Voima testaa pyörälähetit

Heinäkuun alussa Helsinkiin pölähtää pyörälähettien EM-kisat ja satoja pyöräilijöitä. On aika testata fillaristien elämäntapa.

Heinäkuun alussa Helsinkiin pölähtää pyörälähettien EM-kisat ja satoja pyöräilijöitä. On aika testata fillaristien elämäntapa. Asiantuntijoina ovat kolmisen vuotta pyörälähettinä toiminut Iikka Asimont ja Mikael Szafirowski, pyörälähetti vuodesta 1999 ja backward circlesin mestari!

Arjen kauneutta

Uusi lähetti on rookie ja rundi on läjä osoitteita, jotka on ajettava järkevässä järjestyksessä. Sakkorundilla lähetti ajaa osoitenipun typerässä järjestyksessä. Keskimäärin lähetille kertyy kilometrejä 60 päivässä. Pyörälähettejä on Suomessa parisenkymmentä, kolmessa firmassa Helsingissä.

“Olemme hieman nopeampia kuin autolähetit, mutta New Yorkissa pyörälähetit ovat kiistatta nopeampia”, Szafirowski kuvailee.

“Hienointa on elää tässä kaupungissa. Kun olen pysähdyksissä liikennevaloissa, halaan liikennetolppia, joihin nojaan. Se tunne on jotain niin uskomatonta. Tämä on minun kaupunkini”, Szafirowski liikuttuu.

Lähetit eivät aja tarkoituksellisen vaarallisesti tai tahallaan halua aiheuttaa vaaratilanteita, vaikka välillä ajavatkin lujaa. “Esplanadilla kerran yksi mies vain hyppäsi pyörätielle. En ehtinyt väistää millään”, Asimont sanoo.

Tuulen tuivertamat

“Joskus on hirveä viima ja tuntuu, että nyt heitän tämän tsygän sillalta alas. Jos sitten näen toisen lähetin, tajuan taas, että en ole tässä hommassa yksin”, Asimont huokaa ja korostaa lähettiyhteisön tärkeyttä.

“Missään muualla maailmassa kuin Kanadassa ei ajeta yhtä vaikeissa oloissa kuin Suomessa”, Szafirowski huomauttaa.

“Välillä on ihan lyödyn sian olo, koska sää on rankka.”

Ei välineurheilijoille

Asimontin ja Szafirowskin tuntemat pyörälähetit eivät ole välineurheilijoita. Päinvastoin, heidän pyöristään on riisuttu kaikki ylimääräinen.

“Lähettien pyörät ovat halvempia kuin maastopyörät, noin 600–700 eurolla saa jo hyvän. Mutta ei näitä pyöriä voi vain hakea kaupasta, vaan ne kootaan itse”, Szafirowski huomauttaa.

He käyttävät velodromiajoon tarkoitettuja pyöriä, joiden takanavassa on kiinteä välitys. Näin pyöräilijän on poljettava koko ajan, kun pyörä liikkuu.

Läheteistä harva on kilpapyöräilijä. “Harjoitellakseen kilpa-ajoon täytyy treenata tiukassa aikataulussa. Lähetti joutuu ajamaan sähäkästi kahdeksan tuntia liikenteen seassa. Tuleehan tässä kuntoa, mutta se on ihan erilaista kuin varsinainen kilpaurheilu”, Szafirowski sanoo.

Työ menee veriin

Szafirowskin arvion mukaan läheteistä on noin viidesosa tyttöjä.

“Tytöt eivät kai ole niin fanaattisia hölmöjä, että jaksaisivat harjoitella fillaritemppuja”, Asimont arvelee pitkän pohtimisen jälkeen.

Lähettien yhteisö on yhtenäinen kansainvälisellä tasolla asti. Szafirowski kertoo, että hänellä ystäviä vuoden 2001 Budapestissa järjestetyistä MM-kisoista lähtien.

“Ei tätä työtä voi tehdä yksin. Jotkut aloittavat lähetit eivät halua osallistua yhteisöön, mutta on kuluttavaa olla yksin”, Szafirowski toteaa.

Iikka Asimont päätti rajoittaa lähettityötä puolitoista vuotta sitten, kun hänen esikoislapsensa syntyi.

“Kun on kahdeksan tuntia ajanut räntäsateessa, ei kotona jaksa enää muuta kuin syödä ja nukkua. Haluan olla osa lapseni elämää”, Asimont kertoo arjestaan.

Asimontin veri tuntuu vetävän lähetiksi ja poikien puheista huokuu ajatus, että jos kerran on lähettiyhteisöön liittynyt, siihen kuuluu aina.

“Tänään tarhasta soitettiin, että lapseni oli kaatunut muovisella pikkumopolla laskettuaan sillä mäessä. Mitään vakavaa ei onneksi sattunut”, Asimont kertoo. Szafirowski nauraa: “Oli ihan takuulla keulinut mäessä!”

Yhteisöllisyyshilloa

Pyörälähettikulttuuriin kuuluvat erilaiset kilpailut. Vuosittain järjestetään Euroopan- ja maailmanmestaruuskilpailuja. Paikalliset lähettiporukat järjestävät usein epävirallisia illanviettoja temppukisoineen.

“Kyllä illanvietot ja kisat ovat hillo leivän päällä, vaikka ensin on kaikki päivät pyörän selässä ja siihen illat vielä päälle”, Asimont nauraa.

Kisamuotoja on alleycat, kujakissa-kilpailu, jossa lähetit ajavat vihjeiden tai osoitteiden perusteella kaupunkiin sijoitetuille rasteille.

Alleycat-kisojen lisäksi lähetit järjestävät King of fixed -kisoja. Fixed tarkoittaa lähettien käyttämää pyörää, joka on riisuttu kaikesta ylimääräisestä. King of fixed -lajeja ovat skids, trackstands ja backward circles. Lisäksi kisoissa pelataan pooloa pyöriltä.

Skidsissä (englantia, skidmark, ’jarrutusjälki’) otetaan vauhtia ja merkin kohdalla jarrutetaan. Voittaja on se, joka liu’uttaa pyöräänsä pisimmälle merkin ohi.

Trackstandsissä pitää osata olla paikallaan tasapainossa. Ensin tasapainoillaan kaksi minuuttia molemmat kädet tangossa, sitten kaksi minuuttia toinen käsi irrotettuna tangosta ja niin edelleen.

Fixed-pyörillä pystyy ajamaan myös taaksepäin ja backward circlesissä taitoa testataan. Eniten ympyröitä takaperin ajanut voittaa.

Pyörätiepolitiikasta

“Yhdessä vaiheessa huomasi, kuinka mainostoimistot muuttivat pienempiin ja vaatimattomampiin toimistoihin. Tässä työssä pystyy tarkkailemaan yhteiskunnan muutoksia ihan toisesta näkökulmasta kuin muut”, Szafirowski toteaa.

Kumpikaan ei suosi Helsingin pyöräteitä: “On turhauttavaa, että pyörätiet alkavat ja päättyvät tyhjiin kohtiin. Varmaan päättäjillä on hyvä mieli esitellä kilometrimääräisiä lukemia Helsingin pyöräteistä, mutta ei niissä ole järkeä”, Asimont sanoo.

“Autoilijoiden taas on pakko kaahata pyöräilijöiden ohi vain päästäkseen pysähtymään liikennevaloihin eteen”, Asimont tuhahtaa.

“Kaikkien pitäisi kokeilla edes viikon ajan pyöräillä töihin. Siitä tulee niin hyvä olo, että luulisi sen herättävän”, Szafirowski haastaa kaupunkilaiset.

www.ecmc2006.com

www.bc-hellsinki.com

Hannele Huhtala

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu