Valistuksen asialla

Levyt: Vain täysi jästi ryhtyy esittämään päinvastaisia näkemyksiä.

JUMALAN JUMALA? ”Kuunnelkaa Jamalin tilankäyttöä. Hän antaa sen elää niin, että kuulija aistii rytmisektion ja rytmisektio kuulijan. Ei ole mitään tungosta. Ahmad on suosikkejani. Jaksan elää siihen asti, kunnes hän tekee taas levyn”, sanoi eräs ihailija vuonna 1958. Ihailija oli nimeltään Miles Davis. Vain täysi jästi ryhtyy esittämään päinvastaisia näkemyksiä. Miles eli pitkälti Jamalin vaikutteilla ja otti monia hänen kappaleitaan ja sovituksiaan ohjelmistoonsa. Lisäksi hän kehotti Red Garlandia soittamaan kuten Jamal. Jos pitää Redin soitosta, pitää myös tästä levystä, jonka levytykset ovat vuosilta 1951–55. Rentouttavaa pianon tinttausta tunnelmallisiin hämyhetkiin. (PL)

Ahmad Jamal: The Legendary Okeh & Epic Recordings. Epic 2005.

ELEGANTTIA! Tämä sana sopii kuin nakutettu Duke Ellingtonin musiikkiin. Ellington on yksi merkittävimmistä ja vaikutusvaltaisimmista jazzmuusikoista, orkesterin johtaja ja säveltäjä. Pitkälti juuri hänen ansiostaan jazz on noussut arvostetuksi taidemuodoksi. Tällä koosteella pääsemme Herttuan maailmoihin, olemme taas Harlemin Cotton Clubilla, viidakkomusiikin ja Cootie Williamsin kutkuttavien sordiinotrumpetin möyryämisten keskellä. Pitkästä aikaa kuulin jälleen ekan jazzlevyni vuodelta 1937, vuonna 1957 ostamani Caravanin. Ja juuri siinä alkuperäisessä muodossaan. Ellington kuuluu jokaisen vähänkin fi ksuna itseään pitävän kodin perustarpeistoon. (PL)

The Essential Duke Ellington. Columbia 2005.

VUOSITUHANNEN LÖYTÖ! Kun Yhdysvaltojen kongressin kirjaston kokoelmia siirrettiin digitaaliseen muotoon viime helmikuussa, löytyi kuin sattuman kaupalla Thelonious Monk -kvartetin konsertti Carnegie Hallissa 29. marraskuuta 1957. Saman vuoden maaliskuussa Miles oli antanut John Coltranelle väliaikaiset potkut huumeriippuvuuden vuoksi. Monk otti välittömästi hoiviinsa Nykin kaduilla hortoilevan rahattoman Tranen, joka kevään kuluessa pääsi kuiville. Jätkät skulasivat puolen vuoden tiukkaa putkea The Five Spotissa ja Carnegie Hallin keikalla Monk oli helvetinmoisessa vedossa ja Tranen huikea kondis yllättää täysin. (PL)

Thelonious Monk Quartet With John Coltrane At Carnegie Hall. Blue Note 2005.

KEEPINTIME-DOKUMENTISSA yhdistyvät eilinen ja tämä päivä, rumpalit ja dj:t. Rumpalit Earl Palmer, Paul Humprey ja James Gadron ovat soittaneet yhteensä tuhansilla levyilla 1940-luvulta. He ovat luoneet rumpusoundeja, joihin perustuu kaikki be-bobista ja rockista hiphopiin. Dj:t Cut Chemist, Babu ja J-Rocc tarjoavat dokumentissa sparrausvastuksen rumpaleille, ja improvisoituna syntynyt musiikki innoitti esiintyjät myös konserttiesiintymisiin. Lavalle kavuttaessa levylautasten taakse saatiin lisää kavereita, ja he yhdistivät vanhat vinyylinsä niillä alkujaan soittavien rumpalien improvisointiin. Kenenkään ei tulisi ohittaa tätä cd&dvdpakettia, joka pitää sisällään dokkarin, konsertin ja remixit koko roskasta. Eläköön rummut! (JT)

Keepintime. Ninjatune 2005.

SISAR GERDRUDE MORGAN (1900–80) oli muusikko, kuvataiteilija ja saarnaaja, jonka New Orleansin Ranskalaiskorttelin kadunkulmassa esittämät laulut tarttuivat nauhalle vuonna 1970 ja julkaistiin nimellä Let’s Make A Record. Ennen tätä laulun ja tamburiinin gospelilotulitusta Gerdrude ehti perustaa ja johtaa orpokotia, joka lopulta tuhoutui vuonna 1965 hurrikaani Betsyn riehuessa. Vuonna 2004 tuottaja King Britt kasasi funkbändin ja esitti itse sisaren laulut. Projektin maailman ensi-ilta nähtiin Helsingissä Flow05-festivaaleilla elokuussa. Letkeän funkin luodessa taustat laululle ja tamburiinille on pakko ihailla tätä kunnianosoitusta. (JT)

Sister Gerdrude Morgan: Let’s Make A Record ja King Britt Presents Sister Gertrude Morgan. Ropeadope 2005.

PARIN VUODEN TAKAINEN Blue Note helmipari piileksii Shades Of Blue -nimen takana. Hiphopin multipersoona Madlib päästettiin legendaarisen jazzlafkan Blue Noten arkistojen kimppuun ja hänelle annettiin uudelleentulkintavapaus. Herra valitsi levytyksiä vuosilta 1959–75 ja muokkasi ne nykypäivän soundeille. Huolella työstetyt raidat kumartavat syvään alkuperäisille kappaleille, mutta korostavat tekijänsä ennakkoluulotonta lähestymistapaa. Samalla Madlib tulee paljastaneeksi nykyhiphopin juuret ja rakentaneeksi sillan vuosien yli. Samalla julkaistiin Untinted-levy, johon kasattiin alkuperäiset juitsut ilman uusia krumeluureja. Hanskaa hyllyysi molemmat ja näe valo. (JT)

Madlib: Shades of Blue ja Untinted: Sources for Madlib’s Shades of Blue. Blue Note 2003.

JO KOLMANTEEN OSAANSA ehtinyt legendaarisen jazzlafkan arkistoja ruoppaava Verve Remixed -sarja sekä uusi Impulse!:n arkistoja tonkiva Impulsive! jatkavat samoilla linjoilla kuin edellinen Blue Note -kierrätys. Edellisestä poiketen Impulsiven ja Verven uudelleentulkinnoista ei vastaa yksi ihminen, vaan joukko tuottaja-dj-muusikoita, etunenässä RJD2, Kid Koala ja Telefon Tel- Aviv. Tekijöiden moninaisuus hajottaa hieman kokonaisuutta ja välillä lungin fi ilistelyn perään on istutettu melkoista tamppausta. Kohokohtia seuraakin välillä hienoinen lässähdys. Ehdottomia kultahippuja on silti tarjolla, ja kauppiaalta kannattaa poistaa samalla vaivalla Unmixed-versiot, joilla kappaleet ovat alkuperäisissä muodoissaan. (JT)

Verve Remixed 3 ja Impulsive!. Universal Music 2005.

Pertti Laesmaa & Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu