splash_image.jpg

Yritysten ehdoilla

Yhdysvaltojen ja EU:n välillä käydään neuvotteluja vapaakauppasopimuksesta. Sopimus on kuin miinakenttä: täynnä vaaroja.

Vapaakauppasopimusta eli TTIP:tä on valmisteltu jo pitkään suljettujen ovien takana. Edes kaikki europarlamentaarikot eivät ole saaneet tietoa sopimusneuvotteluista. Sen sijaan sijoittajien toiveita on kuunneltu herkällä korvalla.

Eduskunnan suuren valiokunnan varapuheenjohtaja Miapetra Kumpula-Natri (sd) myöntää, että poliitikkojen toiminnassa on parantamisen varaa.

”Minä voin katsoa peiliin, ja me voimme eduskuntana miettiä, miten paljon olemme halunneet kaivaa ja saaneet tietoa näistä neuvotteluista.”

Nyt eduskunnan suuri valiokunta on saanut käsiteltäväksi ensimmäisen sopimusluonnoksen ja pyytänyt muilta valiokunnilta kommentit. Seuraavaksi suuri valiokunta linjaa Suomen kannan sopimusluonnokseen.

Valiokunnat ovat huomauttaneet, että investointisuojan nimissä ei saisi ohittaa kansallista lainsäädäntöä. Otetaan esimerkki: jos ulkomainen kaivosyhtiö sijoittaisi rahaa Suomeen ja eduskunta päättäisi sen jälkeen kiristää ympäristölainsäädäntöä, kaivosyhtiön ei valiokuntien mielestä pitäisi voida riitauttaa asiaa.

Vastaavista riidoista on maailmalta lukuisia esimerkkejä, joissa suuret kansainväliset yhtiöt ovat vetäneet valtioita Maailmanpankin alaisen investointiristiriitojen sovittelulaitoksen ICSID:n välimiesmenettelyn ratkaistavaksi.

Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Martti Koskenniemi lyttää ICSID:n välimiesmenettelyn täysin. Hänen mukaansa kyse on julkisen vallan siirtämisestä pois valtioilta ja yritysten riskien ulkoistamisesta veronmaksajille.

Nyt vastaavaa menettely saattaa ajautua Suomeen osana Yhdysvaltojen ja Euroopan välistä vapaakauppasopimusta. Menettely on herättänyt vastustusta sitä mukaa kun sopimuksen mahdollisista vaikutuksista on valunut tietoa europarlamentaarikoille.

Monet sopimuksen yksityiskohdat ovat vielä auki, ja esimerkiksi Saksa on ehdottanut, että välimiesmenettely poistettaisiin sopimuksesta.

Yhdysvaltain sopimusneuvottelijat ovat kuitenkin ilmoittaneet, että menettely on heille kynnyskysymys.

”Sen vaatiminen on tietysti osa heidän neuvottelutaktiikkaansa”, Martti Koskenniemi sanoo.

Välimiesmenettelyä on aikanaan perusteltu sillä, että sen avulla yritykset voivat turvallisemmin sijoittaa epävakaisiin ja kehittyviin valtioihin. EU-maihin sijoittaessa yrityksillä ei pitäisi olla vastaavaa riskiä.

Martti Koskenniemi näkeekin, että välimiesmenettelyä käytetään rahastamiseen.

”Tämä on sellainen järjestelmä, jolla lypsetään veronmaksajilta ja valtioilta rahaa.”

________________

Kauppasopimus kiihdyttää professorin

Eduskunnan pikkuparlamentissa järjestettiin 26. maaliskuuta keskustelutilaisuus TTIP-sopimuksesta. Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi piti pitkän ja kriittisen puheenvuoron sopimukseen sisältyvän ICSID:n välimiesmenettelyn ongelmista.

Voima kokosi parhaat palat professori Koskenniemen puheesta.

”Anteeksi, mä nousen nyt seisomaan. En pysty puhumaan näistä asioista kylmän rauhallisesti. Nythän on niin, että tämä ICSID-järjestelmä luotiin kehitysmaiden itsenäistymisprosessien aikana 1950- ja 60-luvuilla, koska kehitysmaissa, erityisesti Iranissa, Nigeriassa ja Libyassa, kansallistettiin amerikkalaisia, brittiläisiä ja hollantilaisia öljy-yhtiöitä. Monesti siitä kansallistamisesta ei saatu täyttä korvausta.

Yhdysvaltain ulkoministeri Cordel Hull alkoi toistaa sellaista periaatetta, että kansallistamisesta pitää maksaa prompt, effective and adequate compensation (nopea, tehokas ja riittävä korvaus). Kansalliset tuomioistuimet eivät olleet halukkaita siihen. Nigerialainen tuomioistuin, vaikea ehkä uskoa, ei todellakaan ollut valmis maksamaan kolonialistiselle sijoittajalle täyttä korvausta.

Sen takia lännessä haluttiin siirtää ratkaisut pois näistä primitiivisiksi koetuista yhteiskuntajärjestyksistä tänne sivistyneeseen maailmaan Maailmanpankin alaisuuteen, jossa riidat voidaan ratkaista sellaisten henkilöiden toimesta ja sellaisilla kriteereillä, jotka ovat yhtiöiden kannalta hyväksyttäviä ja oikeita.

Voidaan sanoa, että nämä oikeusjärjestelmät, Nigeria ja niin pois päin, olivatkin ehkä jossain suhteessa kehittymättömiä. No nyt ollaan siinä tilanteessa, että keskustellaan sijoituksista Yhdysvalloissa ja Euroopassa, siis kaikkein kehittyneimpien oikeusjärjestelmien maissa, joissa tuhannet tuomioistuimet ratkaisevat ulkomaisiin toimijoihin liittyviä juttu rutiininomaisesti.

Nyt ongelma ei ole enää siinä, että ne olisivat liian primitiivisiä järjestelmiä. Ne ovat liian uskottavia! Liian teknisesti kehittyneitä!

Sen takia halutaan sitten siirtää ratkaisut pois sieltä tänne, jossa me voidaan kavereiden kanssa Genevessä tai Washingtonissa ratkaista jutut tällaisten sääntöjen perusteella kuin fair and equatable treatment ja non-discrimination, jotka voivat tarkoittaa mitä tahansa. Jotka oikeushistoriallisesta tai oikeussosiologisesta näkökulmasta ovat tyypillisiä primitiivisen oikeusjärjestelmään liittyviä kyhäelmiä!”

_______________

Kun mikään ei riitä

Kansainvälisten investointisuojasopimusten noudattaminen on ajamassa Euroopan ojasta allikkoon, väittää Corporate Europe Observatoryn (CEO) Profiting from crisis -raportti. Brysselissä toimiva CEO puolustaa päätöksenteon avoimuutta.

”Investointisuojasopimukset antavat syvälle pureutuvan vallan ulkomaalaisille sijoittajille. Sopimusten myötä niille on tullut etuoikeus haastaa hallitus
kansainvälisessä välimiesoikeudessa toimista, joilla valtiot yrittivät taistella taloudellista romahdusta vastaan”, raportissa todetaan.

Eurooppaa kurittaa edelleen talouskriisi, joka alkoi Wall Streetin romahduksesta ja muuttui julkisen velan kriisiksi, kun EU:n jäsenvaltiot tukivat pankkejaan biljoonilla euroilla.

Riskit kaatuivat valtioiden maksettavaksi, kun pankit ja yksityiset riskisijoittajat haluttiin pelastaa. Yksityiset investoijat ovat alkaneet uskoa, että sijoittamisen pitäisi olla täysin riskitöntä.

Niinpä nyt on siirrytty uuteen vaiheeseen. Yhtiöt yrittävät vetää välistä mehevät hillot eurooppalaisilta kriisimailta lakifirmojen myös silloin, jos kriisitoimenpiteet uhkaavat firmojen voittoja, väitetään CEO:n raportissa.

Sijoittajat haastavat valtioita oikeuteen ja vaativat korvauksia toteutumattomista voitoista.

Talouskriisiään vastaan taistellut Argentiina on viety oikeuteen sijoitussopimusten rikkomisesta 55 kertaa vuoden 2001 jälkeen. Sama ruljanssi on nyt alkamassa Euroopassa.

Investointisuoja antaa yrityksille rajoittamattoman vallan. Sijoittajien valtioita vastaan tekemät korvausvaatimukset ovat toteutuneet jo Kreikassa, Kyproksella ja Espanjassa.

”Ensin yritykset pelaavat nopeiden voittojen toivossa uhkapeliä halvalla valtionvelalla, kuten kävi Kreikassa. Kun tämä epäonnistuu, ne käyttävät ylenmääräisiä suojajärjestelmiä sijoitussopimuksissa ja hakevat valtioilta miljoonien eurojen korvauksia”, Profiting from crisis -raportissa todetaan.

Slovakialainen Postová Bank osti ensin Kreikan velkakirjoja, joiden arvo oli jo laskenut. Kun Kreikalle tarjottiin edullista lainan uudelleen järjestelymahdollisuutta, Postová Bank haastoi Kreikan oikeuteen investointisopimuksen rikkomisesta, raportissa kerrotaan.

Kyproksella kreikkalainen yksityinen investoija hakee yli 800 miljoonan euron korvauksia, koska Kypros kansallisti Laiki Bankin EU:n kanssa tehdyissä lainan uudelleen järjestelyissä.

Espanjassa 22 pääomasijoitusrahastoa hakee raportin mukaan välimiesoikeudessa lähes 700 miljoonan euron korvauksia siitä, että uusiutuvan energian tukia on leikattu.

Investoijat ovat tehneet voittoa siitä huolimatta, että ne ovat puhuneet uhasta menettää sijoituksensa. Slovakialainen Postová Bank teki voittoa lähes 70 miljoonaa euroa samana vuonna kun se haastoi Kreikan oikeuteen.

Kreikkalaiset ovat sen sijaan 40 prosenttia köyhempiä kuin vuonna 2008. Asunnottomuus on lisääntynyt, ja joka kolmas lapsi elää köyhyysrajan alapuolella, raportissa sanotaan.

Jos sijoittajat voittavat korvausvaatimukset, valtion kassat käyvät yhä tiukemmalle. Yksityisen menetykset sosialisoidaan, ja kansa maksaa viulut ja kestää leikkaukset. Sopimukset eivät raportin mukaan kuitenkaan turvaa kaikkia sijoittajia.

”Vip-sopimukset koskevat vain kansainvälisiä sijoittajia. Vip-kohtelu antaa kansainväliselle sijoittajalle vahvemman turvan kuin kansallisille yrityksille tai yhteisöille. Eurooppalaisia valtioita syyttävät yritykset ovat pääosin eurooppalaisia. Niitä suojelee 190 bilateraalista sopimusta.”

Raportin mukaan rikkaat lakifirmat käyttävät kaikki mahdollisuudet nostaa lakijuttuja kriisimaiden hallituksia vastaan.

”Rikkaat lakifirmat rohkaisevat myös yhtiöitä käyttämään lakijuttuja poliittisena aseena, jolla ne voisivat heikentää tai ehkäistä finanssimaailman sääntelyä, velkojen uudelleen järjestelyä ja muita järjestelyjä, joilla talouskriisiä vastaan taistellaan.”

Kimmo Jylhämö

Jari Hanska

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu