Valkokangas

Joskus kannattaa katsoa elokuvia.

Ranskalainen Afrikka-pastissi. Michel Ocelotin luoma animaatiohahmo Kirikou on pikkuisen buddhan näköinen afrikkalainen pojanviikari, jolla on terävät hoksottimet ja vikkelät jalat. Varhaiskypsä Kirikou pelastaa kylänsä asukkaita pulmapaikoista, joita järjestelee paha noita Karaba.

Edeltävässä Kirikou ja paha noita -elokuvan lopussa Kirikou kasvaa kerralla aikuiseksi mennäkseen naimisiin hyväksi muuttuneen noidan kanssa. Tässä toisessa Kirikou-filmissä upotetaan neljä pikkutarinaa alkuperäisen kertomuksen sisälle.

Elokuvassa on kosolti jännitystä, mutta siitä puuttuu lasten animaatioita yleensä piinaava amok-ryntäily ja huutoräime. Pääpaino on valloittavan pikkuipanan neuvokkuudessa. Animaation tyyli, värit ja musiikki ovat erityisen hienoja.

Viisivuotias Illi-poika ei löytänyt Kirikoun uusistakaan seikkailuista moitittavaa: ”Muista sitten kirjoittaa siihen juttuun että kivintä oli se kun se matkusti kirahvin pään päällä ja piti sarvista kii.” (TR)

Michel Ocelot ja Bénédicte Galup: Kirikou ja viidakon eläimet. K-7 (vanhemman seurassa K-5). Ensi-ilta 15.9. Neljä tähteä.

_______________

Rööki palaa. Tupakkateollisuuden mestarilobbarista kertova Thank You for Smoking on älykäs ja hauska satiiri. Se kertoo demokratian, markkinavoimien ja median kolmoisdraamasta ja eri vallankäyttökulttuurien sisäisestä solidaarisuudesta. Psykologista syvyyttä lisää se, että lobbaripirulaisesta on tehty hurmaava, älykäs, huumorintajuinen, empaattinen ja kelpo kasvattaja pojalleen. Hän jopa pohdiskelee työnsä tarkoitusta.

Yrsa Stenius määritteli aikaamme ilmentäväksi persoonallisuushäiriöksi narsistisen teknokraatin oireyhtymän. Sen synnyn hän paikallisti Albert Speerin persoonaan. Hitlerin sivistynyt ja kyvykäs varusteluministeri tunnusti jälkeenpäin syyllisyytensä toisin kuin natsijohtajat yleensä.

Jason Reitmanin elokuva luo meille päivitetyn kuvan media-ajan itsellisen kunnianhimoisesta vallan työkalusta. Ehkä sittenkin psykopaattien sijaan eniten pahoja asioita tuottavat erityisen ahkerat, luovat ja jopa syvälliset ihmiset, jotka omistautuvat työlleen lopulta sittenkään piittamatta oman pärjäämisensä oheisvaikutuksista. (TR)

Jason Reitman: Thank You for Smoking. Ensi-ilta 8.9. Viisi tähteä.

_______________

Hipit elää tykimmin. Aku Louhimiehen uutukaisessa elokuvassa Riisuttu mies pastorin vaimo (Matleena Kuusniemi) hinkuaa miestään piispaksi piispan paikalle. Samuli Edelmanin esittämän pastorin elämää raatelee viinaa vetävä työkaveri sekä rakastuminen puolihippiin seurakunnan vahtimestariin (Laura Malmivaara).

Elokuvasta voisi kaivaa esille syvällisenkin teeman, kuinka tekopyhyys koskettaa meitä kaikkia, tai kuinka vaikeaa on lapsettomuus. Kuitenkin tavallista elämää viettävät vain alkoholisoitunut sielunpaimen ja lesboksi epäilty yksinhuoltaja-lähetystyötekijä-vahtimestari. Muiden elämä on kuikeltamista uraputken ja kohtuuttomien vaatimusten maailmassa moraalin tuolla puolen. Kauheata katsoa.

Tässäkin Louhimiehen teoksessa pyöräillään pitkin Turkua ja miehet painivat alasti kännissä. Silti se tavoittaa jotakin liikuttavaa. Loppuratkaisu on omituisen huono. Ehkäpä se kertoo yleisemmin miehisestä logiikasta unelmoida pateettisesti jostakin täysin mahdottomasta. (HH)

Aku Louhimies: Riisuttu mies. Ensi-ilta 15.9. Kolme ja puoli tähteä.

_______________

Objektista subjektiksi.Norjalainen ekofilosofi Sigmund Kvaløy on povannut läntisen teollisuusyhteiskunnan loppua. Kvaløy ennustaa nykyisen yhteiskuntamallimme johtavan Matrix-elokuvan tapaiseen maailmaan, jota tietokoneet ohjaavat ja hallitsevat.

Autot-elokuvassa tämä on jo saavutettu. Yhteiskunta muodostuu autoista, jotka ovat muuttuneet ihailun kohteista myös itse ihailijoiksi. Elokuvan voikin siis nähdä kuvauksena yhteiskunnasta, jossa teknologian valta on saavuttanut huippunsa.

Myös Pixar-studioiden muissa tuotannoissa elämää on ajateltu totaliteetin kautta – välillä kaikki nähdään ötökän, välillä lelujen silmin. Aiheensa puolesta kuitenkin juuri Autot-elokuva on järkyttävän tehokas lapsiin kohdistuva mainoskampanja. Edes auto- ja öljy-teollisuus ei olisi pystynyt tekemään tätä paremmin.

Kuvankauniit maisemat vilisevät ohi, kun autot tutustuvat koskemattomaan luontoon. Elokuvan opetus oli, että luontokokemus on mahdollinen vain auton avustuksella. (JT)

John Lasseter: Autot. Elokuvissa nyt. Yksi tähti.

_______________

Tahroja seinillä. Graffiti City -dvd on kokolailla ghetto-paketti, jota ei ole pilattu turhalla bling blingillä. Kotimainen, käsivaralta kuvattu katutaidedokkari alkaa New Yorkin ja Losin meiningeillä, joista siirrytään kotimaisemiin – Helsinkiin ja Tampereelle.

Jenkeissä kuvattu matsku korostaa kotimaista antikliimaksia. Jenkeissä skene on snadisti paremmissa kantimissa ja meren takana kaikkea seinälle päätynyttä ei putsata pois heti kättelyssä. Vuosia jatkunut nollatoleranssi ei ole kotimaan tilannetta auttanut, mutta olisi kotona hienompaakin jälkeä löytynyt. Halukkaat voivat tarkastaa yrityksiä vaikka Kromista (www.krmi.net).

Bonarit putoavat Makasiineilla kuvatusta pätkästä, johon eksyi kuvaa pojista säätämässä kuvaa seinälle, tämähän on jo historiallista dokumentaatiota. Tekijät ovat viisaina yksilöinä feidanneet omat nimensä dvd:stä, viranomaiset ja vartijathan ovat keränneet ukkoa talteen jo pelkästä kuvaamisesta. Jos siis joskus haluat itse dokumentoida kaupunkikuvaa, muista vaklata virkavallan varalta. (JT)

Graffiti City. Myynnissä sopivissa mestoissa. Kolme tähteä.

_______________

Hannele Huhtala, Tuomas Rantanen, Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu