Aukile-ryhmä kertoo Turun Koulu-baarin puutarhassa, mistä syntyi halu nukkua julkisesti.
Turkulaisen AukileenUnen vartijat -esityksessä unikeonpäivänä viime kesänä lattioilla lojui hahmoja. Ne toivat mieleen puistoihin sammuneet spurgut ja kuvat katulapsista. Oikeassa elämässä kukaan ei vartioi heidän untaan.
Aukile-ryhmä kertoo Turun Koulu-baarin puutarhassa, mistä syntyi halu nukkua julkisesti. ”Meillä kaikilla oli kokemus, että jos yrittää nukkua kauppakeskuksessa tai puistonpenkillä, aina tulee vartija sanomaan, että et voi nukkua täällä, mene pois!” Kati Jelekäinen kertoo.
Joona Lindberg lisää: ”Aloimme miettiä, miten absurdia on, että nukkuvaa pidetään niin vaarallisena, vaikka uni oikeasti on todella haavoittuva tila.”
Aukileen esityksissä on monesti ollut tarkoitus kyseenalaistaa yleistä olettamusta kaupunkikäyttäytymisestä: ”Tavallaan menemme kokeilemaan, mitä tapahtuu, jos vaikka nukumme. Kun muut näkevät kokeilun, he ehkä tajuavat, että eihän tuohon kuole. Näinkin voi kaupunkitilassa käyttäytyä eikä se kaada koko systeemiä”, Kati Jelekäinen analysoi.
Vuonna 2003 perustetun Aukileen jäsenet ovat Turun Taideakatemian kasvatteja. Aukile halusi sitoutua pitkäkestoiseen ryhmätyöskentelyyn, yhdistää aiheiden tutkimisen ja esitysten luomisen.
”Meillä ei ole ohjaajaa eikä käsikirjoittajaa, vaan tutkimme ja työstämme asioita yhdessä. Kun porukalla ei ole johtajaa, täytyy löytää keinot jakaa valta”, Lindberg sanoo.
Mannila jatkaa, että tasan jakautuvaa valtaa on vaikea toteuttaa. ”Kaikkia pyrittiin kuuntelemaan ja kaikkien piti pystyä allekirjoittamaan esitykset.”
Ryhmä ei ole halunnut toistaa 1970-luvun paatoksellisuutta. ”Siitä tulee helposti sellainen olo, että me olemme ainoina oikeassa. Ongelma on se vastakkainasettelu, joka suojaa itsensä kaikelta muutokselta”, Topi Äikäs jatkaa.
Aukile päätyi siihen, että 1970-luvulla syntyneiden ihmisten yhteiskunnallinen todellisuus on maailman tuhoutuminen. Maailmanloppuajatukset liittyvät ekokatastrofeihin ja kapitalismiin. ”Me olemme paljon arvostelleet sitä, että pitäisi olla nopea ja tehokas ja elää kapitalististen arvojen mukaan”, Lindberg selventää.
Tuloksena oli Tauko-esitys, jossa Aukile siirtyi noja- ja keinutuoleineen kadulle lueskelemaan lehtiä ja syömään eväitä.
”Yllättävintä oli, että ihmiset tulivat kertomaan ihan uskomattomia juttuja. Yksikin vanhempi mies piti tärkeänä meidän pointtia siitä, että maailmassa pitäisi olla hitaampaa ja kiireettömämpää. Sitten hän puhui ja puhui ja lopulta sai sanottua, että on homo. Ja että hänellä on poikaystävä ja hän on onnellinen sen kanssa, vaikka ei voi puhuakaan siitä kenellekään. Olin siinä vaan, että vau”, Mannila kertoo.
Esitysten poliittisuutta on tuotu näkyviin myös arkipäivän politiikan kautta. ”Minun mielestäni jokainen ihmisen valinta on poliittinen. Kaikki, millä itseäni muokkaan ja mitä ympäristössäni teen, vievät maailmaa johonkin suuntaan”, Mannila kertoo.
Hän lisää, että itsesäätely olisi tärkeää, vaikka sitä yritetäänkin tappaa. ”Kaikki asiat on määritelty, on lait ja vartijat ja yhä tiukemmat säännöt. Sanotaan, minkä verran ihmisen täytyy syödä, miten toimia ja miksi tulla. Kaiken voi suunnilleen etsiä taulukosta, mikä on minusta ihan sairasta.”
Haastateltujen lisäksi Aukileeseen kuuluvat Osku Haavisto, Emma Puikkonen ja Anna Saksman. www.aukile.net
Aukileen esityksiä Olohuone 306,4 km2 -kaupunkitaidetapahtuman yhteydessä Turussa 7.–11.6. www.olohuone.org
Teija Kaarakainen
