Vietnamin sodan perintö

Tšekit ovat jo tottuneet vietnamilaisvähemmistöönsä.

TŠEKIN TASAVALTA on muuttunut 1990-luvun alun sosialistisesta yhteiskunnasta valtioksi, joka perustuu parlamentaariseen järjestelmään ja markkinatalouteen. Nykyisin Tšekin tasavalta on maa, johon ihmiset eri puolilta maailmaa saapuvat pysyvästi tai väliaikaisesti asumaan.

Tšekin tilastokeskuksen mukaan tasavallan 10,2 miljoonasta asukkaasta oli viime vuonna laillisia siirtolaisia 252 000 eli noin 2,5 prosenttia. Vielä vuonna 1993 – tasavallan muodostuessa – luku oli vain 0,8 prosenttia. Laittomasti maassa uskotaan olevan ulkomaalaisia tällä hetkellä noin 300 000.

Tšekin siirtolaistilannetta tutkinut tohtori Dusan Drbohlav arvioi, että laittomienkin maahantulijoiden on tällä hetkellä helppo löytää maasta töitä ilman oleskelu- tai työlupaa, vaikka työlainsäädäntöä on kovennettu ja työnantajien toimintaa valvotaan.

KAARLEN YLIOPISTOSSA työskentelevän Drbohlavin tutkimuksista käy ilmi, että erityisesti suurimmat kaupungit, etunenässä pääkaupunki Praha, vetävät puoleensa ihmisiä eri puolilta maailmaa.

Suurimmat siirtolaisryhmät muodostavat itänaapureiden kansalaiset Ukrainasta ja Slovakiasta. Kolmanneksi suurin siirtolaisryhmä on yli 30 000 ihmisen vietnamilaisvähemmistö.

Vietnamilaisyhteisön syntytarina alueella on ainutlaatuinen. Vietnamin sodan aikana kommunistinen Tšekkoslovakia toimitti Kiinan ja Neuvostoliiton tapaan aseita ja muuta sotilaallista materiaalia Pohjois-Vietnamin armeijalle sekä Vietkongille, Etelä-Vietnamin kansalliselle vapautusrintamalle.

Keskeinen vientiartikkeli koko sodan ajan oli SEMTEX-merkkinen muoviräjähde. Tšekkoslovakialainen firma Synthesia Semt kehitti räjähteen Pohjois-Vietnamin armeijan käyttöön vuonna 1964, kun Vietnamin sota alkoi. Kymmenen sotavuoden aikana vietyjen aseiden ja muun sotilaallisen materiaalin kokonaiskustannukset nostivat Vietnamin velan nopeasti huimiin summiin.

YHDYSVALTOJEN VETÄYDYTTYÄ VIETNAMISTA Tšekkoslovakian ja Vietnamin taloudelliset ja poliittiset suhteet tiivistyivät entisestään. Tšekkoslovakia vei Vietnamiin teollisuustuotteita ja sai vastineeksi raakamateriaalia ja maataloustuotteita.

Vietnamin velka kasvoi entisestään 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa, ja Vietnam alkoi viedä CSSR:ään työvoimaa, pääasiassa 18–20-vuotiaita miehiä. Miehet koulutettiin tšekkiläisissä kouluissa ja lähetettiin sitten teollisuuden palvelukseen neljästä seitsemään vuoteen. Palkoistaan työläiset saivat itselleen vain hiukan alle puolet, ja loppusummalla lyhennettiin kotimaan velkataakkaa. Vietnamilaistyöläiset elivät Tšekkoslovakiassa eristettyinä muusta yhteiskunnasta, eikä heillä ollut minkäänlaisia kansalaisoikeuksia.

KUN SANA PUOLIORJALLISISTA TYÖOLOSUHTEISTA levisi Vietnamissa, ihmiset eivät enää ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi. Huhujen mukaan paikallinen poliisi keräsi ”vapaaehtoisia” Hanoin ja Saigonin kaduilta ja lähetti heidät CSSR:ään.

Osa työläisistä päätyi naimisiin paikallisten kanssa ja kotoutui yhteiskuntaan. Heistä muodostui pohja uudelle siirtolaisaallolle, joka saapui vuoden 1989 jälkeen.

Nykyään Tšekissä elävät vietnamilaiset ovat Drbohlavin mukaan sopeutuneet hyvin yhteiskuntaan. He elävät omilla alueillaan ja toimivat ja työskentelevät pääsääntöisesti omassa yhteisössään, vaikka kielitaito riittäisi muuhunkin. Kommunismin kaudella saapuneet vierastyöläiset ja heidän jälkeläisensä ovat vuosien kuluessa muodostaneet oman keskiluokkansa Tšekkiin, ja vähemmistöön suhtaudutaan valtaväestön keskuudessa hyvin suopeasti, mikä ei suinkaan ole itsestään selvyys maassa, jossa äärioikeistolaiset nuorisoliikkeet ovat viime vuosina nostaneet päätään.

www.migrationinformation.org

www.czso.cz/eng/redakce.nsf/i/

Paula Schuth

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *