splash_image.jpg

Viherpesun maskottivaari

Ralph Nader saarnaa fiksun kuluttamisen autuudesta.

”Käsi, joka kantaa ostoskassia, hallitsee maailmaa”, on luennon otsikko. Provosoidun.

Näin vankka usko kuluttajan valtaan vaikutti kuolevan sukupuuttoon kymmenisen vuotta sitten, ehkä WTC:n romahtaessa. Samaan aikakauteen liittyy muistoissani yhdysvaltalaispoliitikko ja kuluttaja-aktivisti Ralph Nader, joka nyt luennoi.

Kulutustottumuksemme ovat toki muuttumassa, mutta harva enää paasaa tosissaan maailman hallitsemisesta oman kukkaron kautta. George W. Bushin kausi sekä Irakin ja Afganistanin sodat palauttivat mieliimme ne keinot, joilla maailmaa todella johdetaan.

Opimme tuntemaan Ralph Naderin vähän aikaisemmin, vuoden 2000 presidentinvaalien alla. Yhdysvaltain kaksipuoluejärjestelmän haastanut vihreä ehdokas oli eurooppalaisille rakas järjen ääni, urhea Don Quijote järjettömässä vaalijärjestelmässä.

Huonosti kävi: Bush voitti kummalliset vaalit, ja Al Goren kanssa samoista äänistä kilpaillut vihreä haastaja sai siitä syyt niskoilleen. Sen jälkeen Ralph Naderista on kuultu kovin harvoin.

Helsingin yliopiston pieni juhlasali on täynnä kuulijoita, niin täynnä että kymmenet joutuvat kääntymään pois. Luennon otsikko on ovela jippo. Toisin kuin se antaa ymmärtää, Ralph Nader ei puhukaan eettisen kuluttamisen tärkeydestä.

Sen sijaan hän saarnaa individualismin kiroista ja vaatii kouluja opettamaan nuoria valtaamaan päätösvallan takaisin suuryrityksiltä, jotka ovat sen viime vuosikymmeninä anastaneet kansalta.

Puhuessaan arjen kaupallistumisesta Nader on aina ollut omimmalla alueellaan. Siihen hän Helsingissäkin jatkuvasti palaa: lapsille suunnattuihin pikaruokamainoksiin ja luonnottomiin kauneusihanteisiin, jotka koettelevat onneamme ja terveyttämme.

”Nykyään nuoret ajattelevat, että vapautta on ajaa maasturilla kolmen korttelin päähän ostamaan suklaapatukkaa”, Nader sanoo.

Suuryritykset ovat hänen mukaansa luoneet mainonnallaan yltiöindividualistisen maailman, jossa tieto lisääntyy mutta ymmärrys yhteiskunnasta rapautuu. Television tainnuttama nuoriso ei enää piittaa siitä, jos sitä kusetetaan, Nader epäilee.

Nader on outo paradoksi. Hän on sankari-Daavid, joka on voittanut lukemattomia taisteluita Goljatteja vastaan; mies, jota auto- ja tupakkatehtailijat ovat hyvällä syyllä pelänneet.

Mutta on hän myös yllättävän konservatiivinen ja katkera.

”Obamalle annetaan kaikki anteeksi, koska hän on musta”, Nader valittaa myöhemmin Pohjoismaiden instituuttiin kerääntyneelle pienemmälle yleisölle.

I have no respect for that man”, Nader sanoo monesti Obamasta. Perusteluista en saa kiinni.

En tarkoita, etteikö Obama olisi antanut syitä kritiikkiin. Suren vain Naderin analyysin menetettyä terää: Bill Clintonin aiheuttamista pettymyksistä hän puhuu tarkasti ja kiinnostavasti, mutta tämä seuraava demokraattipresidentti pelkistyy Naderin puheissa ihonväriinsä ja tylppään, voimattomaan kiukkuun.

Vuosi 2000 tuntuu lannistaneen Naderin.

Naderin on tuonut Helsinkiin Kraft, ruotsalainen ekosähköyhtiö, joka nojaa vahvasti kaupunkilaisvihreille kuluttajille suunnattuun lifestyle-markkinointiin.

Kraftin näkökulmasta Nader on vetänyt yliopistolle juuri oikeanlaisen yleisön. Pari-kolmikymppiset helsinkiläiset kuuntelevat antaumuksella, kun seitsemänkymppinen jenkki saarnaa nuorison epäilyttävistä metkuista ja, sympaattisesti, Ruotsin varhaisesta osuuskauppaliikkeestä.

Muistelen toimistomummoa ja -vaaria, jotka mainostoimisto palkkasi konttoriinsa tuomaan lämpöä ja jatkuvuuden tunnetta pitkiä päiviä tekeville työntekijöilleen. Maskottivanhuksia. Tarvitseeko punavihreä lifestyle-kansa jo omansa?

Olo on vähän surullinen. Palataan siis lopuksi Naderin vahvalle alueelle, kulutukseen. Siitä hän puhuu innostavasti, ehkä erityisesti siksi, että hän nivoo aiheen taitavasti muunlaiseen vaikuttamiseen.

”Kun vaikutat kuluttajan roolissa, pyri palkitsemaan oikeaa toimintaa”, Nader jaottelee. ”Kun vaikutat poliittisessa roolissa, pyri siihen, että väärästä toiminnasta rangaistaan.”

Kuluta siis vähän, mutta kun kulutat, osta eettistä, hyvää ja läheltä; äänestäjänä ja aktivistina vaadi yrityksille sitovaa sääntelyä. Yksinomaan tämän kiteytyksen vuoksi annan Naderille anteeksi ärsyttävän otsikon.

Hanna Nikkanen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu