Voima suosittelee.
Netflix: House of Cards (USA, 2013 & 2014)
Vanhan koulukunnan televisiofriikkejä tietysti järkyttää ajatus laatusarjojen lataamisesta netistä, mutta ajan virrassa jo antautuneen on pakko myöntää, että alun perin BBC:n televisiosarjaan perustuva ja Netflixin sisäänheittosarjana kohta vuoden verran patsastellut David Fincherin uudelleen rakentama tv-draama kykenee koukuttamaan vaativankin nipottajan politiikan valtataistelun ja mediapelin epäpyhään liittoon – etenkin juuri nyt kun helmikuussa julkaistaan sarjan toinen tuotantokausi.
Tiistaisin, TV1: Politiikan nappula, 4. tuotantokausi (Englanti, 2012)
Kyllä, herra ministeri -tv-sarjan (1980–1988) saappaat kelvollisesti kierrättävä poliittinen satiiri panostaa rajallisesta budjetistaan huolimatta – tai ehkä juuri sen ansiosta – hyvään tekstiin, neuroottisesti heiluvaan käsivarakuvaukseen ja improvisaatiota hyödyntävään näyttelijätyöhön samalla kun sen tavoittama poliittisen sisäpiiriyden sädekehä on universaalisti tunnistettavan vehkeilevää, tekopyhää, narsistista, kapulakielistä ja omiin henkseleihinsä kompastelevaa.
8.2. Nelonen: Vapaata riistaa (USA, 2007)
Helmikuun elokuvatarjonnasta muutenkin kuin surkeimman suomalaisen käännösnimensä ansiosta esiin ponnahtaa Mullan alla – ja True Blood -tv-sarjojen sekä American Beauty -elokuvan kirjoittajana tunnetun Alan Ballin mustan huumorin kyllästämä älykäs draamakomedia 13-vuotiaasta Jasirasta, joka koettelee konservatiivisen isaänsä ja naapureita kyttäävän pikkukaupunkiyhteisön moraalikoodeja seksuaalisen vapauden, rotuennakkoluulojen ja ylipäänsä elämän suhteen.
Koonnut Tuomas Rantanen
