veden jakajat

Lukuaika: 2 minuuttia

veden jakajat

Vaikka vedellä tehdään politiikkaa, maailman vesiongelmaa ei ole saatu ratkaistua.

Keskustapuolue on vuosia puhunut Suomen maatalouden ja sen omavaraisuuden tukemisen puolesta. Keskustan johtama hallitus saakin heti aluksi Euroopan unionilta multaisen porkkanan pureskeltavakseen: vesipalvelut ja vapaat investoinnit meille, maataloustukiemme poisto teille.

EU:n komissio on ehdottanut Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa ruuantuotannon tukien tuntuvaa vähentämistä. Komissio haluaa vaihtaa maataloustuet eurooppalaisten yhtiöiden nykyistä laajemmiksi oikeuksiksi investoida kehitysmaihin, myös näiden maiden vesihuoltoon.

WTO:ssa on vuodesta 2000 asti käyty palvelukauppaa määrittäviä Gats-neuvotteluja, joissa EU vaatii pääsyä 72 maan vesimarkkinoille. Maiden joukossa ovat Yhdysvallat ja Australia, mutta myös Bangladesh, Tansania ja Mosambik, jotka kuuluvat YK-luokituksen mukaan maailman köyhimpiin maihin.

Vesi on elämän ja kuoleman kysymys. Vettä on planeetallamme riittämiin – yli kaksi miljardia litraa jokaista asukasta kohden. Tästä huolimatta, YK:n kansainvälisen makean veden vuonna, yli kolme miljoonaa ihmistä vuodessa kuolee saastuneesta juomavedestä, huonoista saniteettipalveluista ja heikosta hygieniasta aiheutuviin sairauksiin.

Yli miljardi ihmistä elää ilman puhdasta juomavettä, kahdelta ja puolelta miljardilta puuttuu kunnollinen viemäröinti.

Vesivarannot ovat jakautuneet epätasaisesti, ja niitä verottavat kiihtyvällä vauhdilla ympäristöpäästöt ja ilmastomuutoksesta johtuva kuivuus. Vesipula aiheuttaa jo nyt konflikteja ja sodan uhkaa Lähi-idässä ja muilla kuivilla alueilla. Vaikka vedellä tehdään politiikkaa, maailman vesiongelmaa ei ole saatu ratkaistua.

Maaliskuussa Kiotossa pidetyn Maailman vesifoorumin vesittyneeseen päätöslauselmaan ei kirjattu konkreettisia toimenpiteitä maailman vesitilanteen parantamiseksi eikä YK:n siihen toivomaa lauseketta veden tunnustamisesta perusihmisoikeudeksi.

Ratkaisuksi vesipulaan tarjottiin veden puhdistamista uuden teknologian avulla ja veden kaupallistamista. Vesi ei olisikaan ihmisoikeus, vaan tuote, jota myydään ja ostetaan. Ne ostavat, joilla on varaa ostaa.

Monissa kehitysmaissa palvelusektori on kapea, julkisia palveluja on suhteellisen vähän, ja niitä on vaikea kehittää. Verovarojen puutteen lisäksi tähän on syynä myös yksityistäminen, jota Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF usein lainojensa vastineeksi edellyttävät.

Vuonna 2000 Maailmanpankin kaikkiaan 40 lainaohjelmasta 12:ssa vaadittiin lainansaajamaalta vesisektorin yksityistämistä. Esimerkiksi Mauritiuksella yksityistäminen on johtanut siihen, että köyhät perheet joutuvat käyttämään jopa 20 prosenttia tuloistaan veden hankkimiseen.

Kun palvelusektori avataan ulkomaiselle kilpailulle, kehitysmaiden mahdollisuus kehittää omia julkisia palvelujaan vaikeutuu.

Botswanalainen tai hondurasilainen vesialan yritys tuskin pystyy tasavertaisesti kilpailemaan oman maansa tai Euroopan markkinoista eurooppalaisten vesikonsernien, kuten saksalaisen RWE:n tai ranskalaisen VivendiEnvironmentin, kanssa.

Eurooppalaiset vesikonsernit, jotka jo nyt hallitsevat yli puolta maailman vesimarkkinoista, uskovat voivansa laajentaa toimintaansa huomattavasti lähivuosien aikana. Saksalainen RWE ennustaa konsernin viisinkertaistavan liikevaihtonsa 90 miljardista eurosta 430 miljardiin euroon kymmenessä vuodessa.

EU haluaa Gatsin avulla avata vesisektorin kilpailulle muualla maailmassa, mutta ei EU:ssa. eu-maissa yksityisten firmojen toiminta halutaan rajoittaa pelkästään jäteveden käsittelyyn.

Eri maiden kansanedustajat ja kansalaisjärjestöt ovat ihmetelleet, eikö vedestä ja muista ihmisille elintärkeistä palveluista ja niitä koskevista päätöksistä pitäisi keskustella nykyistä enemmän julkisuudessa. EU:ssa Gats-keskusteluja ovat käyneet alusta alkaen unionin ja jäsenmaiden kauppavirkailijat, suljettujen ovien takana.

Se, että vesi ylipäätään sisältyi Gatsiin, selvisi EU:n jäsenmaiden parlamenteille vasta komission asiakirjojen vuodettua viime helmikuussa julkisuuteen. Kuitenkin esimerkiksi YK:n ihmisoikeuselinten mukaan vettä koskevien asiakirjojen tulee olla kansalaisten saatavilla.

Suomessa eduskunnan suuri valiokunta julkaisi juuri ennen eduskuntavaaleja kantansa Gatsiin. Suuri valiokunta toteaa muun muassa jäteveden yleishyödylliseksi palveluksi, jonka liberalisoinnin jälkeenkin tulee säilyä hallinnon valvonnassa.

Suomessa vesihuolto on jäteveden puhdistuksesta veden jakeluun kuntien tai kuntien ja yritysten yhdessä omistamien vesilaitosten vastuulla.

Veden laatu on hyvää ja vettä on runsaasti. Vesilaitokset suunnittelevatkin suomalaisen pulloveden maailmanvalloitusta.

mainos

Keskiverto suomalainen kuluttaa vettä noin 240 litraa vuorokaudessa, suurimman osan suihkussa käydessään ja vessaa vetämällä.

Kaisa Eskola

  • 9.9.2009