Väritön kunnianosoitus

Arvostelussa Opethin levy Heritage.

Ruotsalainen Opeth on tullut Suomessakin tutuksi älyllisten elämänmuotojen heviorkesterina: yhtyeen soittotaito palvelee aidosti omaperäistä sävelkieltä, kun genren tyyppiedustajat rakentelevat tympeitä lavetteja kitaristi- ja vokalistinarsistien musiikilliselle itsetyydytykselle.

Opethin uusi pitkäsoitto Heritage alleviivaa nimeään myöten yhtyeen konseptin toimivinta puolta, eri musiikkityylien ennakkoluulotonta ja samalla perinnetietoista yhdistelyä, jonka lopputuloksesta sana ”metalli” ei kerro oikeastaan mitään. Etuliitteellä ”proge-” päästään hieman lähemmäksi totuutta.

Heritage on äänimaailmaltaan ja sävellyksiltään selkeä kunnianosoitus pohjoismaiselle kokeellisen rockin perinteelle. Seurauksena Opeth kuulostaa tällä levyllä vähemmän itseltään ja vähemmän mielenkiintoiselta.

Opethin suurimpia vahvuuksia on ollut juuri erilaisten äänenvärien hallinta laidasta laitaan. Nyt skaalan raskaasta ääripäästä on luovuttu vapaaehtoisesti, ja vaikka vokalisti Mikael Åkerfeldt tonttinsa hoitaakin, on ulosantinsa hevikorinasta karsittuna melkoisen sävytöntä.

Opeth: Heritage. Roadrunner Records 2011. Kolme tähteä.

Tapani Möttönen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu