Vastikkeetonta rakkautta & vapaaehtoista köyhyyttä

Pian vietetään erään parituhatta vuotta sitten eläneen juutalaisen radikaalifilosofin ja performanssitaiteilijan syntymäjuhlaa.

Pian vietetään erään parituhatta vuotta sitten eläneen juutalaisen radikaalifilosofin ja performanssitaiteilijan syntymäjuhlaa. Tärkeimmät hänen radikaaleista ideoistaan olivat vastikkeeton rakkaus ja vapaaehtoinen köyhyys.

Uutta ja erityistä palestiinalaishepun tyrkyttämässä rakkausfilosofiassa oli ajatus rakkaudesta lahjana, joka pitäisi antaa vastakaikua vaatimatta ja että kaiken voisi antaa ja saada anteeksi.

Se on uutta, erityistä ja epäsuosittua edelleen, sillä yhteiskuntamme lähtökohtaoletus on, että jokainen on pohjattoman itsekäs, että lahja annetaan sille, jolta voidaan kohtuudella odottaa vastalahjaa ja ettei ole rakkautta ilman vaatimusta vastikkeesta, jonka oikea hinta määrittyy markkinoilla.

Nasaretilainen vaati myös äärimmäistä tasa-arvoa, sillä hän kiisti rikkaiden ja aseistettujen ylivallan ja väitti että hullut, sairaat, rikolliset ja lapset ansaitsevat yhtä paljon kunnioitusta, oikeuksia ja rakkautta kuin hyveellisimmät neropatit.

Köyhyydestä hän puhui samalla tavalla kaksijakoisesti kuin punavihreä liike tänään: yhtäältä vaati kurjalistolle leipää ja hoivaa, toisaalta vaati vauraita luopumaan krääsänkasaamisesta ja sillä rehvastelusta ja etsimään onnea muualta.

Luopuminen ei ole suosittua vieläkään, joulusesongin merkitys kulutushuippuna vain on kärjistynyt. Suomessa vähittäiskaupan arvon keskimääräinen kasvu joulukuussa 1995–2009 oli 4,5 prosenttia ja 2000-luvulla neljä prosenttia. Joulukuun 2010 vähittäiskaupan arvon kasvuennuste on noin viisi prosenttia.

Pelkästään Helsingin seudulla henkilöautojen määrä kasvoi viiden viime vuoden aikana viidenneksen.

Tiedämme hyvin, ettei meillä ole tähän varaa.

Mikä sitten estää meitä kääntämästä kehityksen suuntaa? Talousjärjestelmä ja laiskuus.

Sanotaan, että talousjärjestelmämme romahtaa, jos talous ei kasva, että maailman finanssijärjestelmä luhistuu, jos sijoituksiin ladatut kasvutavoitteet eivät toteudu. Talouskasvu on muka välttämätön, koska talouden kyljestä vuollaan verotulot, joilla maksetaan niin sanotut hyvinvointipalvelut.

Kaiken voisi tehdä oikeasti toisin. Tekniikan kehityksen keventämä työtaakka voitaisiin jakaa tasaisemmin, spekulaatiotalous ajaa alas ja tuotantoresurssit kohdistaa suoraan hyvinvointipalvelujen tuottamiseen.

Laiskuutta puolestaan on se, että pelkäämme vapaaehtoista köyhyyttä, kulutuksen radikaalia vähentämistä. Tiedämme kyllä, että Suomessa lähes kaikilla on liikaa kaikkea. Mutta ei aikaa, intoa ja kykyä käyttää sitä mitä on.

Juuri pysähtyminen nauttimaan siitä mitä on, mikä on jo hankittu tai mikä maksaa naurettavan vähän tai ei mitään, on meille tolkuttoman vaikeaa.

Jos Jeesus hengailisi täällä nyt, riivaisi ohikulkijoita tuolla Ympyrätalon nurkalla paasaten, miten laistamme suurimpia nautintoja, miten niin köyhät kuin rikkaatkin jääräpäisesti etsivät onnea ostohetken orgasmista ja muista kangastuksista, eivätkä uskalla tarttua siihen mikä on tässä ja nyt. Myös jouluna.

Teemu Mäki

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *