Yleinen etu

Mitä demokratian tilasta kertoo se, että Euroopan finanssikriisin ratkaisuun kysytään alati neuvoa niiltä, jotka kriisin ovat aiheuttaneet? Eihän finanssikriisi ole ensisijaisesti julkisen talouden ongelma.

”Edustuksellista demokratiaa ja yleistä äänioikeutta ei voi kuvitella ilman journalismia. Siksipä journalismin ongelmat ovat demokratian ongelmia”, kirjoittaa toimittaja Johanna Vehkoo kirjassaan Painokoneet seis.

Mitä demokratian tilasta kertoo se, että Euroopan finanssikriisin ratkaisuun kysytään alati neuvoa niiltä, jotka kriisin ovat aiheuttaneet? Eihän finanssikriisi ole ensisijaisesti julkisen talouden ongelma.

Silti mediassa pankkiirit laukovat milloin tahansa mistä puskasta tahansa näkemyksiään, joiden mukaan he ovat kyllästyneet valtioiden ongelmiin. Ja mitä valtiot ovat tehneet?

EU:n komission puheenjohtaja José Manuel Barroso on muistuttanut, että vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen EU-maat ovat myöntäneet apua ja antaneet takauksia finanssisektorille 4 600 miljardin euroa edestä. Repikää siitä.

Ei ole siis ihme, että jollakulla palaa käämit. EU-asioista kirjoittava toimittaja Leigh Phillips kysyy: ”Eikö olisi sama mennä murharaportoinnissa haastattelemaan ainoastaan murhaajaa? Mitä murhajutun uutisoinnissa tapahtuisi, jos ei haastateltaisi muita asiantuntijoita, asianajajia ja uhreja vaan ainoastaan murhaajaa, joka sanoo olevansa tietenkin viaton?” (Phillipsin haastattelu täällä.)

Näin me journalistit olemme kirjoittaneet finanssikriisistä. Annamme edelleen äänen lähinnä kriisin aiheuttajille. Niin vähän meitä kiinnostavat demokratian perusteet.

EU:n ongelmat ovat kuitenkin myös Suomen demokratian ongelmia, eikä niitä pidä jättää nationalisteille.

Suomessa journalismin keskeisin kysymys juuri nyt on Ylen tulevaisuus. Olen täsmälleen samaa mieltä kuin Ylen vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen, joka sanoo suhtautuvansa budjettirahoitukseen nihkeästi.

Vielä enemmän arvostan hänen argumenttiaan: ”Budjettirahoitus altistaisi Yleisradion jokavuotiselle poliittiselle lobbaukselle, joka näyttää olevan kovin intensiivistä erityisesti yksityisen median puolelta, tarkoitan erityisesti viestinnän keskusliittoa ja sanomalehdistöä. Jos rahoitus on auki, sanomalehdistön ja sen etujärjestön lobbaus Yleisradion toiminnan rajaamiseksi ja budjetin leikkaamiseksi on voimakasta. Mitä useammin rahoitus on auki, sitä useammin me olemme toimialan sisäisen hyökkäyksen kohteena”, Atte Jääskeläinen sanoo Fifin haastattelussa Yle puun & kuoren välissä.

Kaupalliset mediatalot eivät kykene haastamaan Yleä sisällöllä, eivät edes kriittisellä journalismillaan. Siksi Yle on paljon vartijana myös siinä, miten edustuksellinen demokratia toimii.

Ylen toimintarauha on yleinen etu.

Kimmo Jylhämö

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *