splash_image.jpg

Uusi jako alkaa

Mitä tapahtuu EU:n köyhyyden vastaisen vuoden jälkeen?

Tätä on Euroopan unionin teknokratia ruohonjuuritasolla. Antonia Carparelli pyörii tuolissaan kuin väkkärä. Hän on EU-komission sosiaali- ja työllisyysasioiden päällikkö. Korkeakorkoiset saapikkaat naputtavat brysseliläisen auditorion lattiaa.

Ei, en ole seksisti, joka arvioi kanssasisariaan pukeutumisen perusteella. Kuuntelisin mielelläni, mitä Carparellilla olisi sanottavanaan EU:n tulevasta sosiaalipolitiikasta.

Ongelma on, että komissio on ulalla, eikä Carparelli-paralla ole mandaattia luvata mitään. Siksi hän turvautuu latteuksiin: tasa-arvo on tärkeää, tulevaisuus näyttää upealta. Auditorion läpi kulkee huokaus. Tuo on kuultu jo.

Lopetetaan köyhyys nyt -mantra on väistynyt. Nyt keskustellaan uudesta EU:n 2020-strategiasta. Kymmenen vuotta sitten suunniteltaessa Lissabonin ”sosiaalisen mutta kilpailukykyisen markkinatalouden” konseptia tähtäin asetettiin kuluvaan vuoteen. Joudutaanko kaikki aloittamaan taas alusta? Johan sitä julistaa kokouspaikan seinille lätkitty uusi 2020-julistekin: Starting point for a New Deal.

Auditoriossa istuu myös Suomen EAPN-delegaation nokkamies, Juha Mikkonen, 29. EAPN on köyhyyden kimpussa painiskelevista kansalaisjärjestöistä unionin tärkein lobbaaja.

Mikkonen korostaa, että uusi 2020-strategia on vielä valmisteluvaiheessa. Ärtynyt ilmapiiri johtuu kansalaisjärjestöjen pelosta, että uudesta köyhyysfoorumista tulee virkamiesten keskustelukerho.

”Pelkona on myös, ettei jäsenmaiden enää tarvitsisi raportoida sosiaalipolitiikastaan komissiolle kolmen vuoden välein kansalaisyhteiskuntaa ei enää kuultaisi. Se on pakottanut miettimään sosiaalisia näkökulmia.”

”Uuteen 2020-strategiaan sisältyy hyviäkin aloitteita. Siinä vaaditaan köyhien määrän vähentämistä kymmenessä vuodessa 20 miljoonalla.”

Nyt lähes joka viides, 84 miljoonaa EU-kansalaisista elää alle toimeentulominimin.

Sosiaalikysymyksiä ratkottaessa ekonomeja ei näy missään. ”Sosiaalisektorin tyypit puhuvat toisilleen”, ihmettelee Mikkonen. Myöskään valtiovarainministereitä tai talouskomissaaria ei kiinnosta köyhyyden kasvu vaan työllisyyden ja talouden kasvu.

”Komissio on haluttomampi keskustelemaan sosiaalisesta turvaverkosta. Työssä käyvien köyhien määrä kasvaa ja syrjäytyneet eivät kiinnosta.”

On silti toivoa paremmasta.

”Uudessa strategiassa jäsenmaiden sosiaali- ja valtiovarainministerit velvoitetaan kirjoittamaan yhteinen raportti sosiaalisista kysymyksistä. Tähän asti STM on tehnyt omansa sosialiasioista, VM omansa työllisyydestä ja kasvusta.”

”Voisi olla edistystä, jos ne saataisiin kommunikoimaan keskenään samaan kansioon niin, että myös kansalaisyhteiskuntaa kuullaan.”

Susanna Kuparinen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu