Yrrrr#×!?!

Kirjat: Frank Schätzing on saksalaisen kielialueen Risto Isomäki. Hänen yli yhdeksänsataasivuinen järkäleensä Pedot alkaa ekokatastrofin kuvauksella ja kääntyy puolessa välissä puhdasveriseksi scifiksi.

Frank Schätzing on saksalaisen kielialueen Risto Isomäki. Hänen yli yhdeksänsataasivuinen järkäleensä Pedot alkaa ekokatastrofin kuvauksella ja kääntyy puolessa välissä puhdasveriseksi scifiksi.

Ihminen saastuttaa meriä, joten syvänmerenpohjassa jo 200 miljoonaa vuotta elänyt, itsestään tietoinen älyllinen laji, Yrr-oliot, hermostuu: ihminen on tuholainen, joka on hävitettävä ennen kuin Maa tuhoutuu.

Yrr-oliot toteuttavat tuhotoimensa samalla viileällä tehokkuudella kuin puutarhuri, jonka pelargonioihin on ilmestynyt kirvoja. Yrr käyttää ihmistä vastaan bioaseita, ja se – tai ne, tai Hän – kykenee manipuloimaan merenelävät hyökkäämään ihmisten ja heidän laivojensa kimppuun.

Yrrin spektaakkelimaisin kolttonen, Pohjois-Euroopan mannerlaatan romahtaminen, aiheuttaa valtavan tsunamin, joka pyyhkäisee puolet Eurooppaa maan tasalle.

Kirja sisältää paljon karua faktaa ihmisen mielipuolisesta tihulaisuudesta meren ekosysteemejä, kalakantoja ja valaita kohtaan.

Schätzing välittää lukijoilleen väitöskirjan verran informaatiota merten geologiasta ja ekologiasta. Kaikki kirjan keskushenkilöt ovat tiedemiehiä, joten kirjailija on tajunnut päästää itsensä helpolla. Keskeinen tiedonsiirron väline Schätzingiltä lukijalle on tiedemiehen pitämä luento, kuulijat vain vaihtuvat. Välillä luennoidaan umpihölmölle opiskelijajoukolle, toisinaan kollegoille.

“Proteinaasin lisäämisen jälkeen aminohappoketjujen valkuaismolekyylit särkyivät” -tyyppisen luennoinnin lomaan istutetut pelottavat kohtaamiset hulluiksi tulleiden valaiden kanssa ovat todella tehokkaita.

Kirja on kirjoitettu Hollywood silmissä siintäen. Tietokoneilla vilkkuvien käyrien eteen kumartuneet tiedemiehet ja valtameritankkerin käytävillä oliota karkuun juoksevat luonnosmaisesti hahmotellut sankarit ovat suoraan Alienista.

Kirjan perusjännite kiertyy älyn ja itseymmärryksen ympärille. Ihminen on ominut älyn käsitteen itselleen. Ihminen saattaa parhaimmillaan myöntää, että eläimet ehkä kykenevät tuntemaan kipua ja alkeellisia tunteita.

Schätzing pistää päähenkilönsä, inuiitti-tiedemies Leon Anawakin mietiskelemään George Gallupin tutkimuksia.

Eläimen perustapa olla olemassa on touhuileva ja reagoiva, ne eivät ole tietoisia itsestään eivätkä hahmota itseään itsenäisinä yksilöinä, jotka eroavat jossakin suhteessa lajitovereistaan. Älykkäinä eläiminä pidetään lajeja, joiden yksilöillä on minätietoisuus.

Gallup päätteli, että minätietoiset lajit, kuten simpanssit, orangit, valaat ja delfiinit kykenevät itsetietoisuuden seurauksena myös ymmärtämään toisten yksilöiden ajatuksia ja niiden aikeita. Oman psyykkisen tilansa perusteella ne voivat tehdä päätelmiä muiden mielentilasta ja tuntevat myötätuntoa.

Gallupin teorian suurin vastaväite on ihminen itse. Jos ihminen arvostaa vain inhimillistä älyä eikä kykene ymmärtämään älykkyyttä, joka on erilaista kuin omamme, kuinka siihen pystyisi maitovalas tai apinakaan?

Yritin hiljattain Berliinin eläintarhassa saada kontaktin orangutangiin. Välissämme oli paksu panssarilasi, en tiedä kumpaa suojelemassa.

Ilmeilin melankoliselta vaikuttavalle ihmisapinalle ja tuijotin sitä ystävyyttä uhkuen suoraan silmiin. Orangutang seurasi jähmettyneenä huitomistani ja käänsi lopulta minulle syvään huokaisten selkänsä.

Ihmisen raakalaismaisuus on käänteisenä sovinismina hillitöntä ihailua ja samankaltaiseksi havittelemista. Idolisointi kieltää eläimen oikeuden omanlaiseensa älykkyyteen, koska mittarina on jälleen kerran ihminen ja hänen arvonsa. Ihmisen pitäisi arvostaa eläimiä sellaisina kuin ne ovat.

Schätzing törmäyttää ihmisen- -hybriksen omasta erinomaisuudestaan olioihin, jotka ovat määrättömästi älykkäämpiä kuin ihminen, mutta joka koostuu miljardeista yksisoluisista yksiköistä, jotka eivät ole tietoisia itsestään.

Yrr-oliot edustavat älyn kollektiivista muotoa. Ihmisen ja Yrrin kohtaamisen suurin haaste ihmiselle on saada Yrr ymmärtämään, että me olemme itsestämme tietoinen, älyllinen laji, että ihmisessä on jotakin säilyttämisen arvoista.

On kiinnostavaa, että Schätzing, ensin selitettyään yhdeksänsadan sivun verran, kuinka tärkeää on arvostaa kaikenlaista elämää, lopulta arvottaa ihmislajin suojeluperusteista korkeimmalle älyn, ja kyvyn tunnistaa eli rakastaa. Tämän logiikan mukaan kasvit ja tyhmät eläimet eivät ole arvokkaita.

Schätzing perustelee ihmisen itsetuhoista käyttäytymistä kyvyttömyydellämme siirtää muistia ja kokemuksia eteenpäin geneettisesti. Ihmisen älyllä on rajansa. Tiedon siirtäminen sukupolvelta toiselle ei koskaan voi olla kokemuksellista ja siksi se on niin tehotonta. Ihmiskunta toistaa virheensä aina uudelleen.

Yrr-olioista tekee ylivoimaisen kyky jakaa kunkin yksilön kokemus kaikkien kesken. Eli jos yksi Yrr polttaa käden hellalla, kaikki yrrit kiljaisevat. Ja kokemus säilyy elävänä muistona vuosimiljoonasta toiseen.

Ihmisen kykenemättömyys ymmärtää tulevaa, oman preesensin ja älyn kuoleman jälkeen, tekee ihmisistä holtittomia ja vaarallisia elukoita, jotka kusevat omaan punttiin.

Ne, jotka uskovat kuolemanjälkeiseen elämään, uskovat sen tapahtuvan poissa täältä. Jumalaan uskominen on vaarallinen vietti. Jälkeensä voi jättää vaikka minkälaisen paskaläjän kun oma sielu nousee puhtaanvalkoisena korkeuksiin.

Frank Schätzing: Pedot. Bazar 2007. 912 s.

Susanna Kuparinen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu