Vasemmalta

Pääkirjoitus: Vasemmisto joutui ymmälleen.

Ennen edukuntavaaleja kukaan ei uskonut, että tuloksena olisi oikeistohallitus. Siis ei kukaan. Kaikki gallupit lupasivat demareille voittoa. Vasemmisto joutui ymmälleen.

Vihreitä kauan sympanneelle on ollut kova paikka nähdä, kuinka vihreät muuraavat itsensä osaksi oikeistoa. En kuitenkaan usko, että muuttuminen osaksi keskustaa ja oikeistoa tulee olemaan vihreille haitallista kannatuksen kannalta. Moni urbaani kaupunkilainen ei halua leimautua maaseutupuolueeseen eikä sen enempää liian oikeistolaiselta kuulostavaan kokoomukseen.

Vihreät on kiva vaihtoehto, semminkin kun näyttää siltä, että ydinvoimajunttaukset tehdään aina silloin, kun vihreät ovat hallituksessa. Vihreitä tarvitaan.

Ei muutama ydinreaktori juurikaan pahenna ydinjätteisiin liittyvää katastrofia. Jäteongelmat ovat jo olemassa ja niiden kanssa on elettävä. Teollisuus haluaa halpaa sähköä, rakentaa ydinvoimaa, ja kansakunta maksaa viulut. Jos homma posahtaa käteen, kulut maksaa valtio, ei ydinvoimaa rakentanut teollisuus.

Suurin ydinvoimaan liittyvä katastrofi on se, että ydinvoimaan satsaaminen tekee kaikesta muusta energiapolitiikasta naurettavaa. Aina kun ydinvoimasta puhutaan, kaivetaan esille erilaiset energiapolitiikan risupaketit, joissa luvataan satsata myös ”vaihtoehtoiseen” energiatuotantoon.

Sitten ne unohdetaan.

Vihreiden pääsy porvarihallitukseen sulki keskustelun laajemmasta vasemmistosta. Parlamentaariseen vasemmistoon kuuluvat vain vasurit ja demarit. Vasemmistolaisuus ei tunnu kiinnostavan muita kuin puoluepolitiikan liepeillä pörrääviä intellektuelleja. Ihmiset, jotka parantavat maailmaa työllään, pyrkivät hyviin ja oikeisiin tekoihin ja laajentamaan tietoisuuttaan.

Moni vasemmistolainen varmistelee, että tekee asiat henkilökohtaisesti oikein. Samalla pienten piirien poliittiset teot ja halut jäävät ainoastaan aikomuksiksi ja poliittisiksi eleiksi.

Samalla poliittiset halut kulkevat omaa tietään. Mikä innostaa politiikassa? En usko, että on pelkkää sattumaa, että oikeistolaisen politiikan keulakuvat pomppasivat julkisuuteen seksielämällään. En usko myöskään, että he itse sitä halusivat. Kansalaiset haluavat nähdä intohimoja, vaikka ne eivät liityisikään politiikkaan. Silti olisi kivempaa, jos poliittiset intohimot suuntautuisivat yhteisten – ei yksityisten – asioiden hoitamiseen.

Demareiden jääminen hallituksen ulkopuolelle saattaakin olla parasta, mitä vasemmistolle on pitkään aikaan tapahtunut. Vasta nyt demarit joutuvat miettimään, mitä vasemmisto tarkoittaa ihan oikeasti, oikeistolaisen vasemmistolaisuuden jälkeen. Vasemmiston toivo on kokonaan demareissa. Kirjallisuutta ja keskustelua vasemmiston historiasta ja ongelmista riittää, nyt tarvitaan vasemmistolaista politiikkaa.

Ja mitä se on? Tavoitteena pitää olla globaali sosiaalidemokratia: Euroopan paras terveydenhuolto, solidaarinen tulonjako, elämiseen riittävä perustulo, ydinvoimaton hajautettu energiapolitiikka, edistyksellinen veropolitiikka, jossa rikkaat maksavat enemmän, varallisuusveron palauttaminen, maailman paras hoito- ja koulutuspolitiikka, itsenäisten yliopistojen kukoistuksen varmistaminen, inhimillinen globalisaation hallinta ja itsenäinen puolustus ilman Natoa.

Niitä enemmistö kannattaa. Miksi vasemmistolaiset teemat eivät kelpaa vasemmistolle?

Kimmo Jylhämö

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu