Vain kuluttaja voi lopettaa tehotuotannon

Jonathan Safran Foerin mielestä mikään ei oikeuta lihan syömistä.

Jonathan Safran Foerin teos Eläintensyojät on kokoelma tarinoita tehotuotettua lihaa syövästä USA:sta.

Yksi kirjan puhuttelevimmista kertomuksista on yhdysvaltalaisen kalkkunafarmari Frank Reesen kirje.

Reese kertoo, miten hän on ainoa maassaan, joka kasvattaa kalkkunansa todellisella perhetilalla pitkien perinteiden opettamana antaen linnuille mahdollisuuden kasvaa ilman hormoneja ja manipuloitua geenistöä. Reesen kalkkunoilta ei ole typistetty nokkaa eikä kynsiä.

Kun Reesen eläimet kuljetetaan teurastamolle, ne eivät kuole jo matkalla, sillä niitä ei pakata toistensa syliin. Niin kutsutuissa normaaleissa kuljetuksissa 10–15 prosenttia linnuista tukehtuu ahtauteen.

Eläimet myös tapetaan nopeasti ja varmasti.

Reese sanoo kammoavansa eläinten elävältä keittämistä – sitä kohtaloa hänen kasvattinsa eivät joudu kokemaan.

Reese korostaa, etteivät hänen eläimensä ylipäätään kuole ennen teurastusta vaan elävät farmilla terveinä. Linnuilla ei ole sairauksia, sillä ne ovat maatiaiskantoja, eivät parhaaseen rintalihasten kasvuun manipuloituja proteiinikoneita, joiden vastustus- ja puolustuskyvyt ovat alentuneet.

Hänen kalkkunansa liha on kallista. Reese sanookin ostajille ja hintaa kauhisteleville, että ”on mahdollista, ettei sinulla ole varaa välittää, mutta aivan varmasti sinulla ei ole varaa olla välittämättäkään”.

Foerin kirja kuvaa lihatuotantoa sellaisena kuin se on. Hän ei kauhistele tai liioittele.

Foer sanoo käyttäneensä kaikkein maltillisimpia, suurimmaksi osaksi USA:n hallituksen tuottamia tilastoja.

Kuva USA:n tehotuotannosta on kammottava, eikä Suomessa ole juuri syytä olla iloisempi, siitä kertovat eläinoikeusjärjestöjen välittämät kuvat myös suomalaisilta tuotantotiloilta.

Foerin teksti ei puolusta eläinten tappamista ravinnoksi millään tavalla.

Kalkkunafarmari Reesekin sanoo viettävänsä yhdysvaltalaisen kiitospäivän sijaan anteeksipyytämisen päivää.

”Tappaminen on… se on aika… Toisinaan oikeutan tappamisen ajatuksissani sillä, että voin ainakin antaa kasvattamilleni eläimille mahdollisimman hyvän kuoleman. Se on… ne katsovat minua, jolloin sanon niille: ‘Antakaa anteeksi’.”

Jonathan Safran Foer: Eläintensyöjät. Atena Kustannus 2011. 340 s.

Hannele Huhtala

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu