Voima testaa Baltian hevoskaupat

Markkinatalous merkitsi itäeurooppalaisille ainakin sitä, että he pääsivät ajamaan länsieurooppalaisia autoja.

MARKKINATALOUS merkitsi itäeurooppalaisille ainakin sitä, että he pääsivät ajamaan länsieurooppalaisia autoja. Itäautojen perään ei kukaan lännessä itkenyt. Sikäläistä hevosmiestaitoa sen sijaan osataan vieläkin kiittää. Minkä länsi autoissa voitti, sen se hevosissa menetti.

Huolelliset esivalmistelut

Tallinnalaisen pellon laidassa nököttää jumalan hylkäämä venäjänvallanaikainen kuormuri. Pyöreät lyhdyt ovat vielä sitä mallia, että ne ovat erillään muusta rungosta: kaksi lokareihin kiinnitettyä boltsia. Ympäristön päällimmäisenä värisävynä on vihreä. On vihreitä taloja. Öljysorapäällysteisellä tiellä kulkee vihreä Mosse. Mies viimeistelee vihreän kuistinsa laudoitusta. Hänen nimensä on Aleksei Raag.

Raag toimi Neuvostoliiton aikaan hevoskasvatuskolhoosin johtajana. Nykyään hän on eräänlainen sisäänostaja, joka luo suhteita esimerkiksi latvialaisiin siittoloihin. Hän korostaa suhteiden merkitystä – kuka tahansa ei voi ostaa hevosia. Neuvostoliiton aikoihin Kaukasus- vuorten takaa tuotettiin todellisia huippuhevosia. Ne olisivat edelleen huippuja, jos niitä vain saisi ostettua.

”Pelkäänpä, että se edellyttäisi konekiväärin ripustamista kaulalle”, Raag toteaa.

Raagin mukaan ”diktaattorimaista”, Valkovenäjältä ja Ukrainasta, löytyisi myös paljon hyviä hevosia, mutta sielläkin kaupankäynti on erikoislaatuista. Myyjät ovat usein yksityistämisbuumin vaurastuttamia uusrikkaita, joilla on kytköksiä mafi aan. Kauppoja ei synny, jollei heitä vakuuta perinpohjaisesti.

”Täytyisi viettää ensin niiden kanssa viikko votkaa juoden. Sen jälkeen alettaisiin jotakin neuvotella. Siinä tilassa taas olisi enää vaikeaa erottaa hevosta aasista.”

Hevosta rakentamassa

Pitää muistaa, että bisnes käy kuljetuskustannusten takia sitä kannattamattomammaksi, mitä kauemmas mennään kauppaa tekemään. Puola ja Saksa ovat hyviä hevosmaita, mutta ”löydöt”, joiden hinta-laatusuhde olisi kohdallaan, ovat harvassa. Hevosten etsijän paras tämänhetkinen toiminta-alue on Baltia.

Hevostenkasvattaja ja hevoskauppias Kaarina Rotko tulee Aleksei Raagin luo hevoskaupoille. Rotko käy ensin Raagin tallissa läpi neljän ostohevosen nivelet ja jänteet ja lihakset. Yhdellä tuntuu polvessa olevan luuliika, joka ei kuitenkaan haittaa. Vamma vaatii silti kuvaamista ja lääkärinlausuntoa, jotta hevosen saa myytyä eteenpäin.

”Ehkä siitä saisi neuvoteltua röntgenalennuksen”, tuumaa Rotko. Muuten hän on vakuuttunut. Autokaupassa renkaita potkineen kielellä: yksi eläimistä vastaa uudehkoa Audia, toinen Volkkaria, kolmas Saabia ja neljäs urheilullista japsiautoa. Varsinaisia romuja ei ole joukossa.

Koulutus on laadun ohella tärkeä osa hevosen hintaa. Kaarina Rotko puhuu hevosen ”rakentamisesta”. Siihen kuuluu lihasten ja liikeratojen tasapuolinen kehittäminen.

Eläimen ratti, kaasu ja jarru

”Ensiksi tarkastetaan perusasiat. Eli löytyykö eläimestä ratti, kaasu ja jarru. Toisin sanoen, voiko sillä alkuunkaan ratsastaa”, sanoo Rotko.

Oma lukunsa etenkin Keski-Euroopassa on väärennettyjen rekisterikirjojen myynti. ”Tuollaista kolmevuotiasta voi olla vaikea saada kaupaksi, joten sen syntymäaikaa rukataan vuodella eteenpäin. Tai rukkaillaan hevosen sukupuuta komeammaksi. Näitä passeja myydään sitten kahdellasadalla eurolla”, Rotko kertoo.

Näin ollen hevoset seuraavaksi tunnistetaan. Se käy vertaamalla virallisen tunnistajan passiin tekemiä merkintöjä muun muassa karvoituksessa sijaitsevista pyörteistä sekä värimerkeistä itse eläimeen. Kaikista tärkein, hevosen ikä, selviää hampaista katsomalla.

Ostaja käy koputtelemaan koria

Pitkän suoran päässä toteutetaan taivutuskoe. Kaarina Rotko tarttuu hevosen jalkaan samaan aikaan kun hevoskauppias tyynnyttelee eläintä. Muut hevoset suostuvat kokeeseen ilman välihirnahduksia, mutta Romandors, latvialainen puoliverinen, ei. Onneksi ostajalla sattuu olemaan turvakengät jaloissaan, kun kuusisataa kiloa lihaa tömähtää hetkiseksi vasten jalkapöytää.

Kokeen ideana on estää hetkiseksi verenkierto hevosen jalassa, jolloin mahdolliset vauriot näkyvät ontumisena hevosta juoksutettaessa. Romandorsin jalat taivutellaan yksitellen ja todetaan virheettömiksi. Jokaista taivutusta seuraa testiravi, jonka aikana sekä myyjä että ostaja kiinnittävät haukankatseensa hevosen raajoihin havaitakseen merkkejä esimerkiksi nivelrikosta. Käynti on puhdas lukuun ottamatta hienoista ”melomista” eli tyypillistä hevosten askelvirhettä.

Kone toimii, ja kaupat syntyvät

Kaarina Rotko ostaa hevosia etupäässä kilpailutarkoituksiin. Jotkut – kuten Jerry Hall, jonka ranchilla laiduntaa satapäinen lauma arabialaisia täysverisiä – hankkivat hevosia vain voidakseen ihailla ikkunasta niiden upeaa ulkomuotoa.

Lopuksi tehdään juoksutuskoe, jossa testataan nivelten rasituskestävyys. Testin jälkeen kaupantekijät siirtyvät Aleksei Raagin vihreälle verannalle. Kaupat lyödään lukkoon ja ostaja nostaa setelitukon pöydälle. ”Haluatko, että lasken rahat toiseen kertaan?” kysyy Kaarina Rotko, hevoskauppias.

Kimmo Laakso

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu