Voima suosittelee

Teatteritarjontaa.

Charles Dickens: Saiturin joulu. Ohjaus Kurt Nuotio.

Suomen Kansallisteatterissa 7.1. asti. Kolme tähteä.

Saituri on old school -teatteria parhaimmillaan: lumihiutaleita, hopeahilettä, ihmeellisesti laulavia ja soittavia lapsia – ja vittumaisia one-linereita äsähtelevä Ebenezer Scrooge (Kari Heiskanen). Kun tarina on ajankohtainen, sitä ei tarvitse alleviivata: “Eikö meillä ole vielä köyhäinlaitoksia ja vankiloita”, koronkiskonnalla ja keinottelulla omaisuutensa luonut Scrooge tokaisee kerjääville lapsille.

_______________

Riikka Pulkkinen: Totta. Sovitus Anna Viitala. Ohjaus Kalle Chydenius.

Helsingin Kom-teatterissa 28.4. asti. Neljä tähteä.

Aistillinen ja intiimi Komin uutuus löytää tummasävyisestä tarinasta elämäniloa, vaikka rinnalla tehdään kuolemaa kahdessa eri aikatasossa. On boheemi taiteilija, taiteilijan intellektuelli vaimo ja pariskunnan elämänhaluinen lapsenlikka, joka silputaan kuin ohimennen. Julmimmat teot tehdään hymyssä suin.

_______________

Milja Sarkola: Perheenjäsen. Ohjaus Milja Sarkola.

Helsingin Takomo-teatterissa 25.2. asti. Viisi tähteä.

Näytelmä kaikille, joilla on isäsuhde. Milja Sarkola on käyttänyt tekstin pohjana suhdettaan isäänsä Asko Sarkolaan. Lopputulos ei kuitenkaan ole tirkistelyä yksittäisen perheen pyykkikoriin, vaan syvästi koskettava kuvaus siitä, millaista on olla ihminen, lenkki sukupolvien ketjussa. Mitään ei tulkita valmiiksi eikä selitetä liikaa.

Näyttelijäkaarti on taidokas ja toimii hyvin yhteen. Silti erikseen tekee mieli mainita Hanna Raiskinmäki, jonka suoritusta voi pitää jo virtuoosimaisena.

_______________

Kaksi maailmaa. Sovitus Katja Katja Krohn: Pikkujättiläinen. Ohjaus Katja Krohn.

Suomen Kansallisteatterissa 9.5. asti. Viisi tähteä.

Termi well made play tarkoittaa hyvin tehtyä näytelmää. Mitä tulee käsikirjoitustyön arvostukseen elokuvassa tai teatterissa, pyrkimys well madeen ei ole Suomessa valtavirtaa. Katja Krohnin kirjoittama ja ohjaama Pikkujättiläinen väittää ohjelmavihkossa olevansa hyvin tehty ja ihme kyllä, se on pirun hyvä näytelmä.

Pikkujättiläinen on ihmissuhdenäytelmä, joka pyörittelee kysymyksiä aktivismin ja passivismin, uusperheen ja innovaatioyrityksen, äidin ja pojan, aktivistien ja keskiluokan välillä. Se pohtii, mitä on vastuu ja millaisia uhrauksia maailman muuttaminen ja ura saattavat vaatia. Uskomatonta, että tästä näytelmän tekeminen tästä aiheesta onnistuu olematta kyyninen.

_______________

Kommentoi Facebookissa
Provinssirock 2018
Route Couture