Kirjoittanut Hannele Huhtala

Voima testaa pakolaiselämän

Lukuaika: 3 minuuttia

Voima testaa pakolaiselämän

Kokelaaksi saimme turkkilaisen kurdiperheen.

VOIMA TESTASI, miten helppoa Suomeen on tulla turvapaikanhakijana. Kokelaaksi saimme turkkilaisen kurdiperheen.

Testiperheen isä Nazmi Bazalak on ollut 20 vuoden ajan Suomen kansalainen. Suomeen pyrkivät hänen vaimonsa Azize ja heidän kolme täysi-ikäistä lastaan: poika Ferhat sekä tyttäret Yeliz ja Deniz.

Poliittisesti aktiivisina kurdeina he ovat olleet kotikaupunkinsa Batmanin ääri-islamistisen Hizbollah-järjestön silmätikkuna. Perheen tyttäret eivät ole pystyneet käymään koulua, sillä koulumatkat ovat huivittomille kurdinaisille vaarallisia. Myös Ferhatin henkeä on uhattu.

Turistiviisumi Suomeen

Matkaan lähdettäessä on ajateltava sitä, miltä lähtö näyttää Suomen vastaanottoviranomaisista. Mafialta saa kalliita menolippuja ja niiden valitseminen saa tilanteen näyttämään epätoivoiselta. Suomeen voi myös saapua virallisella turistiviisumilla. Se ei ole yhtä dramaattista. Bazalakien valinta on turistiviisumi.

”Jos olisin hankkinut mafialta liput meille, olisin tukenut sellaista toimintaa, jota vastaan olen taistellut koko ikäni. Nyt Suomen ulkomaalaisvirasto ei usko, että perheeni olisi lähtenyt vaarallisista oloista, olihan heillä viisumi”, Nazmi Bazalak kertoo.

Ulkomaalaisviraston kuulustelut

Suomen Ulkomaalaisvirasto eli UVI myöntää oleskelulupia ja ratkaisee turvapaikkahakemuksia. Bazalakien lapset viettävät kukin kolmisen tuntia kuulusteluissa. Paikalla oleva tulkki ei puhu kovin hyvää turkkia. Nazmi Bazalakille ei anneta mahdollisuutta keskustella tulkin kanssa. Kuulustelujen jälkeen äiti Azize saa oleskeluluvan, mutta lapsille UVI antaa karkotuspäätöksen.

Kuulustelujen jälkeisenä päivänä Bazalakit valittavat asianajajansa Leo Hertzbergin avustuksella tulkista. Karkotukseen on aikaa kahdeksan päivää.

UVI:n päätä ei käännä se, että Bazalakin perheen suojattomasta tilanteesta on vedonnut kirjeitse muun muassa Batmanin kaupungin kurdimielisen Demokraattisen kansanpuolueen johtaja sekä paikallinen ihmisoikeusjärjestö.

Myöhemmin Bazalakeille selviää, että tulkki on kotoisin Iranista ja hän on asunut vain puolitoista vuotta Turkissa.

Helisingin hallinto-oikeus

Bazalakien perhe tekee asianajajan avustuksella karkotuspäätöksestä valituksen Helsingin hallinto-oikeuteen. Heille kerrotaan, että hallinto-oikeuden päätöksestä ilmoitetaan heille itselleen sekä poliiseille.

Kun ratkaisua ei kuulu, Nazmi huolestuu. Hän soittaa hallintooikeuden sihteerille ja saa vihdoin tiedon: päätös on kielteinen, karkotus on voimassa. Tieto oli lähetetty vain poliisille.

Nazmi vie lapsensa saman tien piiloon. Eikä suotta, sillä saman päivän iltana poliisi tekee ensimmäisen ratsian. Sitä seuraa viisi muuta ratsiaa.

”Lasteni turvapaikkapäätökseen UVI:lle ei riitä se, että minä olen suomalainen, koska lapseni ovat täysiikäisiä. Mistä minä nyt sitten tietäisin, missä itsestään täysin vastuussa olevat täysi-ikäiset lapseni olisivat?” Nazmi kysyy poliiseilta.

Lapset elävät maan alla puolisen vuotta. He eivät pääse töihin, he eivät voi ajaa autolla eivätkä he sairastuessaan pääsisi sairaalaan. Nazmin ja Azizen luokse ei enää tehdä ratsioita.

Eduskunta, ministerit ja presidentti

Helsingin hallinto-oikeuden päätöksessä on pieni lisätieto: siitä ei voi valittaa. Epätoivoinen isä pyytää apua muutamilta kansanedustajilta. Nazmi Bazalakin tavoittamat Outi Ojala ja Tuula Lampinen yrittävät molemmat auttaa, mutta kumpikaan ei kansanedustajana pysty puuttumaan yksittäiseen tapaukseen.

mainos

Isä lähettää avunpyyntökirjeet sisäministerille, ulkoministeriölle, pääministerille sekä presidentille. Vain presidentin kanslia vastaa, mutta sieltäkään ei osata auttaa. Ainoa keino olisi muuttaa ulkomaalaisviraston alkuperäistä päätöstä.

Nazmi soittaa UVI:n apulaisjohtaja Esko Revolle ja kuvailee vielä kerran perheensä tilanteen. Jotta Bazalakien kertomus olisi uskottavampi, heidän tarvitsisi toimittaa dokumentteja Hizbollahin kidutuksesta.

”Menenkö kiduttajieni luokse ja pyydän heitä kuvailemaan, mitä he ovat minulle tehneet ja sen jälkeen allekirjoittamaan paperin? Kysyin Esko Revolta, tietääkö hän, että kurdien tilanne Turkissa on todella huono. Repo myönsi, että tietää tilanteen. Kysyin, pystyisikö hän toimittamaan minulle tästä dokumentin, jossa olisi Turkin presidentin allekirjoitus.”

Tämän puhelun jälkeen Bazalakit saavat uuden kirjeen: heillä on yllättäen vielä kolme kuukautta valitusaikaa.

Valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen

Bazalakien viimeinen toivo on valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Asianajaja Leo Hertzberg toteaa, että ”korkein oikeus ei ole kiinnostunut arkipäivän asioista. Tässä tarvitsee keksiä jotakin, mikä herättäisi tarpeeksi kiinnostusta.”

Hertzbergin mukaan ongelma on siinä, että Suomessa ajatellaan kaikkien viranomaisten olevan asiallisia. Toinen asia on se, että Suomeen ei vielä varsinaisesti ole muodostunut ihmisryhmää, joka jää piiloon asumaan. Hertzberg huomauttaa, että liian kova linja ulkomaalaispolitiikassa johtaa lisäongelmiin, kuten esimerkiksi harmaan työvoiman kasvuun. Bazalakeilla on aikaa lokakuun alkuun jättää valituksensa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

”En olisi uskonut, että pakoiltuamme Turkissa poliisia ja lähdettyämme suojaan Suomeen täällä joutuisimme myös pakoilemaan poliisia”, Ferhat Bazalak sanoo ja Nazmi jatkaa: ”Näin on todella vaikea elää, mutta tämä on parempi kuin palauttaa lapset takaisin Turkkiin.”

Katso myös Vetoomuskortti 8/2005.

Hannele Huhtala