Vanhan ketun uusinnat alkoivat!

Vuosina 1977–1985 kuvattu sarja kairaa saksalaisen keskiluokan angsteja.

Elokuussa, torstain kriminal-ohjelmapaikalla, loppui saksalainen rikossarja Kettu. Murharyhmän päällikkö Leo Kress jäi juhlimaan läksiäisiään yksin, vain harmaat kalapuikkoviikset seuranaan. Ei jäänyt ikävä. Kressiä näytellyt Rolf Schimpf joutui tosin aivan mahdottoman tehtävän eteen. Hauptkommissar Kösteriä – eli näyttelijä Siegfried Lowitzia – ei kukaan olisi kyennyt korvaamaan. 

Me kolkyt ja risat -sukupolvi kasvoimme nimittäin Vanhan ketun, rikoskomisario Erwin Kösterin, kanssa. Muistattehan hänen salaviisaan, äkkiväärän persoonansa, pötkylämäisen popliinitakkiin verhotun olemuksensa, hänen nopean ja lähes pirullisen hymynsä, joka paljasti pienet terävät, valkoiset hampaat. Hymyn, joka valaisi stoalaisen, vanhenevan miehen kasvot. 

Ach, ihana surumielinen mutta ovelakatseinen Köster! Tuo Columbon eurooppalainen isoveli ja Fitzin arkinen isipappa!

Nyt Yle uusii sarjan alusta asti. Jokainen jakso on oma kokonaisuutensa, joten mukaan ehtii vielä hyvin. Sisustamisesta kiinnostuneiden kannattaa vahtia sarjan mielettömän hienoja hip-retroja interiöörejä. Ja vaatteetkin näyttävät tosi hauskoilta.

Vanhaa kettua kuvattiin Münchenissa 1970-luvun lopulta vuoteen 1985 asti. Sarjaa leimaa kiihkoton yhteiskunnallisten rakenteiden ja hierarkioiden taju, saksalaisten rikossarjojen parhaiden perinteiden mukaan. Alleviivaamatta sarjassa kuoritaan esiin länsisaksalaista mielenmaisemaa vain 30 vuotta toisen maailmansodan jälkeen. Silloin oltiin melankolisia eikä puhuttu politiikasta. Politiikkaa hengitettiin. Rajan takana jurnutti DDR. 

Realistiset miljööt ja arkinen valaistus takaisin televisioon! Ihmiset näyttävät ja kuulostavat ihmisiltä. Viime torstaina sarjan kolmannessa jaksossa yli kuusikymppinen Köster pelasi muina pötkylöinä vaimonsa kanssa shakkia. Pelin lomassa aviopari keskusteli shakin psykoanalyyttisista ja seksuaalisista pohjavirroista. Konstailematta, ilman tietoista virnettä. Sellaisista asioista 1970-luvun keskiluokka tuppasi juttelemaan. 

Kösterin etsiväntyö kuvataan tarkasti vaihe vaiheelta, kuten nykyään CSI:ssä, mutta ilman ihmisen alistamista verimakkaraksi.

Sitäkin enemmän pohditaan rikosten syitä ja seurauksia. Vanhassa ketussa tehdään nopeita luonnoksia ristiriitaisista tilanteista ja ihmisistä. Rikokset eivät synny tyhjästä, niiden taustalla on monimutkaisia psykologisia kuvioita ja ankaraa hierarkiaa Pahuus on harkittuja tekoja ja hätäisiä valintoja, ahneutta ja sukupolvien välisiä ristiriitoja.

Rikollisuus solmiutuu arkeen ja keskiluokkaan, on sen välttämätön seuralainen. Pahuus on osa jokaisen ihmisen luontoa. Mustavalkoisuus ja pahuuden demonisointi ovat myöhempää keksintöä.

Vanhaa kettua kuvattiin sata jaksoa. Jälkiviisaana sarjaa katsoo Kösterin traagisen lopun kautta, kuvauksena hänen viimeisistä elinvuosistaan. Viimeisessä jaksossa Köster kuolee rikollisen luoteihin. Sarjalle ominaiseen tyyliin kuolema on säälittävä vahinko, joka johtuu siitä, että pelokas rikollinen tupeloi pyssynsä kanssa.

Se oli hyvin surullista, itkin pitkään. Lapsena en ihan tajunnut, että Kösteriä esittänyt Siegfried Lowitz eleli oikein mukavasti vielä 15 vuotta. 

Mutta Kösterin kuolema oireili kokonaisen aikakauden katoamista. Nousukausi riehui kuumimmillaan ja 1980-luku kallistui toiselle puoliskolleen. Sitten kylmä sota päättyi ja Suomikin vapautui.

Tissibaarien saaristossa ei ollut sijaa mietteliäille pötkylöille.

_______________

Parempi Kettu

Minulle Leo Kress edustaa oikeaa Kettua ja niitä muutamia vuosia ennen lamaa, jolloin vielä kerran vuodessa sai uudet Levikset ja pääsi lomamatkalle perheen kanssa. Maailmassa kaikki oli hyvin. Kettu henki turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta – vähän niin kuin Tao Tao tai Tohtori Sykerö. Hyvikset oli hyviksiä ja paha joutui vastuuseen. Illalla ei ollut vaikeuksia saada unta, koska Kressiä näyttelevä mursun näköinen Rolf Schimpf oli hoitanut hommansa.

Enemmän kuin viihdettä Kettu oli vakavaa ja juhlallista rikosten torjuntaa – ei mitään kiiltokuvapoikien machoilua. Siihen aikaan meillä oli upottavat myrkynvihreät sohvat ja Ketun katsominen oli perhetapahtuma. Oi ihana lapsuus ja Leo Kress!

Mirkka Hietanen

_______________

Uusi Kettu

Leo Kressin paikalle murharyhmään saapui Rolf Herzog (Walter Kreye). Meidän mielestämme Herzog ei pärjää Kösterille – eikä Kressille. Mutta nurinat sikseen. Uudelle sukupolvelle Herzog on se lauantain mehuhetki ja tie saksalaisen krimin kuivakkaiden mutta sympaattisten isähahmojen äärelle.

Susanna Kuparinen & Mirkka Hietanen

Ketun uudet jaksot kolmen viikon välein lauantaisin, seuraava 11.10. TV2 kello 20.50.

_______________

Vanha kettu (Der Alte), TV2 torstaisin kello 19.50. Jaksoja voi katsoa myös Ylen areenassa http://areena.yle.fi/.

Susanna Kuparinen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu