Stora Brasilia

Korruptio- ja ympäristörikossyytösten Stora Enso.

Suomen vaalirahoitusskandaalin lonkerot kurkottivat elokuun puolivälissä Brasiliaan asti, kun metsäjätti Stora Enson brasilialaispoliitikoille antama kampanjarahoitus kyseenalaistettiin.

Nyt Stora Enso puolustautuu julkisuudessa esitettyjä syytteitä vastaan. Yhtiön mukaan yhteensä satojentuhansien eurojen tukisummilla ei ole pyritty vaikuttamaan maan hallitukseen, eikä yhtiön puoliksi omistamaa Veracel-selluyhtiötä vastaan nostetuissa korruptiosyytteissä ole perää.

12. elokuuta 2009 ainakin kolmekymmentä maanvaltaajaa haavoittui sotilaspoliisin iskussa São Gabrielissa, Brasilian Rio Grande do Sulin osavaltiossa. Operaatiota johti alikomentaja Lauro Binsfeld, osavaltion kuvernöörin Yeda Crusiuksen luottomies.

Maanvaltauksia on alueella häädetty ennenkin, mutta poikkeuksellista tällä kertaa oli väkivallan rajuus. Pidätettyjen kertomusten mukaan sotilaspoliisi antoi heille poliisiaseman suojissa sähkösokkeja tainnutusaseilla ja järjesti näille väkivaltaisia kujanjuoksuja. Useilla pidätetyistä oli vapautettaessa luunmurtumia.

Kidutusta, sanoo Brasilian maattomien liike mst. Sen mukaan häädetyt perheet elävät äärimmäisessä köyhyydessä, vailla terveydenhuoltoa ja koulutusta, ja valtion lupaamat avustukset katoavat matkalla São Gabrieliin. Leivän ja koulun sijaan valtio tarjoaa sähköshokkeja.

Keskiviikon 12.8. häätö muistuttaa vuoden takaisesta välikohtauksesta Tarumãssa saman osavaltion alueella. Naistenpäivänä 2008 Tarumãssa osoitettiin mieltä Stora Enson eukalyptusplantaaseja vastaan. Paikalliset maatyöläiset protestoivat tapaa, jolla suomalais-ruotsalainen metsäyhtiö on kiertänyt maan lakeja ostaakseen suunnattomia maaomaisuuksia eukalyptusplantaaseja varten. Bulvaaniostojen myötä yhtiön kaksi paikallista johtajaa ovat nyt maakunnan suurimmat maanomistajat: he omistavat haamuyrityksensä kautta 45 000 hehtaaria sellaista maatalousmaata, jota Stora Enso ei laillisesti saisi ostaa.

Tarumãn mielenosoitus päättyi sotilaspoliisien hyökkäykseen, jossa kumiluodit ja räjähteet haavoittivat lähes sataa maatyöläisnaista. Operaatiota johti, aivan kuten viime keskiviikkona São Gabrielissa, Lauro Binsfeld – kuvernööri Yeda Crusiuksen luottomies.

Tapahtumapaikkana oli Stora Enson luoman haamuyrityksen omistama selluplantaasi. Stora Enso pahoitteli tapahtunutta suomalaisille tiedotusvälineille, mutta vaikeni Brasiliassa.

Storan Enson ja sen kumppanien Brasilian, Uruguayn ja Paraguayn rajaseudulle suunnittelemat sellutehtaat tarvitsevat suunnattomia määriä eukalyptusta. Paikallisten asukkaiden mukaan eukalyptusplantaasit tuhoavat niin ympäristöä kuin elinkeinojakin: Rio Grande do Sul uhkaa muuttua vihreäksi erämaaksi, jossa Stora Enson plantaasien lomasta ei pian löydy sen paremmin työpaikkoja kuin luontoakaan.

Lauro Binsfeld sai ainakin Tarumãssa ja mahdollisesti myös São Gabrielissa hyökkäyskäskyn suoraan kuvernööri Crusiukselta, jonka vaalikampanjaa Stora Enso ja sen kumppaniyritykset olivat rahoittaneet mittavilla summilla. Esimerkiksi vuoden 2006 aikana Stora Enso ja sen läheinen kumppaniyritys Aracruz, joka on tehnyt suuria tilauksia myös muun muassa Metsolta, lahjoittivat Crusiukselle tämän oman ilmoituksen mukaan yhteensä noin 114 000 euroa.

Crusius tunnetaan suuryhtiöiden oikeana kätenä, joka ylläpitää kovaa kuria maakunnan maatyöläisten protestiliikkeitä vastaan. Jännitteet ovat korkealla: köyhässä osavaltiossa on paljon työttömiä maatyöläisiä, ja arviolta 2 500 perhettä elää telttaleireissä. Suuryhtiöiden maakaupat kutistavat ruoan viljelyyn käytettävää maa-alaa entisestään.

Paikallisten aktivistien mielestä bulvaaniostot ovat laittomia ja niiden sietäminen on merkki korruptiosta. Yhtiön mukaan bulvaaniostoissa ei ole mitään hämärää: maat ovat haamuyritysten nimissä vain väliaikaisesti, kun lupahakemuksia käsitellään.

Kuvernööri Yeda Crusius on vain yksi Stora Enson tukemista brasilialaispoliitikoista. Brasilian keskusvaalikomitean tietojen mukaan Stora Enso ja Aracruz sekä näiden yhdessä omistama selluyhtiö Veracel rahoittivat poliitikkojen vaalikampanjoita vuonna 2006 yhteensä 440 000 eurolla. Stora Enso ja Aracruz keskittyivät Rio Grande do Sulin osavaltioon. Veracel taas keskitti tukensa Bahiaan, missä sitä syytettin oikeudessa ympäristörikoksista.

Sittemmin Stora Enso on ilmoittanut hillitsevänsä kampanjalahjoituksiaan Brasiliassa.

”Suomalaisyritykset ovat kansainvälisesti usein verraten pieniä, ja ne joutuvat sopeutumaan kansainväliseen ja paikalliseen kilpailutilanteeseen”, Helsingin Sanomat pohti Stora Enson Brasilian-ongelmia pääkirjoituksessaan 15.8.

Stora Enso, josta Suomen valtio omistaa neljänneksen, ei kuitenkaan ole pieni toimija Brasiliassa. Se on toiminta-alueillaan suuri talousmahti, joka omistaa valtavia maa-alueita ja lobbaa aktiivisesti maanomistukseen liittyvien lakimuutosten puolesta.

Stora Enson ja sen kumppanien keskeisimmillä toiminta-alueilla asukkaiden innostus metsäteollisuuden luomista työpaikoista on usein kääntynyt pettymykseksi. Bahian osavaltion pääkaupunki Eunápolis, jossa toimiva Veracelin sellutehdas tuottaa noin miljoona tonnia selluloosaa vuodessa, on tästä hyvä esimerkki. Siellä Stora Enson puoliksi omistama Veracel tuomittiin viime vuonna sakkoihin laittomista hakkuista, ja nyt sitä syytetään lahjonnasta. Brasil de Fato -lehden haastattelussa Eunápoliksen kunnan yleinen syyttäjä João Alves da Silva syyttää Veracelia mittavasta korruptiosta, jonka myötä ympäristöluvista on tullut Bahian osavaltiossa kauppatavaraa.

Stora Enso on viime päivinä ahkeraan muistuttanut, että Veracelin ympäristörikokset eivät ole suomalaista alkuperää. Veracelin saama tuomio liittyy vuonna 1993 syntyneisiin sademetsätuhoihin; ruotsalainen Stora tuli mukaan Veraceliin vasta vuonna 1998, ja seuraavana vuonna se fuusioitui suomalaisen Enson kanssa.

Alves da Silvan mukaan olennaista on kuitenkin se, mitä Eunápoliksessa on tapahtunut oikeudenkäynnin jatkuessa.

”Huolestuttavampaa kuin ympäristötuhot on se, että ihmiset, joiden vastuulla ympäristön suojeleminen olisi, on korruptoituneita”, Alves da Silva huomauttaa. ”He muodostavat rikollisen rakenteen, joka suosii näitä yrityksiä.”

Esimerkiksi suuryritysten suosimisesta käy Alves da Silvan mukaan Veracelin tuomion lievyys. Normaalin käytännön mukaista olisi se, että tuhon aiheuttaja joutuisi metsittämään ja suojelemaan suuremman alueen kuin alun perin tuhosi. Veracel kuitenkin ehdotti metsittävänsä vain puolet tuhotusta alueesta. Tuomioistuin hyväksyi rikoksen tehneen yrityksen oman rangaistusesityksen.

”Laiton suosiminen alkaa siitä, kun yritys rahoittaa poliitikon kampanjaa ja ottaa poliitikon omaan taskuunsa – ei vain kampanjan ajaksi, vaan ikuisesti, sillä kerran maksettu vaalikampanja muuttuu yritykselle saavutetuksi eduksi.”

Myös konkreettisia todisteita lupaviranomaisten tekemistä rikoksista ja Veracelin lahjontayrityksistä löytyy, Alves da Silva sanoo. Siksi Veracelin tapausta puidaan seuraavaksi korruptio-oikeudenkäynneissä, ei enää ympäristölakien kautta.

”On paljon tapauksia, joissa kaupunginvaltuutettuja on myyty. Eräässä tapauksessa valtuustossa pyrittiin rajoittamaan eukalyptusplantaasien perustamista kaupunkiasutuksen lähelle; Veracelin edustajat tarjosivat valtuutetuille vaalirahoitusta, jos he äänestäisivät rajoituksia vastaan. Tämä on todistettu korruptiotutkimuksissa.”

Hanna Nikkanen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu