Vihan artikulointia

Dokumenttiteatteri palauttaa todellisuuden venäläiseen politiikkaan.

YHTEISKUNNALLINEN dokumenttiteatteri nousee kohisten Venäjällä. Syyskuussa uudella draamafestivaalilla Moskovassa todistettiin yhteiskunnallisuuden ja aktivismin nousua. Nyt Venäjällä kirjoitetaan ja esitetään paljon näytelmiä, jotka käsittelevät asepalveluksen kauhuja, likaista sotaa, miliisiväkivaltaa. Esitykset ovat absurdismia, sysimustaa komediaa, äärinaturalismia.

Tänä syksynä esitetään yhä laajemmin ”oppositionäytelmiä”. Virtauksen esikuvia ovat Vasili Sigarevin Plastiliini, joka nähtiin Tampereen teatterikesässä, ja Presnjakovin veljesten Terrorismi, jota esitettiin keväällä Helsingin kaupunginteatterissa.

Dokumenttiteatteri näyttää ottavan haltuunsa lokeron, josta joukkotiedotusvälineet ovat vetäytyneet. Siellä katsoja tuntee kohtaavansa todellisuuden, kun valtajulkisuus pyrkii häivyttämään ristiriidat ja raastavat ongelmat.

UUDEN AALLON ETULINJASSA kulkee Moskovassa Teatr.doc, jonka nuhjuisella lavalla nähdään tällä hetkellä Venäjän ehkä haastavimmat esitykset. Ne ovat usein teatteria vain sanan laajimmassa merkityksessä. Uusin hätkähdyttävä dokumentti on

September.doc, joka kertoo Beslanin koulukaappauksesta. Ohjaaja Mihail Ugarov kuuluu uuden venäläisen dokumenttiteatterin ideologeihin.

September.doc ohittaa kyynisen yksinkertaistavan politiikan ja siirtää aloitteen inhimillisyydelle. Tšetšeenisissien kannattajat ovat hyökänneet esitystä vastaan yhtä ankarasti kuin putinilaiset. Ne, joilla on järjen hiven jäljellä, miettivät epätoivoisina miten saada verenvuodatus loppumaan.

NÄYTELMÄN LAJITYYPPI on perinteinen verbatim, jossa näyttelijät lukevat lavalta asiatekstin katkelmia. Dramaturgi Jelena Gremina keräsi Beslanin tapahtumien jälkeen ihmisten kommentteja internetistä kymmenen päivän ajan. Materiaali on kauhistuttavaa. Toisiaan verisesti vihaavat osapuolet – venäläiset, osetialaiset ja tšetšeenit – kaatavat helvetin toistensa niskaan. Vastapuoli julistetaan käärmeiksi ja vesikauhuisiksi koiriksi, kun sotaan sitoutuneet raivoavat tahoillaan.

Julkisuudessa ei tällaiseen törmää. Keittiössä käydyt rasistiset keskustelut loiskahtavat internetissä julki – ja mikä myrkyllinen soppa kiehuu sivistyneenkin internetin käyttäjän päässä. Venäjä pakotetaan katsomaan itseään silmiin ja kohtaamaan kaaos ilman esteettisyyden ja teatraalisuuden puskureita.

Paradoksit kiertävät umpikujaa. Jos Kaukasian kansojen edustajat ovat Venäjän kansalaisia, on ristiriitaista, että heidät yleisesti koetaan vihollisiksi heti, kun on vilkaistu heidän kasvoihinsa.

Patologisen vihan tajunnanvirta repii rikki Venäjän suurten tiedotusvälineiden ohjatut kaunistelut, poliitikkojen selittelyt, lehtimiesten ja tutkijoiden järkiperäistykset. Venäjältä on puuttunut kaaoksen artikulaatiota.

KATKELMA SEPTEMBER.DOCISTA

”Internetiin kirjoittivat osetiinit, jotka odottivat, että tragediasta on kulunut 40 päivää – sen jälkeen voi lähteä kostoretkelle. Heidän sivuillaan listataan koston kohteita: ’Tämän epäsikiön hyvin vanha äiti asuu siinä ja siinä kylässä, täytyy järjestää niin, ettei hänelle jäisi taloa eikä hänellä olisi mihin laskea kirottu päänsä.’ Oli tarkoitus kostaa vaimoille, pikkulapsille, isoäideille.”

Kansainväinen teatterifestivaali Baltic circle 18.–26.11. Helsingissä. Ohjelmistossa myös September.doc. www.q-teatteri.fi/baltic_circle/fin/index.html

Jukka Mallinen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu