Venäjä vastaan homot

Lukuaika: 5 minuuttia

Venäjä vastaan homot

Tarvitsemme halauksia, lainsäädännön & väkivallan ahdistamat LGBT-aktivistit toivovat.

Pietarilaisen sateenkaarijärjestön Coming Outin lakiasiantuntija Ksenia Kiritsenko nojaa tuolinsa selkänojaan rennosti.

”En tiedä, kuunnellaanko puheluitani”, hän tokaisee.

”Mutta ei se mikään yllätys olisi.”

Venäjän duuma hyväksyi tämän vuoden kesäkuussa maanlaajuisen lain, joka kieltää ”ei-perinteisten seksuaalisuhteiden propagoimisen” alaikäisille. Syyt siihen löytyvät Kiritsenkon mielestä syvältä.

”Sekä ortodoksisella kirkolla että Venäjän äärinationalistisilla ryhmillä on vaikutuksensa. Viime vaalien jälkeen Putin ymmärsi, että hänellä on vastassaan todellinen oppositiovoima. Yhteiskunnan ongelmat voi piilottaa etsimällä yhteisen vihollisen.”

Homojen ja Venäjän virallisen suhteen voi tiivistää muutamaan vuosilukuun. Vuonna 1832 lakikirjaan ilmestyi artikkeli 995, joka kielsi (mies)kansalaisilta toistensa kanssa makaamisen. Neuvostoliiton alkuaikoina laki kumottiin. Leninin ajan lainsäädäntö oli maan historian liberaalein suhteessa seksuaalisuuteen.

Sitten tuli Stalin, ja 17. joulukuuta 1933 voimaan astui homouden tuomitseva artikkeli 121. Miespuoliset homot passitettiin työleireille, naiset psykiatrisiin parantoloihin. 1980-luvulla liennytyspolitiikan aikana ilmapiiri hieman keveni.

Moskovassa ja Leningradissa aloittivat toimintansa pienet ryhmät homoille ja lesboille. Ne järjestivät illanistujaisia ja taideprojekteja. Neuvostoliiton kaaduttua

Venäjän duuma kumosi vuonna 1993 Stalinin aikana säädetyn lain.

2000-luvun alussa sateenkaarikansa heräsi. Aluksi aktivismi keskittyi virtuaalimaailmaan: perustettiin esimerkiksi nettisivut gay.ru ja lesbi.ru. Vuodesta 2005 lähtien aktivistit löysivät toisensa ja kadut – näin syntyivät ensimmäiset LGBT-järjestöt.

Kseina Kiritsenko koordinoi tällä hetkellä oikeudenkäyntejä, jotka liittyvät Pietarissa 29. kesäkuuta järjestettyyn Gay Prideen. Dramaattiset videot ja kuvat tapahtumasta levisivät nopeasti kansainvälisissä tiedotusvälineissä ja internetissä. Yhteensä noin kuuttakymmentä Pietarin Pride-tapahtuman aktivistia vastaan käydään nyt oikeutta, vaikka juuri heidän kimppuunsa hyökättiin.

Kiritsenko on kuitenkin enemmän huolissaan hallituksen toisesta hankkeesta, ulkomaisia agentteja koskevasta laista. Loppuvuodesta 2012 voimaan tulleen lain mukaan ulkomailta rahoitusta saavien ”poliittista toimintaa” harjoittavien kansalaisjärjestöjen on rekisteröidyttävä sakkojen uhalla.

Rekisteröityminen leimaa ne ”ulkomaisiksi agenteiksi”, mikä tekee niiden vainoamisen yleisesti hyväksyttäväksi. Venäjällä käsitteellä ”ulkomainen agentti” on selvä yhteys kylmän sodan asetelmiin.

Nimenomaan tällä lailla sateenkaarijärjestöt pilkotaan.

”Homopropagandalait vain tekevät ongelman näkyväksi. Sen sijaan syytteet ulkomaistoimijuudesta synnyttävät tunteen, että koko valtiokoneisto on meitä vastaan”, Kiritsenko huokaa.

Kuvaavaa on, että kaksi kolmesta järjestöstä, jotka on jo tuomittu uuden lain perusteella, on LGBT-järjestöjä: Kiritsenkon edustama Coming Out ja leffafestari Side-by-Side. Coming Outin tuomio on toistaiseksi kumottu todistusaineiston epäselvyyksien takia, mutta jatkoa lienee luvassa.

Kiritsenkon työ on muuttunut henkisesti huomattavasti vaativammaksi lakien astuttua voimaan.

”Ihmiset ovat alkaneet kysellä, miten voi hakea turvapaikkaa tai mennä naimisiin ulkomailla. Erityisesti sateenkaariperheet ovat huolissaan tilanteesta, hän kertoo.

”Väkivaltaluvut ovat kasvaneet. Homojen hakkaajat perustelevat nyt väkivaltaansa sillä, että he vain panevat lain täytäntöön.”

mainos

”Pelkään mennä kadulle. Itse mielenosoituksessa tunnen kuitenkin sääliä vastapuolta kohtaan. Ymmärrän, miten eri maailmoissa elämme”, kertoo parikymppinen Olga Panova, joka osallistui ensimmäistä kertaa katumielenosoitukseen homofobian vastaisena päivänä 17. toukokuuta.

”Tajusin silloin, että tulen osallistumaan kaikkiin mielenosoituksiin. Luin, että noin viisi prosenttia Venäjän kansasta on homoja. Jos he kaikki tulisivat kaduille, se olisi homofoobikoille voimakas viesti.”

Panova ja niin ikään kaksikymppinen Dzonni ryhtyivät Coming Outin vapaaehtoisiksi osallistuttuaan järjestön jokavuotiseen kulttuuritapahtumaan QueerFestiin.

Lainsäädännön uhmaaminen lähentää ihmisiä.

”Homopropagandalain hyväksymisen jälkeen monet ryhtyivät aktivisteiksi”, parikymppinen Anna Prustkova kertoo.

Hän järjestää toimintaa itse: Prutskova loi biseksuaaliaktiivien ryhmän, kun hän tajusi, ettei sellaista Venäjällä ole. Ryhmän tarkkaa tapaamisosoitetta ei turvallisuussyistä ilmoiteta sosiaalisessa mediassa, vaan vasta suljetulla listalla.

”Yleinen turvattomuuden tunne on kasvanut. Olen nyt hyvin tietoinen siitä, että levitän ’propagandaa’. Perheeni ei tue minua, vaan ohittaa koko aiheen. Äiti haluaisi minun tekevän jotain muuta.”

Dzonnin kimppuun on käyty kaksi kertaa. Olga ja Anna ovat toistaiseksi saaneet päälleen vain kiviä ja kananmunia – sekä poliisin.

”Monet kärsivät erilaisista neurooseista. Tiedän myös itsemurhan tehneitä aktivisteja”, Dzonni sanoo.

Esimerkki kasvaneesta väkivallasta on Occupy Pedophiliaksi itseään kutsuva liike.

Vuonna 2012 aloitetun liikkeen taustalla on Maksim Martsinkevits, lempinimeltään Viiltäjä. Sitä ennen hän istui vankilassa johtamansa Format18-ryhmän, itseään Venäjän kansallissosialistisen puolueen ”aseistetuksi siiveksi” tituleeraavan porukan suorittamista mustien ja maahanmuuttajien kidutuksista.

Occupy Pedophilian jäsenet esiintyvät treffipalstoilla nuorina miehinä ja houkuttelevat vanhempia miehiä tapaamisiin kanssaan. Feikkiteinit saattavat ilmoittaa iäkseen 16 vuotta, joka on Venäjällä suojaikäraja, mutta Occupy Pedophilia ei tästä faktasta välitä.

Treffeillä pedofiileiksi leimattuja uhreja nöyryytetään esimerkiksi virtsaamalla heidän päälleen ja heitä hakataan. Tapaamiset kuvataan ja linkitetään VKontakteen, venäjänkielisen maailman suosituimpaan sosiaaliseen mediaan. Occupy Pedophilialla on paikallisosastoja 21 kaupungissa Venäjällä ja 359 eri ryhmää VKontaktessa.

Occupy Pedophilian uhrit eivät välttämättä kaikki ole homoja, vaikka homokammoinen jäsenistö etsiikin erityisesti homoja piestäväkseen. Sen sijaan pienemmän ryhmän, Occupy Gerontophilian kohteet ovat.

Occupy Gerontophilian jäsenet ovat alaikäisiä jolppeja, jotka hakkaavat alaikäisiä homopoikia. Heidän taktiikkansa peilaa Occupy Pedophilian strategiaa: he esittäytyvät treffipalstoilla jo kypsemmässä iässä olevina miehinä ja vaanivat tapaamisiin tulevia alaikäisiä homopoikia. Treffeillä toistuu sama nöyryyttämisen, väkivallan ja kuvaamisen kehä.

VKontakte ei suostu poistamaan ladattuja videoita, ellei uhri itse sitä vaadi. Poliisi on puuttunut toimintaan toistaiseksi heikosti ja tutkii tapauksia vain päällekarkaamisina.

Pahinta homolle Venäjällä on yksinäisyys.

”Pietarissa vielä voi tulla tapahtumiin ja saada tukea. Jossain Siperian pikkukaupungissa se ei välttämättä ole mahdollista”, Anna Prutskova sanoo hiljaa.

Mitä Venäjän aktivistien puolesta sitten voi tehdä?

Kolmesta aktivistista vain Olgalla on ystävä Venäjän ulkopuolella.

mainos

”Ulkomailla järjestetään nyt kaikenlaisia boikotteja. Ne tuskin auttavat meitä. Me tarvitsemme moraalista tukea. Vaikka ihan vain sitä, että ihmiset tulisivat tänne juttelemaan kanssamme ja jakamaan kokemuksiaan”, Olga tiivistää venäläisaktiivien toiveet.

”Ja halaamaan meitä!” huutaa aktivisti viereisestä huoneesta.

Kirjoittaja työskentelee Venäjän sateenkaarijärjestöjen kattojärjestössä The Russian LGBT Networkissa. Venäläisjärjestöjen Coming Out comingoutspb.ru ja Side-by-Side bok-o-bok.ru nettisivuilla uutisia tilanteesta myös englanniksi.

______________

To Russia With Love

Näin tuet venäläisiä LGBT-aktivisteja:

♥ Tee tukivideo. The Russian LGBT Network kerää videoviestejä levitettäväksi sateenkaariväelle ympäri maata. Lähetä video osoitteeseen media@lgbtnet.ru ja liitä siihen englannin- tai venäjänkielinen tekstiversio viestistäsi.

♥ Laita Facebook-viesti tai kirjoita kortti: Coming Outin toimistoon voi lähettää vanhanaikaisia postikortteja ja tukiviestejä (mielellään venäjäksi). Järjestöjen Facebook-sivuille voi jättää tukiviestin.

♥ Lähde festareille. Kansainväliset vieraat tuovat järjestöille näkyvyyttä ja tarjoavat aktivisteille sekä ihan tavallisille homoille mahdollisuuden verkostoitua ja ystävystyä. Coming Out -yhdistys järjestää viikon mittaisen QueerFestin syyskuussa Pietarissa.

♥ Lähde leffaan. Sakkojensa maksuun rahaa keräävä Side-by-Side aikoo jälleen myöhäissyksyllä järjestää elokuvafestivaalin. Side-by-Side tekee tänä vuonna yhteistyötä suomalaisen Vinokinon kanssa.

_______________

Suutelu kielletty Sotšissa

Kun Venäjän maaperällä viimeksi järjestettiin olympialaiset, vuosi oli 1980, ja kisat avasi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Leonid Breznev. Hän on se mies, joka nykyään muistetaan suudelmasta DDR:n johtajan Erich Honeckerin kanssa.

Niistä hetkistä lainsäätäjät ovat Moskovassa, uskomatonta kyllä, lähinnä taantuneet. Enää eivät miehet pussaa miehiä eivätkä naiset naisia. Siitä pitää huolen Venäjän kuuluisa ”homopropagandalaki”, joka kriminalisoi ”ei-perinteisiä seksuaalisuhteita edistävän propagandan” levittämisen noin 11 000 euron sakon uhalla.

Venäjän lainsäädännössä ei ole määritelty mitä homoseksuaalisuuden edistämisellä tarkoitetaan, joten lakia tulkittaneen hyvinkin löyhästi. Samalla laki antaa tavallisille kansalaisille signaalin homoseksuaalisuuden yleisestä tuomittavuudesta.

Venäjän presidentin Vladimir Putinin mukaan laki on säädetty lasten suojelemiseksi. Suojelemiseksi miltä, se on yhä epäselvää.

Epäselvää on myös Venäjän ministerien viestintä ”homopropagandalaista” ja siitä, miten sitä sovelletaan, kun olympialaiset järjestetään tänä talvena taas Venäjällä.

Maan urheiluministeri Vitali Mutko totesi elokuussa, että kaikkien Venäjäjälle saapuvien urheilijoiden on noudatettava maan lakeja. Seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vaativia ihmisoikeusjärjestöjä Mutko ohjeisti rauhoittumaan.

Kok:lle lähettämässään kirjeessä Venäjän varapääministeri Dimitri Kozak lähestyy asiaa pehmeämmin. Hän toteaa, että seksuaalisten vähemmistöjen syrjintä on kielletty Venäjän perustuslaissa. Kozak myös lisää, että Venäjä on myös täysin sitoutunut olympialiikkeen periaatteisiin, joissa kielletään kaikenlainen syrjintä.

Suomen Olympiakomitea on sitoutunut noudattamaan Kansainvälisen Olympiakomitean (Kok) sääntöjä, jotka kieltävät poliittiset kannanotot olympiakisojen aikana. Se tiedetään jo, että vaikka urheilukisoissa saa jatkossakin tehdä ristinmerkkejä, mainostaa vaatteissaan urheiluvälinejättejä ja heilutella valtioiden lippuja, kynsiään ei hitto soikoon saa maalata ihan miten tahtoo. Kok kun katsoo sateenkaariväreillä maalattujen kynsien olevan poliittinen kannanotto, eikä sellaista tulla hyväksymään Sotšin talviolympialaisissa.

mainos

Venäjän uuden lainsäädännön ja Kok:n näkemyksen yhdistelmästä seuraa ainakin teoriassa se, ettei mitalin voittanut urheilija voi stadionilla pussata samaa sukupuolta olevaa kumppaniaan tai edes kävellä kisan jälkeen kaupungilla käsi kädessä.

Asia on Suomen Olympiakomitealle kiusallinen.
”Suomen Olympiakomitea pitää urheilua ihmisoikeutena, joka kuuluu yhdenvertaisesti kaikille maailman ihmisille etniseen taustaan, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntaukseen katsomatta”, komitean tiedotteessa sanotaan.

Kannanotto ei muuta sitä, etteikö homourheilija olisi kisoissa epätasa-arvoisessa asemassa heteroseksuaalisiin kilpakumppaneihinsa verrattuna.

Jukka Vuorio

Roosa Laaksonen

  • 3.9.2013