splash_image.jpg

Vapaa ohjelmisto – taas gnussitaan!

Android-käyttöjärjestelmä näyttäytyy avoimen koodin suurimpana ilmiönä, mutta todellisuudessa se takaa vapaudet lähinnä Googlelle.

Kaikki tietävät, etteivät Applen ja Microsoftin ohjelmistot ole avoimia eivätkä ilmaisia.

Myös Googlen ja sen mobiilikäyttöjärjestelmän Androidin ilmaisuus ja avoimuus luovat vain illuusion vapaudesta, vaikka
Androidin ydin perustuu avoimeen koodiin eli Linuxiin.

Kyse ei olekaan siitä, onko ohjelmisto ”avoin”, vaan siitä, missä määrin se antaa käyttäjiensä olla vapaita. Oikea vapaus tarkoittaa sitä, että ohjelmaa voi käyttää ja muokata miten haluaa, mutta myös sitä, että tietää, mistä ohjelma koostuu ja mitä tietoja se käyttäjästä kerää.

Androidia on mahdotonta käyttää ilman ohjelmisto-osia, jotka eivät ole vapaita. Tämä ei ole Googlen suurin ongelma.

Google yrittää toimia kuin kaikkitietävä jumala, väittää mediahistorioitsija John Durham Peters.

”Google tekee sitä, mitä vanha mediavalta on aina tehnyt. Se seuraa, valvoo ja pysyttelee ajassa mukana. Ajattelemme Googlea hakukoneena, joka tarjoaa palveluja. Todellisuudessa Google on datamedia, joka myy analyyttisia kartoituksia”, Peters sanoo luennollaan Tampereen yliopistolla tammikuussa 2014.

Peters alleviivaa, että maailmassa on kovin vähän ihmisiä, jotka ymmärtävät mitään data-analyysistä. Ne, jotka ymmärtävät, ovat hyvin rikkaita ja vaikutusvaltaisia.

”Yksi sukupolvemme suurista kysymyksistä on se, miten ottaa valta tietokonenörteiltä ja demokratisoida data. Tätä Google ei ole tehnyt.”

Johdonmukaisin yritys ottaa valta takaisin käyttäjille on ollut vapaan koodin liike. Sen perustaja Richard M. Stallman on ristiriitainen hahmo, joka on riidoissa nykyään myös Linuxin kanssa.

Luennoidessaan Aalto-yliopistolla helmikuussa Stallman antaa läsnäolijoille ohjeita:

”Älä pistä kuvaani Facebookiin tai Instagramiin, sillä niin tehdessäsi annat näille hirviöille mahdollisuuden seurata minua. Yhtä lailla, jos nauhoitat puheeni, älä käytä Youtubea, Microsoftia tai Applen Quicktimea.”

Stallmannin mukaan meitä uhkaa Snowdenin ajan digimaailman totalitaarinen seuranta, josta edes Stalin ei kyennyt uneksimaan.

”Meillä on oltava valtio, jota hallitaan demokraattisesti. Entä mitä teemme, kun valtio tekee jotain salaa? Silloin tarvitsemme vuotajia”, Stallman sanoo ja johdattaa yleisön antamaan tietovuotajille kolminkertaisen hip-hip-hurraa-huudon.

Vain vapaasta koodista voi tarkistaa, onko siihen laitettu seurantaohjelmia. Seurantaohjelmien ohella Stallman näkee digiuhkiksi sensuurin ja kaikki salaiset dataformaatit. Erityispahiksia ovat drm, Java, mp3 ja Flash.

Oikea vapaa koodi kunnioittaa käyttäjän vapautta. Stallmanin mukaan koko käsite avoin koodi eli ”open source” onkin huijausta, sillä se ei takaa todellista ohjelmiston vapautta.

Vapaa ei aina tarkoita ilmaista, eivätkä ilmaiset ohjelmat ole välttämättä vapaita. Tämä koskee myös Linuxia.

”Linus Torvalds ei usko vapaaseen koodiin. Hän on pelkän avoimen koodin tyyppi”, Stallman väittää.

Sen sijaan vapaa ohjelmiston ajatusmaailma inspiroi niin avointa lähdekoodia, Wikipediaa, Wikileaksia, Manningia, Snowdenia kuin avoimen tiedon liikettäkin.

Vapaa koodi määrittää koko digitaalisen ajan moraalin, sillä ilman vapaan ohjelmiston ideaalia meillä ei olisi edes mittaa, jolla arvioida, kuinka paljon olemme valmiita tinkimään vapaudestamme ja yksityisyydestämme.

Kimmo Jylhämö

Muokattu 6.3.2014: Linux Torvalds korjattu muotoon Linus Torvalds. Päätoimittaja pahoittelee lapsustaan.

_______________

”Tärkeintä on se, mitä teemme nyt”

Free Software -säätiön puheenjohtaja Richard M. Stallman edustaa kulttuuria, jolle ”hakkeri” on kunnianimi. Termi ei tarkoita tietokonerikollista vaan henkilöä, joka nauttii ”leikkisästä kekseliäisyydestä”, Suomessa helmikuun alussa vieraillut Stallman selittää.

”Lady Gaga on vaatehakkeri. Hänen asuistaan näkee, että hän nauttii luovasta tavasta pukeutua.”

MIT:n tekoälylaboratoriossa kannuksensa hankkinut yhdysvaltalainen Stallman huomasi 80-luvulla, että tekijänoikeudella suljetut tietokoneohjelmat tulevat tekemään pahaa jälkeä. Niitä ei voi muuttaa, niitä ei voi jakaa kaverille, eikä niiden sisuskaluja pääse tutkimaan.

Niinpä Stallman alkoi kirjoittaa vapaita ohjelmia ja kutsui muutkin mukaan.

Viimeisten vuosikymmenten aikana uhat tietokoneiden vapaudelle ovat moninaistuneet. Tietokoneisiin asennetaan takaportteja, estoja, rajoitteita ja valvontaa.

Internetin palveluntarjoajat ja matkapuhelinoperaattorit on velvoitettu tallentamaan käyttäjätiedot. Suomessakin poliisi sensuroi verkkosivuja ilman parlamentaarista valvontaa.

Tekijänoikeuslobby vaatii yhä tiukempia rangaistuksia laittomasta kopioimisesta ja jakelusta – sekä tietysti enemmän valvontaa.

Kaiken kruunaa Snowdenin paljastama Yhdysvaltain ja sen kumppanihallitusten harrastama massavakoilu.

Orwellin Big Brother oli osa neuvostotyylisen tylsää ja harmaata maailmaa. Nykyään valvonta tapahtuu hauskemmissa merkeissä.

Ihmiset himoavat Applen viehkoja laitteita ja käyttävät vapaaehtoisesti Facebookia. Meidät on vietelty valvottaviksi.

Stallman täsmentää, ettei kaikki valvonta ole vapaaehtoisten valintojen seurausta. Silti lyhytnäköisyys on ongelma. Ihmiset on opetettu haluamaan laitteita ja palveluita, jotka ovat mukavia nyt, vaikka niillä olisi pahoja seurauksia pidemmällä tähtäimellä.

“Microsoftilla oli aikoinaan imagokampanja sloganilla Where do you want to go today? eli minne haluat mennä tänään. Me kysymme sen sijaan, missä haluat olla kymmenen vuoden päästä.”

Eivätkö Facebook ja Twitter ole kuitenkin käteviä työkaluja yhteydenpitoon? Stallmanin mukaan Facebookia ei kannata käyttää lainkaan, sillä siitä luopuminen on pieni uhraus. Hän sanoo, että ihmisille on opetettu väärä asioiden tärkeysjärjestys, ja hänen tehtävänään on opettaa uusi.

“Ystäviin voi pitää yhteyttä myös sellaisen hajautetun sosiaalisen verkoston kautta, jossa data talletetaan vain sinne, minne haluat sen talletettavan, ja jaetaan vain tahoille, joille haluat sen jaettavan.”

On esitetty, että Snowdenin ja Manningin tietovuodot ovat merkki sukupolvi-ilmiöstä. Internetin maailmaan syntyneillä on erilainen käsitys tiedon vapaudesta, ja siksi valvonta-organisaatioiden on vaikeampi pitää asioita salaisina.

”Ei, ei, tuo on aivan väärä näkökulma. Ei pidä ajatella, mitä tulee tapahtumaan ikään kuin väistämättä. Tärkeintä on se, mitä teemme nyt. En ole kiinnostunut pohtimaan sitä, voimmeko voittaa, vaan sitä, mitä voimme tehdä voittaaksemme.”

Mitä demokratiaa uhkaavalle valvonnalle sitten pitäisi tehdä?

”Ihailen Wikileaksia, mutta kaikkea uhkaa ei poisteta Wikileaksin menetelmillä. Jokainen voi yksilönä päättää käyttää vapaita ohjelmistoja ja osallistua niiden kehittämiseen. Valvonnan purkaminen vaatii kuitenkin poliittista organisoitumista.”

Stallman korostaa, että on tavoiteltava tilannetta, jossa tietovuotajat ovat turvassa. Jos he eivät ole, menetämme viimeisenkin mahdollisuuden valvoa hallituksia.

“Tietovuotajia pitää suojata muutenkin kuin lailla, sillä hallitukset voivat olla välittämättä laeista. Meidän on luotava tilanne, jossa hallitukset eivät voi löytää heitä. Tämä edellyttää sitä, että hallitusten ei voi antaa automaattisesti kerätä tietoja kaikista.”

Stallman sanoo, että Yhdysvalloissa on vallalla äärikapitalismi, jossa poliittista valtaa pitävät suuryhtiöt kertovat valtioille, mitä tehdä. Valtiot eivät uskalla vastustaa niiden vaatimuksia.

“Lisäksi pankit ovat liian suuria kaatuakseen. Ne pitää pilkkoa pienemmiksi, jotta niitä voidaan kontrolloida.”

Pitäisikö myös it-alan yritykset pilkkoa pienemmiksi? Stallman ei usko, että se olisi ratkaisu. Sen sijaan hän liputtaa uuden rahoitusmallin puolesta.

”Koska netin palveluntarjoajat saavat tulonsa mainostajilta, palveluntarjoajat haluavat tietää mahdollisimman paljon käyttäjistä. Jos taas tulot tulevat käyttäjiltä, he voivat päättää, ettei heistä kerätä tietoja. Tätä varten tarvitaan uusi valuutta, jota voidaan käyttää nimettömänä.”

Bitcoin on Stallmanin mukaan vain osaratkaisu, sillä kaikki bitcoin-vaihdot ovat julkisia.

“Jos bitcoin-lompakko onnistutaan yhdistämään tiettyyn henkilöön, kaikki vaihdot voidaan jäljittää.”

Tere Vadén

_______________

Neljä vapautta & copyleft

Jotta tietokoneen käyttäjä voi hallita konettaan, vaaditaan tietokoneohjelmilta Stallmanin mukaan neljä vapautta:

• vapaus 0: Ohjelmaa saa käyttää mihin tahansa tarkoitukseen.

• vapaus 1: Ohjelman toteutustapaa saa tutkia ja ohjelmaa saa muokata omien tarpeiden mukaiseksi.

• vapaus 2: Ohjelman kopioita saa jakaa edelleen lähimmäisen auttamiseksi.

• vapaus 3: Ohjelman muokattuja versioita saa jakaa muille, jotta niistä on hyötyä koko yhteisölle.

Näiden vapauksien toteuttamiseksi Stallman kehitti käsitteen copyleft eli käyttäjänoikeus. Monien tietokoneohjelmien lisäksi esimerkiksi Wikipedia käyttää copyleft-lisenssiä.

Tere Vadén

_______________

GNU/Linux

Vuonna 1983 Stallman päätti kumppaneineen ohjelmoida alusta alkaen uuden vapaan käyttöjärjestelmän, jolle hän antoi nimen GNU.

Koodaamista varten tarvittavat työkalut ja useat järjestelmän osat valmistuivat vähitellen, mutta kaikkien osien toimintaa ohjaava käyttöjärjestelmän ydin (kernel) puuttui.

Suomalaisen Linus Torvaldsin vuonna 1991 liikkeelle laittama Linux-niminen ydin nousi nopeasti suosituimmaksi vaihtoehdoksi, vaikka varteenotettavia kilpailijoitakin oli.

GNU-hankkeen ja Linuxin yhdistelmänä syntynyt käyttöjärjestelmä on nykyään maailman käytetyimpiä. Järjestelmää kutsutaan yleensä nimellä Linux, mutta Stallmanin mukaan on korrektimpaa käyttää nimeä GNU/Linux, jotta GNU-hankkeen työ ja siihen sisältyvä vapauden ajatus pysyvät esillä.

Tere Vadén

Kimmo Jylhämö & Tere Vadén

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu