Viimeiset torpparit

”Arpa kohtalon on aina arvaamaton, kaikki huomenna voi olla toisin.”

Suomalaisen torpparilaitoksen juuret ulottuvat 1600-luvulle. Silloin aateliskartanoiden maille ryhdyttiin perustamaan torppia kartanoiden viljelytöiden tueksi. Yksipuolisesti sanellut vuokrasopimukset ja kohtuuttomat vuokrat eivät ole olleet harvinaisia torpparilaitoksen historiassa. Torpparit eivät yleensä voineet tehdä pitkäaikaisia tulevaisuudensuunnitelmia, koska vuokrasopimukset voitiin sanoa irti käytännössä milloin tahansa.

Täällä Pohjantähden alla -teoksen torppariperheellä on vaikeaa. Omistava luokka on tuon tuosta poikkiteloin ja lopuksi aggressiivinen naapurivalta surmaa perheen pojat. Muutamaan otteeseen Väinö Linna innostuu kutsumaan torppariutta maaorjuudeksi.

Juha Väisänen, 37, toteutti pitkäaikaisen haaveensa oman ”ranchin” perustamisesta vuonna 1989. Hän muutti maaseudulle Kokemäensaarenkylään, vain 10 minuutin ajomatkan päähän Porin keskustasta, ja ryhtyi remontoimaan itselleen kotia. Vuokrasopimus tehtiin suullisesti vanhan Karjalan evakkomummon kanssa, jonka kanssa Juha ystävystyi.

Aluksi Juha piti tilalla lehmiä ja lampaita, joita oli parhaimmillaan useita satoja, sekä viljeli maata. Myöhemmin mukaan tulivat hevoset ja Jari. Yhteisenä tavoitteena oli elää mahdollisimman luonnonmukaisesti.

Myöhemmin evakkomummon poika myi toiselle maanomistajalle maan, jolla tila sijaitsee. Uusi maanomistaja on sattumalta aatelissukua. Juha itse oli joutunut velkasaneeraukseen, joten hänellä ei ollut mahdollisuutta lunastaa tilansa maita itselleen.

Tällä hetkellä Juhan nimissä olevan maatilan koko on noin puolitoista hehtaaria.

Tilan pihalla on traktori. Kissa vipeltää nopeasti pihan poikki. Hevosten vuoksi piha on hyvin hiekoitettu ja muutenkin hyvässä järjestyksessä. Maatilan työvälineistöä näkyy rakennusten seinillä ja varastoissa ja pojat itsekin vaikuttavat hyvin maanläheisiltä. Kuljemme tallin kautta sisään itse taloon, joka paljastuu erittäin vaatimattomaksi, mutta siistiksi ja toimivaksi. Televisiota ei ole, mutta radio ja kahvinkeitin tarjoavat ajankulua, kun tilan työt on tehty.

Juhan puoliso Jari Kokkinen, 33, on asunut tilalla yli kymmenen vuotta. Haastattelun aikana Juha ja Jari katsovat toisiaan monesti kiintyneesti ja kuvaustilanteessa asettuvat pyytämättä lähekkäin.

”Arvostan tosi paljon Juhan tekemää työtä. Kun hän muutti tänne, täällä ei ollut muuta kuin ränsistynyt suuli, eikä lähistöllä ollut muuta kuin metsää ja peltoa. Nyt tämä näyttää oikealta pienviljelijän tilalta, vaikka maanomistaja onkin muokannut ympäristöä viime aikoina epätoivottuun suuntaan. Eläimiä täällä pidetään ja on aina pidetty enemmän lemmikkeinä kuin hyötyeläiminä”, hortonomiksi kouluttautunut Jari kertoo.

Viranomaiset eivät suostu pitämään poikien kotia asuntona. Se on virallisesti luokiteltu sosiaalitilaksi, lähinnä vaatimattoman neliömäärän vuoksi. Juha ja Jari eivät välitä virallisesta määritelmästä, vaan kutsuvat paikkaa haastattelun aikana useasti kodiksi – lämmöllä ja painokkaasti.

Tilan kolme hevosta, tammat Lady ja Adchanta sekä ori Max, seisoskelevat talvisella laitumella kukin omalla aidatulla alueellaan, mutta sekä toistensa että Juhan ja Jarin näköetäisyydellä.

Miten tavallinen päivä tilalla sujuu?

”Normaalisti täällä jäisi kyllä tavallaan leppoista omaa aikaa, sillä tilamme on niin pieni, ettei sen ylläpitoon mene kahden miehen koko päivää. Nyt tilanne on kuitenkin ikävä kyllä sellainen, että meillä on aika paljon ylimääräistä huolehdittavaa”, Juha sanoo.

”Mutta silloin kun eläimiä oli paljon enemmän, Juha halusi kaikille yksilöllisen hoidon ja huolenpidon, ja silloin töitä kyllä riitti”, Jari kommentoi.

Kuten Suomessa yleistä on, tätäkin muutoin idyllistä tilaa vaivaa naapurien välinen epäsopu. Ehkä epäsopu on liian lievä ilmaisu. Torpan pojat ja heidän naapurinsa eivät ole enää puheväleissä ja poliisille on tehty rikosilmoituksia puolin ja toisin.

Naapuri sattuu olemaan myös maanomistaja paikassa, jolle Juha aikoinaan on asettunut asumaan. Maanomistaja on vastikään rakentanut kolmikerroksisen talon vain parinsadan metrin päähän poikien tilan päärakennuksesta. Vain pieni metsäsaareke erottaa toraisat naapurit toisistaan.

”Kun uusi vuokraisäntä otti ohjat käsiinsä, hän saneli uudet vuokraehdot tuntuvasti kovennetulla vuokralla. Nyt hän haluaa meidän sitten lopullisesti painuvan helvettiin”, Jari kertoo.

”Juha on menettämässä tässä prosessissa kotinsa ja eläintensä lisäksi oikeastaan koko elämäntyönsä.”

Juhan vuokrasopimus loppuu 18. 4. 2011. On selvää, ettei maanomistaja aio tehdä uutta sopimusta sen jälkeen. Siihen mennessä sekä Juhan, Jarin että hevosten on löydettävä uudet kodit. Kolmen vuoden armonaika tuntuu pojista lyhyeltä. Kummatkin ovat sairaseläkkeellä, joten taloudellisesti muutokset elämässä tuntuvat vaikeilta käsitellä. Hevosetkin alkavat jo ikääntyä siinä määrin, että niille on vaikea löytää ulkopuolista uutta kotia.

”Paitsi nuorempi tamma, sille jos löytyisi hyvä koti niin se voisi elää vielä hyvän ja pitkän elämän”, Juha ja Jari pyytävät yhdessä lisäämään.

Illan hämärtyessä hevoset talutetaan talliin. Ne näyttävät hyvin ja tunnollisesti hoidetuilta, kuten tilavat tallitkin. Max on komea ori, joka ei luota kehenkään muuhun kuin Juhaan eikä anna muiden ratsastaa. Siksi Juha ei keksi mitään paikkaa, johon hevosen voisi tulevaisuudessa luovuttaa. Meetvurstitehdasta omistaja ei halua edes ajatella.

”Hevoset tuntuvat perheenjäseniltä. Jos niistä joutuu luopumaan, tai varsinkin jos ne joutuu tappamaan, tuntuu silloin omakin tulevaisuus erittäin vaikealta. Nyt emme ole aina uskaltaneet edes laittaa hevosia laitumelle, mikä tietysti on eläinten kannalta tosi huono asia”, Juha sanoo liikuttuneena.

Miksi ette ole uskaltaneet?

”Naapuri aiheuttaa tahallaan häiriötä ajamalla aivan laitumen vieressä traktorilla ja kaivurilla. Laitumen aitakin on siinä rikkoutunut. Hän tööttäilee autolla tallin vieressä, jolloin eläimet voivat vauhkoontua. Tuon häirinnän takia yksi hevosista vähän aikaa sitten potkaisikin Juhaa”, Jari kertoo. Hän on nostanut myös pahoinpitelysyytteen naapuri-vuokraisäntäänsä vastaan.

Mitä aiotte tehdä kolmen vuoden päästä, kun vuokrasopimus loppuu?

”Tuntuu kovin vaikealta tässä naapurisodan tilanteessa ajatella kolmen vuoden päähän, kun ei yhtään tiedä mitä sitä ennenkään tässä vielä tapahtuu. Lähitulevaisuus tuntuu epävarmalta ja kauempana häämöttävä tulevaisuus utopistiselta”, Juha sanoo.

Miten parisuhteenne on jaksanut?

”Muuten hyvin, mutta tietysti pitkäaikainen stressaantuminen tämän tilanteen takia vaikuttaa kaikkeen, myös suhteen laatuun. Nukkumaan ei olla pystytty kunnolla pitkään aikaan”, Juha ja Jari sanovat.

”Haluaisin painottaa sitä miten paljon ihailen Juhan luontosuhdetta ja työtä tilalla. Ja miten paljon halveksun maanomistajan toimintaa ja suhtautumista meihin”, Jari täsmentää.

Muutama päivä haastattelun jälkeen Jari soittaa. Pojat ovat juuri saaneet haasteen oikeudenkäyntiin, aiheena riita maavuokrasopimuksesta ja häätö. Juha ja Jari ovat kääntyneet poliisin, lakimiehen ja oikeusaputoimiston lisäksi myös ihmisoikeus- ja eläinoikeusjärjestöjen puoleen. Kaikesta huolimatta heidän kohtalonaan näyttää vääjäämättä olevan häätö torpasta.

Jukka Vuorio

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu