Voima testaa seksuaalisuuden ajokortin

Ajo-opettajana Kalle Päätalo.

TEATTERIOHJAAJA Petteri Granström ja toimittaja Timo Forss lukivat Kalle Päätalon Iijoki-sarjan ensimmäisen osan Huonemiehen poika (Gummerus 1971). Savotan jälkeen he ottivat oluet ja sana oli vapaa.

TF: Ensimmäinen fiilis oli, että aika hellyttävä kirja, jolla lienee lähinnä kansatieteellinen arvo? Tässähän on totta joka sana?

PG: Kun hän korostaa syntymäpäivänsä 11.11.1919 numerosarjan kauneutta, huomaa, että kyseessä on sama mies, joka loukkaantui, kun sai muistomerkikseen nimeään kantavan fiktiivisen punkbändin suositussa nuorisoelokuvassa.

TF: Miehuus, jota ei sovi loukata, on läsnä joka sivulla.

PG: Yllätti, miten paljon seksuaalisuus korostuu. Juttu oikeastaan pyörii mulkun ympärillä, mutta vailla laajempia oivalluksia.

TF: Eikä se naimisen mysteeri juurikaan selvinnyt kirjan myötä.

PG: Olihan se eläinesimerkki.

TF: Hetkinen?

PG: Kun Kallelle näytettiin hevosta astutettaessa, minkä elimen pitää olla jäykkänä ja mihin upota. Kerrottiin, että ”naisilla paikka löytyy karvakolmion alta, mutta ei pidä silimin kahtoa, vaan käsikopelolla edetä”. Koulukuntana näemmä, ettei naamaa pidä sinne lyömän.

TF: Välillä tunsin enemmänkin myötähäpeää, kun puhe oli niin roisia.

PG: Ennakkokuvamme kai oli, että eliitti ei arvosta Päätaloa taiteilijana, vaikka kansaa hän puhuttelee. Ja toivoimme, että löytyisi kulma, joka osoittaisi eliitin ennakkoluuloiseksi.

TF: Kun tultiin isän luulotautiriehumiseen, ajattelin, että onko tämä jokin 1918 tuntojen kiteytys? Tarkistin alun vuoden, 1919, eli eipä ollut.

PG: Se jakso on kuin eri kirjasta. Isän luulotauti ja perheen reaktiot siihen näyttävät sinkoavan käsittelyn uudelle tasolle.

TF: Kirjoittamisen halu ja isän epäilevyys; Kallen ”miten minusta tuli minä” -tarina korostui.

PG: Oudosti mainitaan ohimennen, että sanat ’siis’ ja ’kera’, ovat jotain, joita hän kirjailijana ei käytä! Asia todetaan dogmaattisesti kuin sanottaisiin, että juuri kuuden millin poranterää ei saa käyttää ja sillä siisti.

TF: Täytyy kuitenkin muistaa, että tämä on meille vasta ensimmäinen Päätalon kirja. Ei kai tuollaisten sanojen syvempi merkitys tässä vaiheessa voi auetakaan.

PG: Tuo on niin totta.

TF: Kun ensimmäisen auton tulosta kerrotaan, tulee mieleen Juhani Ahon Rautatie, joka on aivan suvereeni Päätalon kuvaukseen verrattuna.

PG: Tai kun Kiven veljekset ovat härkien saartamana lohkareen päällä, on tilanne sekä konkreettinen, että vertauskuvallinen. Päätalolla auton tulo lähinnä uutisoidaan, eikä se ole romaanin temaattista etenemistä mitenkään kiteyttävä kuva.

TF: Metsäkoneen tulosta kehitellään jotakin ja savottatyöläisten lakko mainitaan, mutta kirjan tyyliin ei tunnu kuuluvan, että yhteiskunnan kehitystä mitenkään analysoitaisiin.

PG: Välillä löytyy komeita lauseita, kuten ukkosen lähestyessä sanottu: ”Maailmaan tuli outo tuntu.” Säähavainnon lisäksi lause kuvaa laajempiakin tuntoja ja lukija toivoo, että tuon tapaisesta kohdasta ponnahdettaisiin sielukkaampaan kerrontaan.

TF: Entä mielikuvitus? Sitä tässä kirjassa on mielestäni nolla prosenttia.

PG: Vaikka kaunokirjallisuus määritellään kirjassa pienelle Kallelle sellaisena, ”joka keksitään omasta päästä”.

TF: Sijoittuukohan tämä ennemmin tieto- kuin kaunokirjallisuuden puolelle? Onkohan kirjailija itse ollut selvillä asiasta? Mutta rehellisyys, se ikään kuin huokuu joka sanasta perusarvona. Että jos ruottalaisella ei ole ollunna miehen mallia niin tässä sitä on viisisataa sivua.

PG: Kyllä, mutta rehellisyyden suhteen jää kaipaamaa kertojaa, joka laittaisi itsensä alttiiksi. Nimi on kuin Strindbergin Palkkapiian poika, mutta kun August on kriittinen kaikkea kohtaan, Kalle konservoi. Tai jos Salama laittaa koko raadollisen minänsä ja estottoman havaintokoneistonsa esille kirjoittaessaan, niin Päätalo paljastaa nöyryyttävän hetkensä jolloin kaverit katsovat munat, muttei tuo sieluaan puntariin.

TF: Mutta mikä selittää Kalle Päätalon suuren suosion?

PG: Veikataan. Suomalaisen yhteiskunnan raju muutostahti viime vuosisadalla ja Päätalon tarjoama rauha, jossa voi ikään kuin katsella vielä vanhaa maisemaa, kun vauhti on muuten niin raju?

TF: Mutta Kallen seksiopasko tästä sitten käteen jäi?

PG: Naurattihan tuo, että vertauskuvallisuutta muutoin kaihdetaan, mutta koko ajan ollaan tukkeja käsittelemässä ja samalla pilille isketään nimiä kosolti.

TF: Munnulle tai nappulalle.

PG: Juuri.

TF: Oisko aika hakea bisanderit?

PG: Ois.

Timo Forss & Petteri Granström

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu