Uskonsotien varjossa

Ken McLeodin Night Sessions pohtii ateismin tulevaisuutta.

Vuosituhannen alun uskonsodat päättyivät Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten Pyrrhoksen voittoon. Ne onnistuivat tuhoamaan ääri-islamistiset vihollisensa, mutta konfliktin laajettua Lähi-idän maailmanpaloksi, Israelin Harmageddoniksi, ne menettivät sekä armeijansa että globaalin vaikutusvaltansa.

Tuomiopäivän merkit, edes uusi vedenpaisumus, eivät kuitenkaan luoneet Jumalan valtakuntaa maan päälle. Sen sijaan uskonnolliseen politiikkaan pettyneet sotien veteraanit käänsivät aseensa kohti omia johtajiaan ja kirkkojaan.

Seuranneessa Toisessa Valistuksessa Yhdysvallat suistui sisällissotaan, jossa äärikristilliset voimat ajettiin maan alle tai maanpakoon. Britanniassa kaiken sortin ”jumalallevalittelijat” työnnettiin yhteiskunnan marginaaliin. Uskonnon vaikutus politiikkaan, jopa sen olemassaolon julkinen tunnustaminen, kiellettiin. Tässä maailmassa terrorismi on liki unohtunut ilmiö, joka elää vain joidenkin umpikujaan ajautuneiden menneen loiston unelmissa. 

Kunnes Skotlannissa murhataan kirkonmies, ja ristin varjo lankeaa jälleen maailman ylle.

Skotlantilainen science fiction -kirjailija Ken McLeod on tullut tunnetuksi yhtenä uuden science fictionin poliittisimmista hahmoista. ”Uudella science fictionilla” viitataan yleensä kovaan tieteelliseen fiktioon ja niin sanottuun avaruusoopperaan keskittyvään kirjallisuuteen, mutta monet sen edustajat korostavat kirjoissaan myös poliittisia teemoja. 

McLeod on käsitellyt ennen kaikkea vasemmistolaisuuden sisäisiä ongelmia, libertaristisia ideologioita ja näiden suuntausten välisiä konflikteja. Hän myös peilaa näitä teemoja taitavasti materiaalisen niukkuuden ja runsauden teemoihin. Kuten McLeod on eräässä esseessään todennut, hän olisi radikaalien libertaarien kanssa samaa mieltä melkein kaikesta, jollei tuota pientä kapitalismin ongelmaa olisi. 

Aiemmassa tuotannossaan McLeod on käsitellyt näitä teemoja pääosin kaukaisissa tulevaisuuden maailmoissa, mutta uusimmat kirjat Execution Channel ja Night Sessions ovat lähitulevaisuuteen sijoitettuja trillereitä. Lukijalta kuitenkin vaaditaan varsinkin teoksessa Night Sessions tiettyjen science fictionin kestoteemojen tuntemusta ja lajityypin hyväksyntää, jottei kuva lähitulevaisuudesta vaikuta epäuskottavalta. Teoksessa tekoäly, itsetietoiset robotit, kiertoratahissit ja ilmastonmuutosta torjuvat peilit kuvataan luontevasti osana ympäristöä. 

McLeodin tuotannon ystävät ovat jo pitkään tienneet, mihin teemoihin Night Sessions keskittyisi, sillä McLeod on The Early Days of a Better Nation -blogissaan käsitellyt parin vuoden ajan ateismia, kreationismia, älykkään suunnittelun teorioita ja tekoälyn metafysiikkaa. Vaikka Night Sessions onkin viihdyttävä ja tyylikkäästi kirjoitettu tarina, on se ensi sijassa väline näiden kysymysten pohdintaan. Teos alkaakin kuvitteellisella Yhdysvaltojen perustuslain 31. lisäyksellä:

”Amerikan yhdysvaltain hallitusvalta ei perustu missään mielessä kristinuskoon eikä mihinkään muuhunkaan uskontoon.”

Lisäys perustuu 1700-luvun lopun Tripolin sopimukseen, jota käytetään nykyään usein todisteena Yhdysvaltojen perustuslain maallisen luonteen puolesta. Teoksen taustalla näkyykin pitkällinen tutustuminen ajankohtaisiin kiistakysymyksiin, minkä McLeod kanavoi kirjansa rinnakkaisten kertomusten kautta.

Saarnaaja John Richard Campbellin hahmoon keskittyvät Jumalan olemassaoloon liittyvät kysymykset, rikosetsivä Adam Fergusonin kautta käsitellään uskonnon ja yhteiskunnan problematiikkaa. Yhdessä kirjan viehättävimmistä kohtauksista kreationistisen luonnonpuiston homo erectus -robotti tuskailee uskonnollisen tieteen mielivaltaisuutta:

”Viikko sitten ne luokittelivat minut uudelleen, ja ’täysin inhimillisen vedenpaisumuksen jälkeisen paikallisen variantin’ sijaan olenkin ’sukupuuttoon kuollut isoaivoinen apina’… Yhtäkkiä minun täytyykin laahustaa ympäriinsä kuin puoliksi taitettu linkkuveitsi, heilutella käsiä ja urahdella. Se on alentavaa, ja selkäni on ihan tohjona.”

McLeod onkin parhaimmillaan kirjallisena pohdiskelijana, ei niinkään taiteilijana, toisin kuin vaikka hänen toverinsa Iain (M.) Banks. Banksin teoksissa näkyy kirjailijan pohdittu vakaumus ja halu taideteoksen luomiseen, kun taas McLeod antaa oman pohdintansa, epävarmuutensa ja mielipiteiden muutoksen näkyä teosten sivuilla. 

Vuosien varrella hänen tyylinsä on myös hienostunut. Varhaisemmissa teoksissa kirjailijan oma ääni oli usein liian kuuluva ja viesti turhan yksioikoinen, vaikka McLeodia onkin usein luettu liian simppelisti esimerkiksi ympäristökysymyksen suhteen. Tässä teoksessa ei ole yhtä selkeää viestiä, vaikka vanha saarnaava sävy vilahtaakin viittauksissa sozeihin, hoivavaltion epätoivoisiin kannattajiin. Äärimmäisten yksilövapauksien puolustus onkin McLeodin kestoteemoja. 

Tässä teoksessa hän kuitenkin onnistuu kuvaamaan rinnakkain sekä uskonnollisen fundamentalismin sisäisiä ongelmia että uskontojen yhteiskunnallisen tukahduttamisen vaaroja. Koko teos keskittyy juuri näihin äärimmäisen ajankohtaisiin käytännön poliittisiin kysymyksiin, ja abstraktimman moraaliset ja metafyysiset pohdinnat jäävät sivujuonteiksi.

Kuten niin usein science fictionissa, uskonnottoman maailman kuvauksen uskottavuus ei ole olennaisinta vaan sen pohdinta, mihin fundamentalismi eri muodoissaan johtaa.

Ken McLeod: Night Sessions. Orbit Books 2008. 324 s.

kenmacleod.blogspot.com

Ville Lähde

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu