Ulos kenkälaatikoista

Miksi kaarevista muodoista koostuvat olennot asuvat suorakulmaisissa taloissa?

ARKKITEHTUURIN HISTORIASSA orgaaninen arkkitehtuuri ei ole muodostanut omaa tunnustettua tyylisuuntaa, kuten jugend, funktionalismi tai dekonstruktionismi. Jo käsitteenä se viittaa luonnonmuotojen läsnäoloon rakentamisessa ja on selvästi osa modernismia.

Kuvaava on arkkitehtien Mies van der Rohen ja Hugo Häringin keskustelu. Häring pähkäili orgaanisten muotojensa tuottamien ongelmien kanssa, jolloin van der Rohe tokaisi: ”Miksi et käytä suoraa kulmaa. Sehän on helppo ja sopii kaikkeen.”

Häring vastasi: ”Minähän teen ihmisille kenkiä, en kenkälaatikoita!”

Suoran kulman diktatuuri on hallinnut vuosisadan urbaania kulttuuria, vaikka ihmisestä itsestään ei löydy suoria kulmia, mitä nyt arkkitehtien päästä ja talouslaskelmista.

YLEISESTI TUNNUSTETTU espanjalaisarkkitehti Antoni Gaudi haastoi jo sata vuotta sitten painovoiman Barcelonassa siirtämällä puun kasvun idean fantastisiin luomuksiinsa, jotka edelleen ovat hämmästyttäviä luonnon rakenteellisen dynamiikan ilmennyksiä.

Orgaanisen arkkitehtuurin isänä pidetään yhdysvaltalaista Louis h. Sullivania, joka keksi pilvenpiirtäjien teräsrakenteet. Hänen kuuluisa lauseensa form follows function, käyttötarkoitus määrää muodon, oli myös funktionalismin lähtölaukaus.

Sullivanilla oli syvä kokemus ja kunnioitus luonnon elämänmuotoja kohtaan, ja lause on nimenomaan sen monimuotoisuuden havainnollistus. Käytännössä kuitenkin käy niin, että raha määrää muodon tässä kaikkein vaikuttavimmassa ympäristötaiteessa, jossa asumme ja teemme työmme, viihdyimme tai emme.

Arkkitehtuurin suuret nimet, kuten Frank Lloyd Wright, Alvar Aalto ja Le Corbusier, ovat vallitsevista käytännöistä huolimatta käyttäneet orgaanisia muotoja ainakin osittaisina lähtökohtina. Eero Saarisen 1960-luvulla suunnittelema TWA:n terminaali New Yorkin Kennedyn lentoasemalla on todella lennokas. Nykyajan sankari Frank Gehry loistaa tietenkin Bilbaon Guggenheim-museon voimamuodoillaan.

RUDOLF STEINERIN AJATUS arkkitehtuurista ihmisen ruumiillisten muotojen ulkoistamisena synnytti kaksi Goetheanumia. Ensimmäinen oli jugend- ja Gaudi-tyyppinen puurakenteinen temppeli, joka joutui tulen kitaan. Sen tilalle tehtiin betoninen konstruktiivinen järeä rakennus Sveitsin Baselissa. Kumpikin on ollut lähtökohtana hyvin laajaan antroposofisten laitosten kirjoon, joissa toiminnallisuus on luonut ihmeellisiä muotoja ympäri maailman pankeista kouluihin. Yksi on Tampereella: Reima ja Raili Pietilän Metso-kirjasto. Omapäisen Reima Pietilän tavan luoda rakennus eläytymällä vanhoihin kansallisiin metsäriitteihin sietäisi tulla tutuksi opiskelijoille.

Itävaltalainen Friedensreich Hundertwasserin yhden miehen vallankumous on tuottanut spiraalitaloja ja luontoutettuja kaupunginosia. Imre Makovecz Unkarista tuotti toimistostaan jo kommunismiaikaan hämmästyttävän valaanvatsakappelin ja ihmismuotoja myötäileviä luomuksia. Arkkitehtuurin tulee olla myös veistotaidetta!

ON OUTOA, että Aallon, Saarisen ja Pietilöiden linjoille ei ole löytynyt jatkajaa, mikä tarkoittaa jotain aivan uutta mullistavaa muotokieltä. Jan-Erik Andersson on taiteilijana ryhtynyt suunnittelemaan toisenlaista rakentamista ja saanutkin arkkitehdit ja rahoittajat innostumaan. Vaikka ovathan ihmiset alun perin tehneet itse asuntonsa orgaanisesti. Tapani Hietalahti on Kaustisten Pauanne-luomuksissa ja Fiskarsin saunassa kehittänyt aivan omat ratkaisunsa kivestä ja puusta. Marko Kaiponen ja Riikka Käppi ovat Toivakassa tehneet kierrätysjätteistä nuorenparin velattoman ympyränmuotoisen satutalon keskelle metsää.

Orgaanisen arkkitehtuurin näyttely Tampereen Vapriikissa 25.9. asti.

Erkki Pirtola

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu