Valitus sikseen

Nuorempana väheksyin Elvistä ja kuuntelin mieluummin vaikkapa Bob Dylania. Mutta ikä ei tule yksin.

Kenny Rogersin kaksoisolennolta näyttävä kantrilaulaja Steve Earle Fairview Tennesseestä valittaa Jerusalem-levyn kansivihkosessa olevansa Amerikan yksinäisin mies. Valitus sikseen, sillä tämä yksinäinen cowboy on tekaissut varsin mukavasti rokahtavan levyn. Parhaita raitoja on John Walker’s blues, empaattinen kuvaus nuoresta kalifornialaisjannusta, joka sai viime kuussa 20 vuoden kakun osallistumisesta Afganistanin talebanien toimintaan.

Steve Earle: Jerusalem. Artemis Records.

Viisi tähteä.

_______________

Raised Fistin levyä kuunnellessa voi helposti kuvitella vokalisti Alexander Rajkovicin nyrkki ojossa karjumassa yhtiövallan kritiikkiä villisti pogooville huppupäisille göteborgilaisvesoille. Rajkovic huutaa mielenkiintoisella staccatolla, yhdellä ja samalla ylänuotilla, 11 raitaa silkkaa huutoa. Että teevee on paskaa, uutiset propagandaa ja vallankumous voittaa. Bändikin on oikeasti hyvä, kitaristit osaavat soittaa, ja rumpalilla on varmasti vahvat kädet.

Raised Fist: Dedication. Burning Heart Records.

Viisi tähteä.

_______________

Taistelu jatkuu, ja isoin taistelu on taistelu vihaa vastaan, julistaa länsinaapurin hiphopylpeys Looptroop ja lainaa uuden levyn nimikkokappaleen pohjat Bo Kaspers Orkesterilta. Tuloksena on leppoisaa ja melodista englanninkielistä hiphoppia. Tai kuten Ilosaarirockin bänditiedotteen laatija vähän hassusti määritteli, ”kyvykästä kuvausta länsimaisesta elämäntavasta ja yhteiskunnasta eräänlaisen maailmankatsomuksen näkökulmasta kuvattuna”.

Looptroop: The struggle continues. David vs. Goliath.

Viisi tähteä.

_______________

Suomenruotsalaiset multitaiteilijat Sam Huber ja Björn B. Lindström julkaisivat 11. syyskuuta kokoelman yhdessä ja erikseen vuosina 1986–2002 tehtyjä keittiödemoja, ja aikaansaannos on hämmentävä. Lindströmin beattekstien, dadaimprovisaatioiden ja puhtaiden huumoripläjäysten taustalla on moniulotteisia musiikkihelmiä, kovan luokan elektrofunkya, Huberin vinhaa kitararevittelyä, suorastaan zappamaista sarkastista ilottelua.

Adult Nuthouse: Trust. Adult Nuthouse.

Viisi tähteä.

_______________

Nuorempana väheksyin Elvistä ja kuuntelin mieluummin vaikkapa Bob Dylania. Mutta ikä ei tule yksin, tänä päivänä saatan jonain päivänä mieluummin valita Elviksen. Tämä hittikokoelma on nimittäin loistava levy, kuluttajaystävällinen ja kaupallinen menestys. Kaikki parhaat Elviksen kappaleet Heartbreak hotelista Suspicious mindiin. Mukaan mahtuu toki floppeja kuten Hound dog, mutta Burning love, raita numero 29, hyvittää senkin.

Elvis Presley: Elvis 30 #1 hits. BMG.

Viisi tähteä.

_______________

Peik Johansson

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu