Voima testaa q-kupit

Valkoinen kuppi tuntuu yhtä aikaa pehmeältä ja kovalta.

Valkoinen kuppi tuntuu yhtä aikaa pehmeältä ja kovalta. Kupin alaosassa on sentin mittainen tappi, josta se vedetään ulos emättimestä tyhjennystä ja puhdistusta varten. Puristelen tavaraa hetken käsissäni ja ojennan sen sitten takaisin kuukuppeja myyvälle Leilalle. Leila taittelee kuppia pienemmäksi: ”Tämän voi taitella näin, että tähän yläreunaan jääkin tällainen vähän kovempi uloke. Tai ihan vaan ryttyyn, näin.”

Sanon pahoitellen, etten tälläkään kertaa osta kuppia. Kuukuppeja myyvä Leila nyökkää ja laittaa kupin takaisin lastentarvikeliikkeensä kuukautiskuppihyllykköön. ”Suosittelen kokeilemaan, sillä oli minullakin alkuun ennakkoluuloja”, Leila sanoo vielä.

Ennakkoluulojapa hyvinkin. Kukapa ei olisi ennakkoluuloinen, jos pitäisi taitella kuminen snapsilasin näköinen tötterö sieväksi mytyksi yhdellä kädellä ja sitten kätevästi tunkea emättimeensä?

Ei verta vaatteille

Kuukautiskupin idea on yksinkertainen: se kerää kuukautisveren talteen, jotta se ei valuessaan sotkisi naisen vaatteita. Kuukautiskuppia ei kuitenkaan käytön jälkeen nakata roskikseen, vaan siihen kerääntynyt veri kaadetaan viemäriin. Sitten kuppi huuhdellaan vedellä, rytistellään taas käyttövalmiiksi ja asetellaan emättimeen.

Kuukautiskupin käyttäjät arvioivat osaltaan vähentävänsä maapallon jätekuormaa. Pelkästään suomalaiset käyttävät eräiden arvioiden mukaan kertakäyttösiteitä ja tamponeja vuodessa jopa 300 miljoonaa kappaletta. Tamponit ja siteet päätyvät käytettyinä kaatopaikalle, vaikkakin ne voitaisiin myös hävittää polttamalla jätteenkäsittelylaitoksissa.

Kuppibuumi tuli Suomeen hiipien. Ensimmäinen maahantuoja otti kuukautiskupit valikoimiinsa vuonna 2002. Vastaanotto oli hämmentynyt. Ja miksipä ei. Kuppi näyttää verraten isolta ja vähän vitsikkäältä. Ensimmäiset linkit kuukuppeihin Vauva-lehden keskustelupalstalla synnyttivät lähes hysteerisiä purskahduksia. Tuollainenko, minuunko? En varmasti ollut ainoa, joka epäili, että kuukautiskuppi oli yksi teekkarien erittäin onnistuneista jäynistä.

Kestovaihtoehto

Kupit aloittivat siis Suomessa hyvin marginaalisena ilmiönä, huolimatta siitä, että ensimmäisen kuukautiskupin malli patentoitiin Yhdysvalloissa jo 1930-luvulla.

Onhan Suomessa ollut kestositeiden ompelijoita ja kuukautissienten käyttäjiä iät ja ajat, mutta 2000-luvun paremmalle puolelle kertakäyttöiset tamponit ja siteet olivat ainoa vaihtoehto. Pestävistä siteistä kertoi 1980-loppupuolella eläkeiän kynnyksellä ollut opettajamme, joka oli virkannut itselleen kuukautissuojat teini-ikäisenä. Se tuntui meistä kymmenvuotiaista tosi alkeelliselta.

Paria vuotta myöhemmin jokainen tyttö sai postia kansainväliseltä kuukautistuotefirmalta – piti vain päättää: tamponi vai side. Suurimmat riidat seiskaluokalla kehitettiin riitelemällä, oliko erään tamponin asetin kätevä vai ei.

Pestävät kuukautissiteet tekivät uuden tulemisensa kestovaippabuumin yhteydessä muutama vuosi sitten. Kestositeiden idea on käyttää ja pestä, käyttää ja pestä, uudestaan ja uudestaan.

Kestovaipat ja -siteet vetoavat osaan naisista myös hauskojen nimiensä ja söpöjen kuosiensa takia. On jonkin verran vinkeätä asetella lilat lampaat tai vaaleanpunainen perhosparvi vasten kalleintaan.

Sormet ja kohtu

Vantaalainen kotiäiti Hannele ei olisi voinut kuvitellakaan alkavansa pestä verisiä siteitä, mutta osti kuukautiskupin itselleen. ”Eka kerta oli mielenkiintoinen”, Hannele sanoo.

Hän kertoo, miten väärintaiteltu ja sisään runnottu kuppi tuntui perin kiusalliselta. Kuppi ei jäänyt pussiin seuraavienkaan kuukautisten aikana, sillä Hannele luki juuri Kuukuppikunnan kotisivuilta, että kupin tapin voi lyhentää.

”Toinen juttu on sitten, miten sen kupin saa ilman tappia ulos. Yksi kaveri tunkee kupin kohdunnapukan ympärille, mutta sitä en tajua.”

Nuorimpia, kuukautistaipaleensa alkupäässä olevia tyttöjä huolettaa, viekö kuukautiskuppi neitsyyden, kertoo kuukautiskuppeja valmistavan yrityksen toimitusjohtaja Heli.

Oululainen biologian opiskelija ja kuukuppiaktivisti Janiika kertoo, että aloittelijoiden ongelmat liittyvät useimmiten kupin saamiseen sisään tai ulos.

”Voi olla vaikeaa saada kuppi ensin sisään, mutta myös ulos ottaminen voi olla hankalaa. Aluksi voi vuotaa ohi tai voi tuntua, että sormet ovat lyhyet. Joskus harvoin anatomiset seikat estävät kupittelun täysin”, Janiika kuvaa.

Alkukankeuden Janiika lupailee helpottavan, kun vain oma keho tulee tutuksi.

Aloittelijat miettivät usein myös, miten keittäisivät kuppinsa. Kupin voi desinfioida keittämällä tai kaataa kiehuvaa vettä vaikka tyhjässä hillopurkissa killuvan kupin niskaan. Jos keittomahdollisuutta ei ole, kuppiin voi tujauttaa desinfiointiainetta.

Imua ja siivekkeitä

Vaikka tietyn monikansallisen markkinajohtajafirman tuotteisiin kuuluvat myös kertakäyttöiset siteet ja tamponit, vaihtoehtoiset menetelmät eivät ole toistaiseksi uhka.

”On hienoa, että on olemassa vaihtoehtoja erilaisille ihmisille. Nämä vaihtoehtoiset metodit eivät kyllä näy mitenkään myynnissämme”, vakuuttaa firmassa kemistinä työskentelevä Ursula napakasti.

”Naiset arvostavat imukykyisiä siteitämme ja joustavia siivekkeitä”, Ursula selvittää.

Selvä, ajattelen. Ursula osaa asiansa, mutta yritetään vielä. ”Eivätkö kertakäyttöiset kuukautissuojat kuormita kohtuuttomasti ympäristöä, ne kun eivät maadu siellä kaatopaikalla?” kysyn jämäkkyyttä tavoitellen.

”Voi, eihän kaatopaikkajätteen kuulukaan maatua. Lisäksi en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että pestävät kuukautissuojat olisivat ympäristöystävällisiä. Kaikenlaiset kuukautissuojat kuormittavat luontoa”, Ursula napauttaa puhelumme päätteeksi.

http://kuukuppikunta.net/

Edith Ahola

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu