voima puhuu | sota kyynisyyttä vastaan

Lukuaika: < 1 minuutti

voima puhuu | sota kyynisyyttä vastaan

voima puhuu | sota kyynisyyttä vastaan

Chilen vallankaappauksen vuosipäivänä Saska Snellman suomi Helsingin Sanomissa solidaarisuusväkeä. Viesti kuului: Millä perusteella laulatte laulujanne, kun ette nostaneet sormianne Neuvostoliiton vankileirien saaristolle ja pysyitte hiljaa Kambodzhan kuolemanleireistä?

Ajatuskulku on tuttu myös muista yhteyksistä: Miksi vastustitte liittouman hyökkäystä Irakiin, kun ette aikanaan tuominneet Saddamin hallintoa? Miksi arvostelette Yhdysvaltojen ympäristöpolitiikka, vaikka annoitte sosialistimaiden tuhota Itä-Euroopan maat ja mannut?

Yllä kuvattu arvostelu on valitettavan tuttua mediasisältöä ei vain poliitikoille vaan myös kansalaisaktivisteille. Arvostelun kohteena ovat erityisesti ne, jotka tuovat esille imperialistisia piirteitä Yhdysvaltojen nykyisessä ulkopolitiikassa. Voima-lehtikin on ollut usein tulilinjalla.

Arvostelussa on yksinkertaisesti kysymys kyynisyydestä. Kaikki ”tietyn leirin” toiminta leimataan pahaksi ja kelvottomaksi. Mukana on myös aimo annos laiskuutta. Kyyninen asenne tekee arvion ajattelijan puolesta: ei tarvitse ottaa vastuuta maailman tapahtumista, koska kaiken voi leimata pahaksi ja kelvottomaksi. Ihailla voi vain niitä, joilla on eniten valtaa ja voimaa.

Kyynikon maailma on synkkä. Hän asettaa ihmisille sellaisia täydellisyyden vaatimuksia, ettei kelvolliseksi jää kukaan. Vain kyynikko yksin tietää tämän. Itsevarmana hän voikin hymyillä vinoa hymyään muiden ”puuhastellessa” paremman maailman puolesta.

Median kyyninen suhtautuminen kansalaisaktivisteihin tuntuu liittyvän poliittisen journalismin tulkintaan politiikasta likaisena pelinä ja lähinnä poliitikkojen omien etujen ajamisen areenana.

Äärimmilleen vietynä tällainen suhtautuminen johtaa katastrofiin. Mikäli kaikki ihanteet katoavat politiikasta, luisutaan kohti vapaiden markkinoiden ”saatanallisen myllyn” aikaa. Tuossa ajassa ei journalistisillakaan ihanteilla ole enää mitään merkitystä. Journalismi on silloin vain leipää ja sirkushuveja.

Sanotaan se vielä ajanmukaisella kielellä: kansalaisaktivismi on sotaa kyynisyyttä vastaan.

Heikki Hiilamo, hiilamo@kaapeli.fi

  • 9.9.2009