Ulos ahdistuksesta

Irmeli Laitinen teki väitöskirjan feministisestä terapiasta & naisten masennuksesta.

Naiset käyttävät miehiä enemmän mielenterveyspalveluita, vaikka miesten itsemurhatilastot ovat synkemmät.

Onko tämä ihminen elossa?” Irmeli Laitinen kysyy luettuaan tekstin. Tämän jutun ohessa on julkaistu pitkään masennusta sairastaneen naisen kirjoittama juttu. Se liittyi muutama vuosi sitten käytyyn sairaanhoitajien palkkakiistaan. Jutussa kuvataan masentuneen hoitoa laitoksessa.

Olen hämmästynyt, että kysymys nousee tekstistä ensimmäisenä. Minun on vastattava kieltävästi. Laitinen pahoittelee, ettei henkilö päässyt hoitoputkeen, vaan jäi sairautensa kuiluun.

”Vaikeahan tästä on sanoa, kuinka paljon psykoosi värittää kokemusta, mutta varmasti kokemus mielisairaalasta on ollut rankka. Mieleeni tulee tutkimus Amerikasta, jossa terveitä ihmisiä laitettiin mielisairaalaan ilman että hoitohenkilökunnalle kerrottiin, että he ovat terveitä. ’Potilaat’ saivat terveiden paperit vasta, kun alkoivat mukautua sairaiden käyttäytymiseen. Kun potilaat pääsivät vapaiksi, totuus kerrottiin hoitohenkilökunnalle. He eivät olleet uskoa sitä”, Laitinen kertaa.

Irmeli Laitinen on psykoterapeutti ja feministi. Ryhmäpsykoanalyytikoksi Laitinen opiskeli Britanniassa. Eräänä talvisena päivänä hän keskusteli terapeuttiystävänsä kanssa. Ulkona satoi lunta ja oli kaunista. Sisällään Laitinen ei tuntenut kauneutta, vaan epätoivoa.

Laitinen työskenteli Helsingin läntisen alueen psykiatrian poliklinikalla.

”Naisia kävi terapiassa vuodesta toiseen ja koko ajan oli lisää ihmisiä tulossa hoitoon. Mietimme, että mitä pitäisi tehdä. Vaikka yritimme auttaa, tuloksia ei näkynyt, kun samat ihmiset kävivät vuosia terapiassa. Mietin, mitä itse olisin halunnut, ja sanoin sen ystävälleni: haluaisin keskustella ja jakaa huoliani muiden naisten kanssa”, Laitinen muistelee. Tuosta hetkestä Laitinen ryhtyi kehittelemään feminististä ryhmäterapiaa, josta nyt väitteli tohtoriksi.

Laitisen ryhmäterapia on määrämittaista. Se luo terapialle raamit. Tutkimukseen osallistui yksitoista ryhmää, ja kunkin ryhmän terapiajakso kesti kymmenen viikkoa.

Ohjatun ryhmäterapiajakson jälkeen ryhmäläisillä oli mahdollisuus jatkaa ryhmätapaamisia ilman ohjaajaa. Normaaliterapiassa potilaiden keskinäinen kanssakäyminen terapian ulkopuolella on kiellettyä.

Ryhmään osallistuminen rohkaisee ottamaan masennuksen ja itsensä haltuun.

Laitisen harjoittaman feministisen terapian taustalla ovat naisliikkeen kautta tutuiksi tulleet tiedostamisryhmät ja feministinen radikaaliterapia. Tiedostamisryhmät olivat 1960–1970-luvulla feministien järjestämiä naisten keskusteluryhmiä. Tarkoitus oli naisten kesken tiedostaa naisten alistaminen poliittiseksi asiaksi, ei vain henkilökohtaiseksi.

Feministinen radikaaliterapia (FRT) on itsehoidollinen terapiamuoto, jossa radikaalia on hoidon itsenäisyys. Sen juuret ovat radikaaliterapiassa, ja ryhmät ovat vain naisille.

”Määritelmät siitä, milloin yksilö on terve, olivat erilaiset kuin määritelmät siitä, milloin nainen on terve. Tästä voi siis päätellä, että vain miehet ovat yksilöiltä, jotka ovat kykeneviä mielenterveyteen”, Irmeli Laitinen lainaa 1970-luvulta tehdystä tutkimuksesta. 70-luvun jälkeen on tapahtunut paljon, mutta naisten masennus jää edelleen helposti nurkkaan.

Väitöskirjassaan Laitinen kirjoittaa hyvinvointipahoinvoinnista. Suomessa vallitsee näennäinen tasa-arvo ja naisilla on vapaus valita, mitä he elämällään tekevät. Suomalaisnainen ei välttämättä kärsi peruselintason puutteista, vaan masennuksen syyt tulevat muualta.

Yhdeksi naisia ahdistavaksi kuvioksi Laitinen sanoo yhteiskunnan patriarkaaliset rakenteet.

”Näen naisia alistavia rakenteita kaikkialla. Yliopistoissa suurin osa opiskelijoista on naisia, mutta professorit miehiä. Johtajaksi naisen on yksinkertaisesti vaikeampi päästä kuin miehen.”

”Naisen masennusta arvioidessa pitää ottaa huomioon ulkoiset olosuhteet ja miten ne vaikuttavat masennukseen. Sen lisäksi pitäisi ottaa huomioon diskurssi eli puhetapa.”

Laitinen viittaa kanadalaisen New Brunswickin yliopiston psykologian professori Janet Stoppardin tutkimukseen vuodelta 2000, jossa Stoppard väittää, että naisten ja miesten masennukseen reagoidaan eri tavalla.

”Esimerkiksi kun nainen menee vastaanotolle ja kuvaa samat oireet kuin mies vastaavassa tilanteessa, niin naiselle määrätään massiivisemmat lääkkeet. Miehelle sanottaisiin, että sinulla on vähän stressiä.”

Diskurssin huomioiminen on yksi tapa lähestyä naisten ja miesten masennusta ja auttaa yksilöt tarvitsemaansa hoitoon.

”Psykiatri Martti Heikkinen on sanonut, että 90 prosenttia itsemurhaa yrittäneistä katuu. Minä en usko määrän olevan noin suuri.”

Laitisen tutkimissa ryhmissä on ollut mukana myös hyvin vakavasti masentuneita naisia.

”Eräs nainen oli yrittänyt itsemurhaa miehensä äkillisen kuoleman jälkeen. Hän vain totesi, että mä en ikinä onnistu missään.”

Parantumisen alkamiseen ei ole yhtä oikeaa keinoa. Laitisen vetämissä ja kehittämässä terapiassa tehdään erilaisia tehtäviä, esimerkiksi kirjoitetaan päiväkirjaa.

”Jonkun masennus voi syventyä päiväkirjan kirjoittamisesta, jollekulle se voi olla helpotus. Tämänkaltaisen ryhmäterapian hyvä puoli on se, että siinä kokeillaan kaikenlaisia tehtäviä. Feministinen terapia pyrkii siihen, että nainen ymmärtäisi masennuksen olevan hänessä, ei mitään ulkopuolelta tullutta, jonka alle voi jäädä passiivisesti.”

Laitinen vertaa masennuksesta parantumista alkoholismista parantumiseen: halu parantua täytyy löytyä itsestä.

”Englannissa kognitiiviset psykologit olivat tehneet tutkimuksen, että puuronsyönti iltaisin auttaa”, Laitinen naurahtaa. Ensimmäinen sysäys positiivisiin ajatuksiin voi lähteä mistä vaan.

Nyt Laitinen työskentelee Britanniassa Share Psychotherapy -nimisessä terapiakeskuksessa.

”Keskuksen johtaja oli mies ja hänen tittelinsä director. Työ oli kokopäiväinen. Kun minut rekrytoitiin hänen seuraajakseen, työ muuttui osa-aikaiseksi ja titteliksi tuli clinical manager”, Laitinen hymähtää. Pieniä esimerkkejä patriarkaalisista rakenteista ja naisten alistuksesta löytyy joka arkipäivästä.

Laitisen mukaan erityisesti Britanniassa naisille tarjotaan osa-aikatyötä, sillä heidän oletetaan samalla yhä hoitavan myös kotitalouden. Samalla työpaikoilla miehille jäävät paremmat etenemismahdollisuudet, koulutukset ja eläkekartutukset.

Laitinen uskoo, että feministinen terapia toimisi myös Britanniassa ja muissakin länsimaissa, eikä hän panisi pahakseen, jos joku maksaisi tutkimusapurahan vaikka Madagaskarille.

”Suomi on maantieteellisesti erityinen maa masennuksen kanssa, meillä kun on kaamos. Jonkinasteinen masennus ikään kuin kuuluu suomalaisuuteen, ja jos selviää kaamoksesta, selviää mistä vain.”

_______________

Depression in / by / for women

Irmeli Laitinen väitteli elokuussa 2008 Helsingin yliopistosta tohtoriksi sosiaalipolitiikan laitokselta. Hänen englanninkielinen aiheensa Depression in / by / for women kääntyy Masennus, naisista, naisten tekemää ja naisille kohdistettua: toimijuus, feminismi ja itsehoito ryhmissä. Laitinen veti yhtätoista naisterapiaryhmää vuosina 1994–2000 Suomessa. Näiden ryhmien perusteella hän teki uraauurtavan tutkimuksensa.

Ryhmäterapiaan kuului ohjattuja keskusteluja. Naiset opettelivat sanomaan ei, piirsivät oman puun ja opettelivat ottamaan itsensä huomioon.

”Otsikko on vaikeasti käännettävissä suomeksi. Tausta sanoille on feministisestä liikkeestä. Tiedostamisryhmät olivat by women, for women. Naisilta naisille. Halusin korostaa sitä, että depressio ei ole mistään ulkopuolelta tullutta, vaan masennus on osa minua”, Laitinen selvittää.

”En halua olla syyllistämässä, että masennus olisi naisten luomaa. Mutta positiivisessa mielessä masennus on naisen oma selviytymiskeino. Suru ja masennus kuuluvat elämään. Minusta on sairasta ajatella, että jos menettää jotain, ei saisi masentua. Tilasta yritetään heti päästä eroon lääkkeillä. Siitä tulee aika tunnevammaiseksi”, Laitinen huokaa.

”Masennus tekee ilostakin syvemmän. Saman elämän kaksi puolta.”

Tällä hetkellä feministiseen ryhmäterapiaan voi päästä Kangasalla tai Tampereen YTHS:llä. Terapiamuodosta on julkaistu terapeuttien käsikirja, jonka mukaiseen hoitoon pitäisi päästä pyytämällä ryhmää omalta terapeutiltaan.

”Kelan korvauksen saa ryhmäterapiaan ihan yhtä lailla, kunhan on psykiatrin lausunto, että ryhmäterapia auttaa saamaan kiinni työelämästä tai opiskelusta”, Laitinen lisää.

”Parasta olisi perustaa feministinen radikaaliterapiaryhmä, johon pyydetään kouluttaja, tai tiedostusryhmä.”

Feminististä radikaaliterapia – eli FRT-koulutusta saa esimerkiksi naisasialiitto Unionin kautta. Feministisen terapian ja feministisen radikaaliterapian erottaa se, että FRT-kouluttaja ei ole välttämättä terapeutti. FRT-ryhmän voi perustaa noin kymmenen hengen porukka, joka kutsuu kouluttajan. Kouluttaja on mukana vähintään 12 istunnossa.

_______________

Juttuun liittyvä kirjoitus masennuksesta ja sen hoidosta: Lasivankila.

Irmeli Laitisen väitöskirja löytyy E-thesis-palvelusta osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-4764-0

Laura Wolff & Shelley E. Taylor: Sex, sex-role identification, and awareness of sex-role stereotypes. Harvard University 1977.

Janet Stoppard: Understanding Depression: Feminist constructionist approaches. Routledge 2000.

Irmeli Laitinen: Selviytymisopas työelämään ja sosiaalisiin tilanteisiin. Tammi 2000. Kirjaa voi käyttää ryhmässä tai yksin itsehoidollisesti.

Hannele Huhtala

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu