Valkokangas

Arvostelussa elokuvat Muiden elämää, Hämärän vartija ja Marie Antoinette.

Isoveljen varjossa. Muinaisen DDR:n valtiollinen poliisi Stasi oli maan väestöpohjaan nähden maailman suurin valvontakoneisto, jolla oli pahimmillaan yli 90 000 päätoimista työntekijää ja satojatuhansia epävirallisia apureita.

Muiden elämä -elokuvassa keskitytään taiteilijapariskunnan ja heidän henkilökohtaisen tarkkailijansa monimutkaiseen suhteeseen. Elokuva avartaa minkälaisessa paineessa monet taiteilijatkin joutuivat myötäilemään systeemiä tai päätyivät ilmiantajiksi. Samalla se sorkkii saksalaisia tabuja käsittelemällä valvontakoneiston virkailijoita myös inhimillisessä valossa.

Tällä tiellä olisi ehkä voinut edetä vieläkin pidemmälle. Kaikkialle ulottuvan valvontakoneiston pyövelit ovat todennäköisesti useinkin eläneet irvokkaan työnsä ulkopuolella paljon tavallisempaa arkea kuin elokuvassa kuvataan, jotkut varmasti tasapainoista perhe-elämääkin. Tosin tietenkin ympärillään omien tarkkailijoidensa loppumaton saaristo. (TR)

Florian Henckel von Donnersmarck: Muiden elämä. Elokuvateattereissa nyt. Neljä tähteä.

_______________

Turvallisuuden nimissä. Niin, montako valvontakameraa poliisilla olikaan yksin Helsingissä? Ja hyvässä yhteistyönhengessä myös liikennelaitoksen kameroista löytyvä kuva päätyy poliisille – asemilta, busseista, raitiovaunuista ja junista.

Ehkä näin ehkäistään rikollisuutta. Ehkä myös kerrotaan ihmisille, että paras olla peloissaan ja sitten tuuditetaan turvallisuuden tunteeseen. Smash ASEM -piirityksen yhteydessä kaikki paikalla olleet kuvattiin.

Philip K. Dick on ehdottomasti nerokkaimpia kirjailijoita, joka on kuunaan käsitellyt totalitaarisen valvontayhteiskunnan ongelmia. Hänen teokseen perustuvassa Hämärän vartijassa eletään lähitulevaisuudessa, jossa viranomaiset tunkeutuvat jokaisen ihmisen elämään muun muassa kattava kameraverkon ja jatkuvaan telekuunteluun avulla. Turvallisuuden nimissä, totta kai. Sota huumeita ja terrorismia vastaan vaatii sitä.

Tästä Stasin miehet eivät osanneet edes uneksia. Sisäministeri Rajamäki tuntuu välillä uneksivan. Minä pelkään. Kuka valvoo valvojia? (JT)

Richard Linklater: Hämärän vartija. Ensi-ilta 3.11. Viisi tähteä.

_______________

Rock-Marie. Jo Virgin Suicidesin ja Lost in Translationin perusteella Sofia Coppola on kiinnostunut siitä, kuinka yksityinen arki törmäilee ulkoisiin esteisiin. Samalla hän nojaa ilkikurisen naisnäkökulmaan, joka houkuttelee ympäröiviä äijärakenteitä kompastelemaan omiin henkseleihinsä.

Nyt Coppola rakentaa 14-vuotiaana Ranskan 1760-luvun hoviin naidusta Marie Antoinettesta iloisen teinin, joka yllättäen huomaa suurvaltapolitiikan ulottuvan aviovuoteeseenkin. Coppolan Marie on rikas tyttöraukka, joka haluaisi elää rokimmin kuin ympäristö antaa periksi. Epookin ja yliaikaisuuden harkittua jännitettä Coppola korostaa hyödyntämällä hilpeän vaikuttavana äänimaisemana muinaisen 1980-luvun cooleinta katu- ja goottirockia.

Hehkeän Marien itseilmaisua rajoittavat kruununperillisiä säälimättä odottava hovi ja sukupuolielämän sijaan enemmän nörttimäisiin harrastuksiinsa uppoava puoliso. Piruileva kasvutarina ei aivan lunasta matkan varrella kasaantuvia odotuksia, tarinan piiloanarkistinen kärki hiukan tylsyy matkalla kohti sopeutumisen suota. (TR)

Sofia Coppola: Marie Antoinette. Elokuvateattereissa 3.11. Neljä tähteä.

_______________

Tuomas Rantanen & Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu