Kirjoittanut Kimmo Jylhämö

Uskon asioita

Lukuaika: < 1 minuutti

Uskon asioita

Pääkirjoitus: Kysymys kuuluu: miten on mahdollista että Siimes oli niinkin kauan Vasemmistoliiton puheenjohtaja?

Voisiko kuvitella vasemmistolaisuudelle pahempaa takaiskua kuin se, että eroava puheenjohtaja vielä kansanedustajana ilmoittaa ottavansa seuraavaksi työkseen lääketeollisuuden lobbarin hommat? Eteläranta kympissä, työnantajalinnakkeessa? Ei voi.

Lobbarin homma ei sinänsä ole paskaduunia, mutta se muuttuu sellaiseksi, kun myy omalla perseellään kyseenalaisen, suurimpia voittoja kiskovan teollisuudenalan etuja. Lobbarin hommassa pistetään peliin koko henkilökohtainen sosiaalis-poliittinen pääoma.

Voiman (4/06) haastattelussa Thomas Wallgren väitti, että Vasemmistoliitolta puuttuu älyllistä rehellisyyttä. Voiko sitä enää paremmin sanoa? Ei voi.

Minua Suvi-Anne Siimes ei koskaan innostanut poliitikkona, mutta siltikin ääliömäinen kosto lähes entiselle puolueelle hakee vertaistaan suomalaisen politiikan historiasta. Kysymys kuuluu: miten on mahdollista että Siimes oli niinkin kauan Vasemmistoliiton puheenjohtaja?

Vaistonomainen reaktioni on, että luovun vastedes käyttämästä koko sanaa ’vasemmisto’. Hittoon myös taistolaiset ja vanha retoriikka. Mutta millä sanan voisi korvata? Talouden demokraattinen ohjailu kuulostaa todella puisevalta, mutta menköön.

Usko talouden demokraattiseen ohjailuun kapitalismin määräämässä maailmantaloudessa ei ole paljon vaadittu. Rehellisesti kysyen: kukapa uskoisi poliittisena intohimonaan mieluummin pääomaan, jolla on jo lähes kaikki oikeudet ja vapaudet?

Siksipä esimerkiksi energiatalous pitäisi palauttaa järkevään polittiseen ohjaukseen. Se voisi tarkoittaa sitä, että Suomessa päätettäisiin luopua pääomaa kuuntelevasta energiapolitiikasta ja palattaisiin takaisin maatilakeskeiseen energiantuotantoon. Kuulostaa viherpiipertäjän haaveilulta, mutta on kaukana siitä, kuten Ari Lampinen ja Erja Jokinen osoittavat tutkimuksessaan Suomen maatilojen energiatuotantopotentiaalit (http://ebooks.jyu.fi/1795_6900/9513924971.pdf).

Suomen tulisi vihdoinkin päättää kotimaisesta, uusiutuvuuteen ja moninaisuuteen perustuvasta energiapolitiikasta, jotta pääoma ja markkinat voisivat toimia sen antamissa puitteissa. Poliittisesta ohjauksesta hyötyisivät maatilat, ympäristö, luonto ja ihmiset – siinä missä suomalainen kapitalisti. Omasta päätöksestään kapitalisti ei tähän taivu.

Kimmo Jylhämö