

Viime joulukuussa Kärrtropissa järjestettiin antirasistinen mielenosoitus. Noin 30 uusnatsia hyökkäsivät rauhanomaiseen mielenosoitukseen kepeillä, lasipulloilla ja puukoilla aseistettuina. Moni hyökänneistä natseista oli aikaisemmin tuomittuja samankaltaisen väkivallan ja jopa tapon seurauksena. Tapahtumahetkenä paikalla oli vain muutama poliisi, jotka eivät pystyneet suojelemaan mielenosoittajia. Siispä kuolonuhreista on vältytty ainoastaan sen takia, että uhrit puolustivat itseään ja ajoivat uusnatsit poiskin.

En tiedä, mitä antifasisteilta odotetaan. Olisiko heidän pitänyt ottaa iskut vastaan ja viedä uhrit sairaalaan tai ehkä jopa ruumishuoneelle? Odotuksista huolimatta he päättivät puolustautua. On sanomattakin selvää, että jos joutuu aseellisen hyökkäyksen uhriksi, on mahdotonta puolustautua paljain käsin. Toki Hollywoodin jännityselokuvissa löytyy übersankareita, jotka voittavat vastustajansa yhdellä nyrkillä.

Joel siis ei suostunutkaan kuolla ja oikeasti sai tuomion itsepuolustuksesta. Ja itse hyökkääjät, jotka harkitsivat, suunnittelivat ja toteuttivat aseistettuina väkivallan pääsivät paljon lievemmillä tuomioilla. Ainoastaan yksi natsi sai kahdeksan kuukauden vankilatuomion.

PS. Tästä voi lukea Joelin kirjeen oikeuden päätöksen päivänä.

Mitä mieltä olet hiiliverosta?

Teksti Derya Tekin

Vaalikoneen lisäksi ehdokkaisiin voi tutustua myös paneeleissa.

Eurovaalit on edessä ja kohta pitäisi äänestää. Olin äskettäin Helsingin yliopistossa valtiotieteiden opiskelijoiden tiedekuntajärjestön Kannunvalajien järjestämässä paneelissa. Panelisteina olivat SDP:n Eero Vainio, keskustan Jouni Ovaska, kokoomuksen Aura Salla, RKP:n Alina Böling, PS:n Simon Elo, KD:n Laura Peuhkuri, vihreiden Ozan Yanar ja vasemmistoliiton Li Andersson. Ehdokkaiden keski-ikä oli varsin nuori, mikä oli positiivista.

Keskustelu oli vauhdikas ja kysymykset hyvin ajankohtaisia. Vastaukset ei hirveästi yllättänyt, kun tietää mistä puolueesta ehdokas on. Mutta paneelin loppua kohti oli varsin mielenkiintoinen tilanne.

Yleisöstä joku uteli mielipiteitä hiiliverosta ja halusi tietää varsinkin muiden ehdokkaiden mielipiteitä kuin vihreiden ehdokkaan. Vastauksista tuli koomisia, kun panelistit yrittivät vastata kysymykseen tietämättä, mitä oikeasti hiilivero tarkoittaa.

Ensimmäiseksi vastasi kokoomuksen ehdokas myöntämällä tietämättömyytensä asiasta. Silti tämä kyseinen ehdokas käytti jonkun verran puheajastaan kertomalla, ettei ikinä saa jäädä sanattomaksi. Lopuksi hän ihmetteli, miksi Eurooppaan tarvitsee ylipäätään tuoda hiiltä muualta maailmasta. Täten vastauksensa lopussa ehdokas totesi, ettei hiiliveroa tarvita koska Eurooppaan ei tarvitse tuoda muualta hiiltä. Seuraavaksi vastasi RKP:n ehdokas ja vastaus oli kutakuinkin samanlainen.

Kolmanneksi oli PS:n ehdokkaan vuoro vastata. Siinä vaiheessa vihreiden ehdokas halusi tulla väliin ja avata kysymystä enemmän, mutta PS:n ehdokas ei antanut hänen puhua. Vastauksessaan hän muistutti Euroopan kehityksen lähteneen hiili- ja teräsyhteisöstä, jonka hän jatkoi ydinvoimamyönteisellä puheenvuorolla.

Tähän väliin voisin tiivistää, mitä hiilivero oikein tarkoittaa. Hiilivero kohdistuu niihin tuotteisiin, joiden valmistus aiheuttaa paljon päästöjä. Veron avulla siis yritetään vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä.

Ehdokkaan tai Euroopan parlamentaarikonkaan ei tietenkään tarvitse tietää kaikkea. Eikä se ole edes mahdollista. Mutta tässä tapauksessa he olisivat saaneet lisätietoa, vaikka kysymyksen esittäjältä tai vihreiden edustajalta kun tämä tarjoutui kerran avaamaan kysymyksen. Sen sijaan he valitsivat täyttää puheaikansa puhumalla diibadaabaa.

Paneeli on areena, missä ehdokkaat esittävät itsensä ja mielipiteensä. Samalla kuuntelijat voivat huomata kandidaatin vilpittömyyden ja tavan toimia. Olisi ollut todella rauhoittavaa tietää, että Euroopan parlamenttiin pyrkijät ottavat asioista selvää ennen kuin muodostaisivat mielipiteensä. Tavallinen järkevä ajattelutapa tai avoimuus uusille asioille pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille ehdokkaille puolueesta riippumatta.

PS. On pakko huomauttaa, että ydinvoiman lisääminen voi hyvinkin aiheuttaa Suomi-neidolle ikioman “syövän”. Ydinvoiman seuraukset olisivat painajaismaiset varsinkin ihan tavallisille eli perussuomalaisille. Asiasta voi ottaa selvää vaikkapa tutkimalla yleisimpiä väittämiä ydinvoimasta ja vastauksia niihin.

Viestinnän opiskelijan huolet

Teksti Derya Tekin

Vaikka Suomessa voi valita intohimonsa mukaan ammatin, työllistyykö sillä?

Synnyin kaupunkiin, jossa äidinkieltäni oli kiellettyä puhua. Kiellon vuoksi tutustuin kurdin kieleen ainoastaan laulujen kautta. Siksi puhun vierasta kieltä, turkkia, äidinkielen tasolla. Muutettuani Suomeen ongelmani kielten kanssa vain kasvoivat. Suomentaidottomana lapsena enimmäkseen nautin elokuvien katselemisesta. Sillä vaikken tajunnut kieltä, jota elokuvissa puhuttiin, pystyin ymmärtämään elokuvia.

Minulla on aina ollut paljon kerrottavaa, huomioitavaa ja asioita, joita haluaisin tuoda esille, ja tulee olemaan niin kauan kuin maailma pyörii. En ehkä pysty välittämään yhtä hyvin tunteita edes omalla äidinkielelläni, mutta löysinkin maailmanlaajuisemman kielen: elokuvan kielen.

Suurin syy siihen, miksi valitsin opiskella käsikirjoittamista ja kuvallista ilmaisua oli se, että mielestäni tällöin kertomani asiat vaikuttaisivat monelle ihmiselle.

Nyt opintoni ovat melkein loppusuoralla. Kirjoitan parhaillaan opinnäytetyötä. Minun ei kuitenkaan ollut helppoa päästä edes tähän tilanteeseen. Koulutuspaikkani valinta olikin yhtäkkiä koko suvun asia. Olin Euroopassa ja minulla oli paljon paremmat koulutusmahdollisuudet. Kaikki esittivät mielipiteitään siitä, mitä minun kannattaisi opiskella. Vaihtoehtoja oli insinöörin opinnoista kauppatieteisiin.

Turkissa monet nuoret valitsevat ammattinsa työllistymismahdollisuuksien perusteella. Intohimolla ja alaan sopivuudella ei valitettavasti ole osuutta opiskelupaikan valinnassa. Suomalaiselle tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta pienikin toivo paremmista elinoloista ja paremmasta työllistymismahdollisuudesta voittaa kaiken muun.

Siksi sukuni taivutteli minua valitsemaan insinöörin opinnot. Ainahan voisin harjoittaa intohimoani harrastuksena. Mutta insinöörin papereilla saisin helpommin töitä ainakin Turkissa. Ja vieläpä Suomessa kouluttautunut insinööri olisi haluttua kamaa. Kokeilinkin opiskella it-insinööriksi. Pian jätin kuitenkin opinnot kesken. Tunsin koko ajan pettäväni itseäni, kun kulutin aikaani sellaiseen, mikä ei kiinnostanut pätkääkään. Mielestäni tilanne oli pahempi kuin menisi naimisiin jonkun kanssa taloudellisista syistä.

Elokuva-alan pääsykokeiden lisäksi jouduin todistamaan itseäni myös perheelleni ja suvulle. Muutaman vuoden sinnittelyn jälkeen sain kaikki hyväksymään ja kunnioittamaan valintojani.

Opiskelun ohella olen tehnyt alan töitä jossain määrin. Vastuuta alan opiskelijoille uskalletaan antaa hyvin ja meistä monet selviämmekin niistä kunnialla. Ongelma on kuitenkin töihin palkkaamisessa. Suomessa viestinnän opiskelijoiden hyväksikäyttö jatkuu myös valmistumisen jälkeen, kun ehdotetaan töitä lounasseteleitä vastaan.

Media-ala on rankkaa ympäri maailman. Minun kohdallani alipalkkatyöt eivät ole vaihtoehtona enää, koska ne eivät yksinkertaisesti riitä elämiseen. Mutta tiedän, että tarinan kertominen on minun elämäni tarkoitus. Tulen sitä tekemään tavalla tai toisella. On parempaa nähdä vaivaa omien projektiensa takia, kuin työskennellä orjan oloissa suuryritysten piikkiin. Onneksi tunnen muutaman ihmisen, joilla on samanlaiset päämäärät sekä oikeudenmukaiset arvot.

Monet opiskelukavereistani ovat valitettavasti vailla töitä ja jotkut jopa luovuttaneet alan töiden suhteen. Toiset taas harkitsevat kouluttautumista toiseen ammattiin, jolla olisi paremmat työllistymismahdollisuudet. Alkaako suomalaisen nuoren etu valita ammattinsa intohimon ehdoilla pikku hiljaa häviämään? Joutuuko myös hyvinvointivaltion kansalainen tekemään töitä, jota vihaa parempien elinolojen takia?

Laittomat vaalit Turkissa

Teksti Derya Tekin

Turkin kunnallisvaaleissa ilmoitettiin huijauksista jo ennen ääntenlaskentaa.

Turkissa on odotettu eilen pidettyjä kunnallisvaaleja pitkään. Vaalit olivat hyvin vilkas ja äänestysaktiivisuus noin 90 prosenttia. Vaalipäivänä jo ennen äänien laskentaa on ilmoitettu 518 huijauksesta ja kaikki niistä on hallituspuolueen tekemiä. Mutta tämähän oli jo arvattavissa. Siksi muut oppositio puolueet ja äänestäjät yrittivät puolustaa äänensä valtiolta tarkkailemalla äänestystä ja sen laskentaa.

Kunnallisvaalien lähestyessä epäilys Turkin hallituspuolueen korruptiosta ovat vain vahvistuneet. Näitä epäilyjä on edesauttanut myös nettiin vuodetut ääninauhat valtiomiesten puheluista. Puheluissa tulee ilmi taustatietoa korruptiosta. Yhdessä puheluista pääministeri Erdogan käskee poikansa tyhjentää kodin siellä olevista pimeistä rahoista. Samasta puhelusta selviää rahojen kuuluneen Erdoganille ja rahasumman suuruus, noin 10 miljoonaa euroa, joka on ilmeisesti pieni määrä Erdoganin perheen mukaan.

Lisäksi on ollut ääninauhoja, joissa hallituksen puolue rajoittaa mediayhtiöiden ilmaisuvapautta antamalla heille tarkat ohjeet jopa suorista lähetyksistä. Eräs ääninauha on herättänyt kohua myös kansainvälisesti, sillä puhelu herättää epäilyjä aseviennistä Nigeriaan.

Viimeinen nauha on taas mielestäni pahin. Sillä ääninauhalla ulkoministeri sekä Turkin kansallisen tiedotuspalvelun alivaltiosihteeri yrittävät keksiä syitä sotilaallista hyökkäystä varten Syyriaan. Pian kansallisen tiedotuspalvelun alivaltiosihteeri ehdottaa lähettävänsä kahdeksan miestä Syyrian puolelle ja käskee heidän sitten ampua sieltä Turkin kohteita. Eli sodan aloittamiseksi he harkitsevat oman maan ja omien sotilaiden ampumista. Minun käsitykseni mukaan tätä kutsutaan maanpetokseksi.

Ääninauhojen aitoudesta ei enää ole epäilystäkään. Kuunnellut valtiomiehet lähinnä ihmettelevät, miten kuuntelua on toteutettu, mutta kukaan heistä ei pystynyt kumoamaan puheluiden sisältöä.

Tunnelma kunnallisvaalien lähestyessä on siis ollut todella kireä. Juuri näiden äänitallenteiden vuotojen estämiseksi Turkissa kiellettiin Twitter ja Youtube. Viime viikoilla on vähitellen myös löydetty useita valeäänestyslippuja, joissa on valmiiksi äänestetty hallituspuolue AKP:ta. AKP siis valmistautui vaaleihin.

Mielestäni näissä olosuhteissa itsessään kunnallisvaalien järjestäminen ja osallistuminen on laitonta. Se, että korruptiosta, maanpetoksesta vahvasti epäilty sekä syytetty puolue osallistuu vaaleihin ilman mitään sanktiota tai rangaistusta, on kansan harhaanjohtamista. Tällä hetkellä AKP on laittomuus ja kaikkien syytöksien varjolla hallituksen pitäisi erota, eikä osallistua vaaleihin. Kun googlettaa turkin kielellä sanan korruptio, ensimmäiselle kolmelle sivulle ilmestyy tietoja vain AKP:sta.

Yritän sanoa, että demokratia ei saisi olla kiinni puolueista ja maan hallituksen omastatunnosta. Sen pitäisi olla institutionaalista: aina ja ainoana valtion työkaluna. Ajatellaanpa tilanne Helsinkiin. Helsingissä matkalipun ostaminen on pakollista. Joissain kulkuvälineissä matkalipun osto voi olla kiinni matkustajan omastatunnosta. Mutta kun tarkastaja saa kiinni liputta kulkevan matkustajan, hän keskeyttää tämän matkan ja siitä seuraa sakko. En ole nähnyt kertaakaan kenenkään äänestävän siitä, jatkaisiko pummilla matkustaja matkaansa vai ei.

Turkin tilanne on pahempi kuin antamani esimerkki. Ihmiset äänestävät, johtaisiko maata samat laittomuuksia harjoittaneet ihmiset vai ei, sen sijaan että heitä rangaistaisiin. Koko äänestyskin on kyseenalainen useiden huijausyrityksien takia.

Poliisiväkivalta sai uuden lapsiuhrin Turkissa

Teksti Derya Tekin

Mikään ei voi painaa enemmän kuin 16-kiloisen teinin arkku.

Viime viikolla Turkissa haudattiin maan lapsuus. AKP-puolueen omatunto mahtui 16-kiloiseksi kutistuneen teinipojan arkkuun. Muille arkku oli liian painava kannettavaksi. Siksi yli miljoona ihmistä kokoontui saattamaan Berkin Elvania viimeiseen matkaansa. Monet opiskelijat ja ammattiyhdistykset osallistuivat Berkinin hautajaisiin, ja kauppiaat pitivät liikkeensä kiinni surun osoituksesta. Myös muissa kaupungeissa järjestettiin muistotilaisuuksia Berkinille.

Heti Berkinin ampumisen jälkeen monet julistautuivat pojan omaisiksi. Siitä lähtien meistä kaikista tuli hänen sisaruksiaan tai vanhempansa. Asetuimme yhdeksi isoksi perheeksi. Seurasimme Berkinin tilaa ja toivoimme ihan aidosti Berkinin heräävän koomasta aina viimeiseen hetkeen asti. Meille Berkinin herääminen olisi merkinnyt Turkille erävoittoa korruptoitunutta hallitusta vastaan. Se olisi ollut samalla aiempien poliisin väkivallasta menehtyneiden uudelleen heräämistä. Varsinkin poliisiväkivallan lapsiuhrien voittoa.

Mitenkö kaikki tapahtui? Berkin Elvan lähti 16. kesäkuuta, Turkin kesän mielenosoitusten aikana, hakemaan leipää kaupasta aamiaiseksi. Kello oli noin seitsemän aamulla. Poika ei päässyt edes kauppaan asti, kun hän sai päähänsä poliisin ampuman kyynelkaasukanisterin. Paikalla olleiden silminnäkijöiden mukaan poliisi oikein odotti kadun kulmassa ja otti kohteeksi tulevaa ihmistä ampuakseen. Tällä kertaa uhrina oli Berkin.

Berkin Elvan lähti siis kotoa 14-vuotiaana ja 45-kiloisena hakemaan leipää ja menehtyi koomassa 269 päivää sen jälkeen 15-vuotiaana ja 16-kiloisena.

Berkinin ampuneet poliisit eivät ole selvinneet vieläkään, vaikka tapahtumasta on kulunut noin yhdeksän kuukautta. Kuulustellut poliisit joko eivät muista siitä päivästä mitään tai kieltävät käyttäneensä kyynelkaasua. Tapahtumapaikan tiedetään kuitenkin olleen kyynelkaasupilvien peitossa läpi päivän.

Monet istanbulilaiset vierailivat Berkinin perheen luona sairaalassa osoittamassa tukea heille koko tämän yhdeksän kuukauden ajan. Hallituksen puolue soitti Elvanin perheelle päivää ennen pojan kuolemaa, kun Berkinin tila oli heikentynyt. Samana päivänä poliisivoimat heittivät sairaalaan kyynelkaasua hajottaakseen ihmisjoukot, jotka tulivat tukemaan Elvanin perhettä sairaalaan.

Mielestäni pahinta oli pääministerin reagointi hautajaispäivänä. Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan ilmoitti Berkinin hautajaispäivänä, ettei pojan kuolema ole vaikuttanut pörssiin mitenkään. Eli ei hätää ihmiset. Ei tarvitse huolestua Turkin liiran puolesta. Samaan aikaan useat ihmiset loukkaantuivat taas poliisivoimien rajusta otteista.

Tällä hetkellä hallituksen asema on vaikea. Pääministeri Recep Tayyip Erdogania pidetään vastuullisena kaikkien kesän mielenosoitusten kuolonuhreista. Sillä jokainen heistä on kuollut poliisien toimesta, joiden käyttäytymistä pääministeri on onnitellut.

Koko viime vuoden ajan pääministeri on provosoinut omia kannattajiaan hyökkäämään muita vastaan. Nämä valtion provosoinnit on saanut kaikua myös kaduilla. Pääministerin pelätään ajavan Turkkia sisällissotaan.

Berkinin kuolinpäivä. Kuva: Yücel Zorlu/Agence Le Journal.

Kuvat: Ferdi Limani/Agence Le Journal.

Berkinin hautajaiset. Kuvat: Furkan Temir Boğazlıyan/Agence Le Journal.

Kuvat: Nazım Serhat Fırat/Agence Le Journal.