Voiko kunniaa loukata?

Yritän olla suorapuheinen. Sen vuoksi minut on uhattu haastaa oikeuteen kunnianloukkauksesta. Aina välillä jotkut ystävistäni usuttavat minua haastamaan oikeuteen jonkun minua solvanneen.

Yritän olla suorapuheinen. Sen vuoksi minut on uhattu haastaa oikeuteen kunnianloukkauksesta. Aina välillä jotkut ystävistäni usuttavat minua haastamaan oikeuteen jonkun minua solvanneen.

Kuvanveistäjä Constantin Brancusi töksäytti kerran, että ”Kunnia, se on lehmän kusta”. Brancusi dissaili valtiollisia kunniamerkkejä mielessään miten ensimmäisessä maailmansodassa miljoonia ihmisiä värvättiin sotaan nimenomaan kansallisen tai muun kunnian nimissä. Minusta hänen kritiikkinsä on edelleen pätevää.

On tärkeää, että yksilö pystyy arvostamaan itseään niin, ettei ainakaan tolkuttomasti häpeä sitä mitä on. Ja on tärkeää, että yhteisö kohtelee yksilöä itseisarvona eikä hyötyyn tähtäävänä investointina. Mutta paljon tätä enempää kunnioitusta emme mielestäni voikaan toisiltamme vaatia.

Voi olla, että pidän arvojasi ja elämäntapaasi tyhminä, naurettavina tai yhteisölle vaarallisina. Minulla on oltava oikeus sanoa mielipiteeni ääneen, kuvin, sävelin tai vaikka tanssien – millä ylä- tai alatyylillä tai vitsin varjolla tahansa. Ja sinulla on sama oikeus soittaa suutasi minulle.

On vain kaksi rajoitusta. Ensinnäkin, kritiikkiä ei ole pakko kuunnella. Saan kyllä julkisesti vaikkapa lehdissä tai museoissa sinua mollata, mutta en saa tulla kotiovellesi tai työpaikallesi paasaamaan.

Toiseksi, eittämättömiä faktoja ei saa sekoittaa mielipiteisiin tai muihin arvolausumiin. Mitä ne ”eittämättömät” sitten ovat, on tietysti joskus vähän epäselvää. Yleensä tilanne on kirkas: saan sanoa että maailmankuvasi on rasistinen, politiikkasi sotahullua ja arvosi alaikäisiä, vaikka nämä määreet eivät mielestäsi osuisi ollenkaan. En väitä kertovani luonnontieteellisiä totuuksia – kerron vain miltä touhusi minun näkövinkkelistäni näyttävät.

Monet väittävät, että tarvitaan kolmaskin rajoitus, että ”epäkunnioittava” tai esimerkiksi ”vihaa lietsova” tyyli on kiellettävä. Olen eri mieltä. Jos pidät aivoituksiani ja toilailujani sietämättöminä, minusta on parempi että sanot sen ääneen sen sijaan, että ryhdyt diplomaattisin sanankääntein myyräntyöhön.

Minusta oli hyvä, että Kaarina Hazard sanoi suorat sanat Tony Halmeesta, kun tämä kupsahti. Kaarina pilkkasi Tonya, mutta pääpointti oli irvailla ”tiedotusvälineille” siitä, miten ne yhtäältä vuosikausia pilkallisesti herkuttelivat Tonyn toilailuilla ja toisaalta esittivät hänet katujen kasvattamana sankarimarttyyrinä. Tekopyhää kuviossa oli juuri se, että lööppimaakarit tieten tahtoen masinoivat sekä pilkkaamisen että siitä suivaantumisen.

Sitä paitsi, Kaarinahan puhui Tonysta sillä samalla räävittömän vitsikkäällä staililla, joka oli Tonyn normaali puheenparsi ja hänen paras puolensa muutenkin.

Teemu Mäki

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *